Muita, joiden äiti ei KOSKAAN ottanut sinua mukaan ruoanlaittoon? Suhteesi ruoanlaittoon nyt?

Kun muutin omilleni, en osannut tehdä yhtään mitään. Koulussa kotitaloustunnit oli mitä oli eikä kotona saanut tehdä mitään. Pikkuhiljaa opettelin ja huomasin, että epäonnistumisesta ei tulekaan maailmanloppu. Esikoisen synnyttyä ruokaa oli vain pakko, tehdä. Ruuanlaitto on ihan kivaa silloin, kun on selvä suunnitelma mitä tehdään, tarvikkeet ostettu, riittävästi aikaa ja rahaa.

En saanut koskea huusholliasioihin paitsi kaupasta sain hakea jotain joka oli unohtunut.

No imuroida sain mutta ei ollut pakko, tykkäsin kuitenkin pitää oman huoneen siistinä.

Kun muutin kotoa en osannut laittaa mitään ruokaa. Raha-asiatkin piti opetella.  En ole koskaan tykännyt ruoanlaitosta ja pyrin pääsemään siitä helpoimmalla mahdollisella tavalla. Onneksi elän sinkkuna.

Ei keskimääräisen kansalaisen tartte osata ku avata se einesruuan paketti ja laittaa mikroon.

Miksi äiti? Meillä isä teki aina ruuan. Ja kyllä isä monia asioita opetti.

Vierailija kirjoitti:

Ei keskimääräisen kansalaisen tartte osata ku avata se einesruuan paketti ja laittaa mikroon.

Luulen, että syy tuohon einesruokien ostamiseen on nimenomaan se, ettei olla opetettu kotona laittamaan ruokaa!

Lapset tottuvat siihen, että se ruoka vaan tulee pöytään... Ja sitten kun muutetaan omilleen, niin ei tulekkaan. Tajutaan miten paljon vaivaa ja aikaa ruuanlaittamiseen menee, niin helpompi se on hakea kaupasta einesruokaa, kun sitten se on vaan yhtäkkiä valmis pöydässä. 

Mä muistan miten tein tätä itse ensimmäisen vuoden kun asuin omillani. 

Sain kummitädiltäni teininä keittokirjan, ja kun muutin pois kotoa, aloin tekemään haluamiani ruokia sen avulla. Ei ollut mitään ongelmia vaan ihan innostuin ruuanlaitosta. Nykyään kokkaillaan miehen kanssa mielellämme.

Ei minua pyydetty ikinä keittiöhommiin, paitsi siitä huudettiin, että sotkut pitää siivota.

Olen perheemme ruokavastaava, tykkäänkin kokkailla ja mielestäni olen siinä kohtuullisen hyväkin, en seuraa aina ohjeita orjallisesti vaan käytön omaakin päätäni ja joskus keksin päästäni kokonaisuuden joka osoittautuukin hyväksi, mietin siis kokonaisuuksia ja mausteita/maustamista yms, en pelkää kokeilla. Tykkään myös tehdä esim.suolaisia piirakoita ja leipoa, paitsi pullaa, mutta eiköhän sekin menisi, jos olisi kunnon laite isoa taikinaa vaivaamaan.

Se vain, että välillä olen aivan kypsynyt olemaan se ainoa joka sitä ruokaa tekee ja joka jopa miettii seur viikon ateriat, ehdotuksia saan muiltakin, mutta kyllä se suurimmaksi osaksi lähtee minulta ja minun päästäni sekin.

En ”osaa” laittaa ruokaa (osaan kyllä jos on pakko), eikä se ole minulle milläänlailla mieluista. Onneksi on mies, joka tykkää laittaa ruokaa.

Minua ei koskaan pyydetty keittiöhommiin. Inhosin kotitaloutta ja ruuanlaittoa koulussa. En osaa vieläkään tehdä paljon mitään ruokaa itse. Enkä halua kuluttaa aikaani tuntikaupalla jonkun aterian nysväämiseen. Onneksi kaupasta saa ostettua valmista ruokaa, joten kokkaaminen ei ole ongelma. Asun yksin, joten oma valinta, josta ei kärsi kukaan muu.

Kyllä sen nyt oppii oman taloutensa tarpeisiin, jos ei ihan vammainen ole. On reseptit grammalleen ja kypsennysohjeet hyvin tarkasti niissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen nyt oppii oman taloutensa tarpeisiin, jos ei ihan vammainen ole. On reseptit grammalleen ja kypsennysohjeet hyvin tarkasti niissä.

Totta kai oppii. Mutta ainakaan minä en halua viettää montaa tuntia tekemässä jotain ateriaa itselleni, kun markettien palvelutiskiltä voi ostaa valmiina mitä haluaa. Laittaa vain mikroon ja siinä se. 

Minä. Nykyään pidän huolta, että tilille juoksee sen verran rahaa että voin käydä ulkona syömässä. Toki jotain leipää ja hedelmiä on omassakin kaapissa. Opiskelijana kävin opiskelijaruokalassa. Omat taidot rajoittuu muutamaan ruokaan, joita teen todella harvoin. En edes ehtisi tehdä ruokaa, kun olen 24/7 töissä. Olen nytkin töissä ja aamupalaksi olen syönyt 6 palaa suklaata ja kahvia.

Mut pakotettiin lapsena tekemään ruokaa, siivoamaan ja tiskaamaan. Olis ollut kivempi leikkkä kavereiden kanssa ulkona. Vihaan kaikkia kotitöitä edelleen.

Myönnän olleeni äiti, joka ei osallistuttanut lapsia liiemmin kotitöihin, ruuanlaittoonkaan. Oma huone piti kyllä siivota. Pitkän työpäivän jälkeen oli helpompaa ja nopeampaa tehdä itse. Nyt omillaan asuvat aikuiset lapset tekevät innoissaan ruokaa, etsivät netistä reseptejä ja pärjäävät vallan mainiosti. Joissain viranomaisasioissa kysyvät neuvoa ja minä neuvon. Ei kai se homma sitten ihan perseelleen mennyt.

Minut äiti käski aina pois tieltä keittiöstä, kun halusin oppia tekemään ruokaa. Läsnäoloni häiritsi häntä. Yksinkään ei saanut harjoitella mitään. Kotitalousläksyt sain juuri ja juuri tehdä.

Enpä osaa tehdä ruokaa vieläkään, yli nelikymppisenä.

Surkea ruoanlaittaja, en tykkää yhtään. Jos olisin sinkku en koskaan varmaan laittaisi mtn. Olen myös surkea kotitalousihminen. Mies on minua paljon parempi.

Tosi noloa.

Äiti ei sietänyt lapsia keittiössä, halusi tehdä kaiken itse ja tässä siis tulos.

Äiti oli töissä ja meillä oli kotiapulainen. Äiti ei oikein osannut edes laittaa ruokaa.

Ihan normaalisti osaan laittaa ruokaa. Jokainen lukutaitoinen, edes suurinpiirtein normaalisti kehittynyt aikuinen osaa halutessaan.

Osaan myös siivota ja pestä pyykkiä, vaikken noitakaan joutunut tekemään ennen kuin muutin pois kotoa lukion jälkeen.