Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupunut vauvan kanssa olemiseen
26.03.2022 |
Toivoisin että saisin edes yhden ystävällisen viestin, vaikka tällä palstalla se on paljon vaadittu :)
Vauvan kanssa seurustelu väsyttää. Ihana tyttäreni on nyt 7kk vanha. Onneksemme hän syö ja nukkuu jo hyvin, mutta nyt on tietysti yhä enemmän hereillä päivisin ja vaatii _jatkuvaa_ huomiota. Voi kun voisin joskus lukea lehteä 5 min niin että vauva leikkii tyytyväisenä lähellä. Tyttö hakee koko ajan katsekontaktia minuun jos lasken hänet lattialle, ja katseeseen tietenkin pitää vastata. Kitinäkin alkaa viimeistään minuutin jälkeen jos en ole vieressä leikittämässä ja yltyy itkuksi. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe, miten vauva itsekään jaksaa taukoamatta seurustella? Pitääkö nyt vaan kestää, vai voiko vauvaa jotenkin opettaa olemaan vähän itsekseenkin, kun vanhempi on kuitenkin lähellä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mussutti miten ennen oli kovempaa.
Minä olen syntynyt vuonna 1960 ja silloin oli neuvola ihan siellä tuppukylälläkin kahden kilsan päässä.
Sen lisäksi sen terkan saattoi hälyttää kotiin jos joku sairastui tms ja jopa kuulkaa kunnanlääkäri teki kotikäyntejä.
Tämän lisäksi oli sellainen kuin kotipalvelu josta kotiin sai tilata kunnalta kodinhoitoapua.
Ja sen lisäksi saattoi pikkurahalla palkata mummelin tai jonkun teinitytön avukseen ilman mitään monimutkaisia työnantajavelvollisuuksia.
Ja lastenhoidolle asetetut vaatimukset oli pikkuinen muru nykyvaatimuksiin verrattuna.
Kunnalta sai kodinhoitoapua, mutta se maksoi ja kotiapua tarjosi tasan 1 henkilö noin 1000 asukasta kohti. Oletuksena oli, että äiti oli kotiavun saamisen aikaan joko töissä tai sairaalassa tai kyseessä oli ns. lapsivuodeaika, jolloin äiti ei päässyt navetalle ja tarvittiin joku, joka meni.
Työnantajavelvoitteet olivat olemassa jo 1960-luvulla, mutta olisihan se kiva, jos joku teinityttö tulisi 2 e/iltapäivä korvauksella hoitamaan lapsia ja siinä sivussa siivoamaan, pyykkäämään ja tiskaamaan. Kuten oli ihanalla 1960-luvulla tapana. Sillä rahalla sai maksettua osan koulumaksusta, oppikoulu ei ollut ilmainen. Tosin eipä silloin ollut työttömiäkään kuten nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuo on vaan vaihe. Sitten tulee seuraava. Se minkä vaiheen kokee raskaaksi riippuu paljon vauvasta ja myös itsestä.
Meillä tuo aika oli vielä helppoa. Mutta vauva viihtyi itsekseen lattialla leluja katsellen ja maistellen. Lähti liikkeelle vasta 9kk ja konttaamaan 11kk. Kävelemään 1v 4kk. Tuo aika oli minusta melko raskasta, koska koko ajan sai katsoa perään.
Vuorovaikutus, no meillä tällä hetkellä 3v joka ei vieläkään puhu. Kuvakortit ja viittomat käytössä ja koen että tämä vaihe on kaikkein raskainta tähän mennessä. Uhma ja se ettei leikki-ikäinen pysty vieläkään ilmaisemaan itseään on todella raskasta ja huoli on suuri.
Etkö voisi lukea kun vauva nukkuu päikkäreitään?
Mun ”omaa aikaa” oli juuri tuo: ekaksi piti tietysti pestä ja kuivata pyykkiä, taitella kuivuneet, siivota keittiö ja valmistella seuraavaa ruokaa, mutta heti sen jälkeen ehdin juoda hetken ajan kahvia ja lukea päivän uutisia.
Lisäksi hereilläollessa sitteri auttoi ja viltti lattialla jolle vauvan sai laskettua, lähelle minua tietysti.
