Lue keskustelun säännöt.
Saitko lapsena viikkorahaa, ja kuinka sinulle opetettiin rahankäyttöä?
27.03.2022 |
Itse olen elänyt lapsuuteni 90-luvulla enkä saanut lainkaan viikkorahaa. Satunnaisesti tiskaamisesta tienasin 5mk. Nuorena ostin vaatteeni omista joululahja- tai syntymäpäivälahjarahoista, ja tällöin kituutin myös kavereiden seurassa usein nälässä, kun en ollut saanut kotoa ruokarahaa mukaan.
Näin yli kolmikymppisenä olen kovasti harmitellut kovasti sitä, etteivät vanhempani opettaneet lapsuudessani ja nuoruudessani minkäänlaista rahankäyttöä. Näin jälkeenpäin olisin toivonut, että erilaisista kotitöistä olisi maksettu useammin muutamalla markalla/eurolla, jotta olisi ymmärtänyt, kuinka oman työn kautta pystyy hankkimaan itselleen tuloja. Kesätöihin tmv ei koskaan ohjattu. Nuorena myös velkaannuin klassisesti pikavippien kautta, kunnes kantapään kautta opin budjetoimaan tarkemmin. Muistan monesti kuulleeni myös sanottavan "hanki itsellesi sitten rikas mies". Huoh. En hankkinut.
Näin yli kolmikymppisenä tuntuu kohtuuttomalta, kuinka kovan työn on joutunut oman aikuistumisen eteen tekemään. On joutunut kasvattamaan itseä itseään, ja nimenomaan kantapään kautta kompuroiden. Kurjaa myös, ettei yläasteella näitä asioita opetettu. Nykyään arkeni on onneksi tasapainossa.
Kuinka teillä muilla? Ja kuinka opetatte nykyään omille lapsillenne talouden hallintaa?
Kommentit (30)
Voi kurjaa miten ankeissa oloissa monet joutuneet kasvamaan. Mikäli lapsia hankitaan, pitäisi oleman päivän selvää, että normaalit asiat kustannetaan eli ruoka, vaatteet, harrastukset, ajokortti. Viikkoraha tai työrahaa sitten halutessaan muihin kuluihin.
Niin huonoja vanhempia monilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain pientä viikkorahaa ja vastineeksi tein kotitöitä, esim. tiskikoneen täyttö ja purku, pyykkien ripustus, pölyjen pyyhintä jne. Oma huone piti joka tapauksessa siivota. Lisätienestejä saattoi saada tekemällä jotain ekstraa esim. puutarhahommia. Meille opetettiin aina säästämistä ja siitä olen kiitollinen. Lapsuuden opit varmasti vaikuttivat todella paljon siihen miten hoidan aikuisena omat raha-asiani.
Alkuun sain muutaman markan viikkorahaa ja sillä ostin karkit.
Yläasteella sai siivoamista ja ruohonleikkuuta vastaan 100mk viikko, sillä piti maksaa huvimatkat kaupunkiin kavereille, ne huvit, meikit yms. Vaatteisiin ja parturiin sai rahaa tarpeen mukaan, äiti maksoi bussimatkat isän luo ja harrastukseen. Töihin piti kesällä mennä heti 15v, ne rahat meni ajokorttiin.
Isä antoi aina käydessä myös bussirahat ja vähän taskurahaa.
En usko oppineeni juurikaan mitään, aina ne oli loppu. Onneksi ei ollut pikavippejä silloin. Nykyisin tienaan riittävästi jotta säästötkin karttuu.
Oma lapsi, 15v, saisi rahaa kotitöitä vastaan, mutta ei sitä kiinnosta. Käyttötilillä on lahjarahoja ja pankkikortti ihan koskematta. Vaatteet ja parturit maksan ja varmaan maksan moponkin jotta saan sen potkittua välillä itsenäisesti liikkeelle johonkin. Lapsi tietää säästötilistään ja rahastoistaan, on kiinnostunut perheen budjetista, kyselee eri alojen palkkoja ja asumisen hintaa. Rahasta ja kuluista puhutaan, etsitään tarpeelliset tavarat alesta jos löytyy, lähetän jo ostamaan harrastustarvikkeensa itse.
Jouluna ja synttäreillä sain vähän enemmän rahaa sukulaisilta sekä joitakin lahjakortteja. Yhteensä kerrallaan ehkä max. 50-150e arvosta. Viikkorahaa en saanut, pyydettäessä satunnaisesti ehkä 5-20e tarpeeseen. Noilla olisi sitten pitänyt ostaa itse vaatteet, siteet, meikit jne. Lisäksi kärsin pahasta aknesta ja ehkä kerran vuodessa tai parissa sain asialliset ihonhoitotuotteet. Silmälasit ja puhelinlaskut vanhemmat maksoi, koulukirjoista osan. Jossain vaiheessa kirjojenkin hankkiminen jäi omalle vastuulle ja kotoa muuttaessa eivät enää maksaneet mitään menoja. Välillä pyysin pari kymppiä ruokaan mutta todella nihkeästi muutaman kerran se minulle maksettiin.
Aika lailla itsenäisesti piti yrittää luovia eteenpäin nuoruudessa vaikka ei tietääkseni oltu edes köyhiä. Näin jälkeenpäinkin ajateltuna tuo oli ihan kohtuutonta enkä halua omia lapsia asettaa ikinä tuollaiseen tilanteeseen, vaan haluan tukea ja auttaa rahallisesti (ja muutenkin) niin paljon kuin mahdollista. Itse olen lapseni tehnyt ja haluan heitä kohdella kuin kalleimpia aarteitani joita he ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut viikkorahaa tai mitään muutakaan kuin ihan satunnaisesti. Ajauduinkin teini-iässä näpistelemään kaupoista kaikenlaista enemmän ja vähemmän tarpeellista.
Sain satasen kuussa ja ylimääräisiä kuluja maksettiin myös. Opetettiin säästämisestä, rahastoista ja osakkeista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viikoittain, mutta toisinaan.
-N. 10 vuotiaana aloin ihailla Roope Ankkaa ja ryhdyin säästäjäksi. Linja jatkuu edelleen, mutta on jo voinut löysätä. Tienaaminen on ollut vaikeampi. Luontaistalouskeinoja ei ole ollut käytettävissä. Uskaltaisin väittää, että rahall. tuloihin nähden olen sen verran vaurastunut, että harva todeksi uskoisi. Minä olen ollut säännölisittä tuloitta yli vuosikymmenen.
En saanut viikkorahaa, mutta joistain isommista hommista sain palkkaa, esimerkiksi sukulaisten perunoiden nostosta, marjojen perkaamisesta mummolassa tai vaikkapa polttopuiden kasaamisesta. Rahankäyttöön en saanut muita neuvoja kuin että luoton kanssa kannattaa olla varovainen eikä mitään kannata ostaa osamaksulla.