Lue keskustelun säännöt.
Parikymppisenä ihmettelen...
10.09.2015 |
... että miten esimerkiksi silloin kuin isäni oli nuori parikymppinen niin sosialisoituminen tuntui olevan niin paljon rennompaa ja helpompaa ja miten se näkyy vieläkin isäni ikäluokassa (40+).
Esimerkiksi isäni ei edes tiedosta jos joku ihminen on minun mielestäni "creepy", tai mikä ikinä sen suomenkielinen vastine onkaan. hänelle ei myöskään tunnu mikään tilanne olevan kiusallinen, ihan kuin hän ei edes tiedostaisi sellaista mahdollisuutta.
Hän on itsetietoinen, mutta esimerkiksi pienet ulkonäölliset seikat ovat hänelle asia jota hän ei huomaa ollenkaan itsessään eikä muissa.
Edellämainittujen asioiden vuoksi isäni onkin ihan huipputyyppi, joka ei murehdi, tai oikeastaan ei edes ymmärrä murehtia mitä hän sanoo tai tekee tai on.
Tuntuu että nuo edellämainitut asiat pätee kaikille ~40v+ ikäisille. Heidän lapsuudessaan kaikki juhlivat ja sekoilivat yhdessä ja ketään ei leimattu miksikään - ei sellaista edes tajuttu tehdä.
Itse olen aika vastakohta isääni nähden. Mietin tarkkaan kelle sanon ja mitä sanon. Olen myös syyllistynyt muiden ihmisten leimaamiseen ja luokitteluun, mikä on mielestäni väärin. Tuo luokittelu on muuten kanssa yksi asia mitä isäni ei tee / edes tiedosta että sellaista voisi tehdä.
Haluaisin olla niin kuin isäni ja haluaisin että nykyajan nuoret olisivat kuten "vanhoina hyvinä aikoina". Miksi aina joku leimautuu joksikin pienimmänkin sosiaalisen virheen takia? Miksi toisia edes pitää jatkuvasti arvioida, lokeroida ja vertailla?
Olemmeko jotenkin kasvaneet ns. sosiaalisesti älykkäämmiksi tässä 20-30 vuoden aikana ja sen vuoksi alkaneet ampua itseämme jalkaan? Meistä on tullut liian analyyttisiä ja tiedostavia, me emme osaa enää keskittyä puhtaasti vain siihen sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan siihen on tullut lisäksi jokin ihme sivuosa, jossa me kaikki mietimme että mitä saa sanoa ja mitä ei + miljoona muuta sosiaalisääntöä.
Nykyäänkin vaikka jos käyn isäni kanssa muutamalla jossain niin isäni kyllä löytää juttuseuraa ensi minuuteilla. Ei ole väliä onko se juttuseura mies, nainen, juoppo, hullu, baarimikko, ... kaikki kelpaa ja kaikkien kanssa hän tulee juttuun.
Nuorempi sukupolvi taas jostain syystä karttaa kaikkea vähänkin normaalista poikkeavaa. Ei mikään ihme että porukkaa syrjäytyy vasemmalla ja oikealla - hyväksytyksi tulemisen kriteerit ovat niin helvetin korkealla. Koko juttu on oikeastaan itseään tankkaava noidankehä - kenenkään ei kannata yrittää rikkoa nykyisiä normeja, sillä se johtaa vain ulkopuolelle jäämiseen.
Haluaisin jatkaa vielä enemmän tästä aiheesta, mutta tuskin tätä kukaan jaksaa lukea tähänkaan asti, joten lopettelen tähän.
Kommentit (11)
Luonnevika tuollainen ylianalysointi ja ihmisten luokittelu on, ei mitään älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän myötä nyt vaan sitä alkaa ajattelemaan eri tavoin, eikä sillä mitä muut ajattelevat ole mitään merkitystä. Itse olen 40 ja voin vakuuttaa,että ihan samanlaista se oli meidän nuoruudessamme.
Töissä pomo on ihan samanlainen, faija kanssa ehkä jos ei aina sekoilisi kännissä.
Mitä tuolla creepyllä tarkoitetaan?
Minkä ikäinen ap on?
T.m40v
No kyllä mä ainakin lokeroin ihmisiä, ja arvostelen. Ja olen lähempänä isäsi ikää kuin sinun.
Kuka jaksaa koko ajan miettiä mitä muut ajattelevat jos nyt puhun tuolle tai tuolle ihmiselle? Kuka jaksaa miettiä muiden ihmisten pieniä ulkonäköseikkoja? (niinkuin mitä? Esimerkkejä?)
Hommatkaa itsetunto, sitten ei tarvitse elää muiden ihmisten kuvitellun arvostelun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:53"]
No kyllä mä ainakin lokeroin ihmisiä, ja arvostelen. Ja olen lähempänä isäsi ikää kuin sinun.
[/quote]
Miksi arvostelet ja lokeroit ihmisiä?
Enemmän luonnekysymys, kuin sukupolvi, ja toki iän myötä tulee itsevarmuutta ja rentoutta.