Selasin lehteä ja samaan aikaan kommunikoin lapsen kanssa. Välillä ojensin lelua, välillä jumppasin vauvaa ja kääntelin siinä lattialla. Otin katsekontaktia, mutta eihän se tarkoita että tarvitsee tuijottaa koko aikaa. Tervettähän se on lapsellekin katsoa ympärilleen eikä vain yhteen kohteeseen.
Nyt kun lapsi kävelee ja liikkuu enemmän se ”oma aika” on todella kortilla. Kaipauksella muistelen noita mainitsemiasi kuukausia…
Ota se lapsi kantorepussa mukaan kotitöihin, niin saat tehtyä ne lapsen hereillä ollessa, ja sitten kun vauva nukkuu, niin lepäile silloin ja tee omia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mussutti miten ennen oli kovempaa.
Minä olen syntynyt vuonna 1960 ja silloin oli neuvola ihan siellä tuppukylälläkin kahden kilsan päässä.
Sen lisäksi sen terkan saattoi hälyttää kotiin jos joku sairastui tms ja jopa kuulkaa kunnanlääkäri teki kotikäyntejä.
Tämän lisäksi oli sellainen kuin kotipalvelu josta kotiin sai tilata kunnalta kodinhoitoapua.
Ja sen lisäksi saattoi pikkurahalla palkata mummelin tai jonkun teinitytön avukseen ilman mitään monimutkaisia työnantajavelvollisuuksia.
Ja lastenhoidolle asetetut vaatimukset oli pikkuinen muru nykyvaatimuksiin verrattuna.
Kunnalta sai kodinhoitoapua, mutta se maksoi ja kotiapua tarjosi tasan 1 henkilö noin 1000 asukasta kohti. Oletuksena oli, että äiti oli kotiavun saamisen aikaan joko töissä tai sairaalassa tai kyseessä oli ns. lapsivuodeaika, jolloin äiti ei päässyt navetalle ja tarvittiin joku, joka meni.
Työnantajavelvoitteet olivat olemassa jo 1960-luvulla, mutta olisihan se kiva, jos joku teinityttö tulisi 2 e/iltapäivä korvauksella hoitamaan lapsia ja siinä sivussa siivoamaan, pyykkäämään ja tiskaamaan. Kuten oli ihanalla 1960-luvulla tapana. Sillä rahalla sai maksettua osan koulumaksusta, oppikoulu ei ollut ilmainen. Tosin eipä silloin ollut työttömiäkään kuten nyt.
Ei meillä ollut edes maataloa ja sen kodinhoitajan sai mm kun äiti meni suonikohjuleikkaukseen ja me kaikki lapsetkin oltiin jo kouluikäisiä.
Eikä ollut kallista.
Meillä oli ilmainen keskikoulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos ei ole valmiuksia näiden hoitamiseen. Pitäisikö Suomessa olla naisille pakollinen koulutus lasten hoitamiseen kun suurin osa lapsia hankkii jopa itsekseen. Se voisi olla jonkinlainen kansalaiskoulutus kun miehilläkin on varusmiespalvelus. Silloin olisi edes jotain osaamista siinä vaiheessa kun lapsi tunkee ulos äidin kohdusta.
Alkakaa te miehet hoitamaan myös niitä lapsia ja lopettakaa toi ulina
On varmasti jokin vaihe, kohta alkaa liikkumaan enemmän ja sitten onkin uudet seikkailut. Tuo vaihe on raskas mutta päivä päivältä helpottaa, usko pois.
Kuulostat muuten ihanalta äidiltä <3
Minun kuopus on jo 9 vuotias, tänään näin videon pienestä vauvasta ja minulta pääsi itku. Ikävä omia pieniä vauvoja tuli ihan puskista, ilmeisesti nyt tuli se vaihe kun se kaikki on nyt muistoissa kullattu.
Jaksamista ja iloa teidän perheeseen :)
Alue: Aihe vapaa
Minä höpöttelin jatkuvasti vauvalle ääneen sitä mitä olin tekemässä ym ja luin myös paljon. Jos selailin nettiä niin silloinkin juttelin niistä ääneen. Ulkona käytiin joka päivä, ihan vaikka vain ostoskeskukseen kahville tai kirjastoon. Minusta oli helppoa vielä silloin kun vauva ei juuri liikkunut. Sitten ei saanut kyllä hetken rauhaa ja piti olla silmät selässäkin kun vilkas lapsi oli hetkessä missä vain.