Miehet myös keskimäärin huomaavat/huomioivat vähemmän kaikkia pikkujuttuja, niin hyvässä kuin pahassakin, kuin naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiintoista pohdintaa, voi olla perääkin. Itse sijoitun tuohon väliin, n. 30 vuotias olen. Ihmiset tuskin ovat tulleet sosiaalisesti "älykkäämmiksi", mutta sosiaalinen media ja teknologia ovat tuoneet välineitä, joiden avulla muita voi haukkua, kategorisoida, kiusata, jättää ulkopuolelle tai toisaalta korostaa omaa itseään. Netissä on helppo olla julma ja raadollinen ja se on siirtynyt varmaan myös oikeaan elämään niillä, jotka ovat sen parissa kasvaneet. Nykyäänhän voi luoda itsestään virtuaaliminää facebookissa tai instagramissa ym, kun taas ennen piti jalkautua kylille ja kohdata muut kasvotusten, ei ollut muuta keinoa. Olit sitä, mitä sillä hetkellä olit, tai miltä näytit, tai mitä sanoit. Ei voinut ottaa kymmeniä selfieitä eri valossa ja julkaista niistä sitten parhaat, tai miettiä nerokkaita heittoja ruudun takana ennen enterin painallusta. Nykyään voi myös seurata mitä joku tekee tai jättää tekemättä sosiaalisen median kautta, yksityisyys on kaventunut. Kaikki tämä on tehnyt ihmisistä itsekkäämpiä ja julmempia, siltä ainakin tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:03"]
Ihan mielenkiintoista pohdintaa, voi olla perääkin. Itse sijoitun tuohon väliin, n. 30 vuotias olen. Ihmiset tuskin ovat tulleet sosiaalisesti "älykkäämmiksi", mutta sosiaalinen media ja teknologia ovat tuoneet välineitä, joiden avulla muita voi haukkua, kategorisoida, kiusata, jättää ulkopuolelle tai toisaalta korostaa omaa itseään. Netissä on helppo olla julma ja raadollinen ja se on siirtynyt varmaan myös oikeaan elämään niillä, jotka ovat sen parissa kasvaneet. Nykyäänhän voi luoda itsestään virtuaaliminää facebookissa tai instagramissa ym, kun taas ennen piti jalkautua kylille ja kohdata muut kasvotusten, ei ollut muuta keinoa. Olit sitä, mitä sillä hetkellä olit, tai miltä näytit, tai mitä sanoit. Ei voinut ottaa kymmeniä selfieitä eri valossa ja julkaista niistä sitten parhaat, tai miettiä nerokkaita heittoja ruudun takana ennen enterin painallusta. Nykyään voi myös seurata mitä joku tekee tai jättää tekemättä sosiaalisen median kautta, yksityisyys on kaventunut. Kaikki tämä on tehnyt ihmisistä itsekkäämpiä ja julmempia, siltä ainakin tuntuu.
[/quote]
Olen aikaisemmin jossain puhunut sellaisesta huomaamastani ilmiöstä kuin superitsetunto / superitsevarmuus, mikä on mielestäni huono asia ja sitä näkee henkilöillä joiden instagramit, askit, facebookit ja sun muut ovat täynnä satoja, ellei tuhansia kehuja ja tykkäyksiä.
Koska henkilö harvoin on oikeasti sellainen kuin mitä itsestään antaa kuvan sosiaaliseen mediaan, niin henkilölle syntyy harharkäsitys itsestään ylenmääräisten kehujen ja tykkäyksien myötä (kehujat ja tykkääjät näkevät henkilöstä vain henkilön itse antaman vääristyteen positiivisen kuvan), varsinkin kun sitä lapioidaan lisää päivästä toiseen, kellon ympäri, vuosien ajan.
Tämän tykkäyslapioinnin seurauksena joka toinen henkilö kuvitteleenkin sitten olevansa paljon enemmän kuin on ja että maailma pyörii heidän ympärillään. Toki nuo luvutkin menevät välillä ihan älyttömyyksiin - miksi jotain 16-kesäistä tavallista finninaamaa seuraa 23 000 ihmistä?
Ihmiset joiden elämä pyörii suurelta osin sosiaalisen median ympärillä tekevät itselleen tiedostamatta pahaa - esimerkiksi kaikki se stressi kun jokainen kuva ja viesti tulee olla täydellinen, sillä seuraahan sinua tuhannet ihmiset. Lisäksi he luulevat olevansa oikeassakin elämässä yhtä "arvostetussa" asemassa, mikä nyt on täyttä harhaa.
Mielenkiinnolla odotan mitä näistä supersomettavista, tällä hetkellä alle 16-vuotiaista tulee vanhempana, kun heitä on ensin virtuaalisesti ihailtu 5+ vuotta ja sitten ihmettelevät kun oikeassa elämässä ja vaikka työelämässä he eivät kiinnostakkaan enää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 15:40"]
Luonnevika tuollainen ylianalysointi ja ihmisten luokittelu on, ei mitään älykkyyttä.
[/quote]
Höpö höpö.. kivikautista ajattelua. Voiko tuo hörhö olla minulle vaaraksi ja sitten puntaroidaan vaihtoehtoja.
Olisiko tuo isorintaisempi parempi imettäjä, kuin tuo jolla ei ole rintoja ollenkaan jne.
Jaa-a