Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupunut vauvan kanssa olemiseen
26.03.2022 |
Toivoisin että saisin edes yhden ystävällisen viestin, vaikka tällä palstalla se on paljon vaadittu :)
Vauvan kanssa seurustelu väsyttää. Ihana tyttäreni on nyt 7kk vanha. Onneksemme hän syö ja nukkuu jo hyvin, mutta nyt on tietysti yhä enemmän hereillä päivisin ja vaatii _jatkuvaa_ huomiota. Voi kun voisin joskus lukea lehteä 5 min niin että vauva leikkii tyytyväisenä lähellä. Tyttö hakee koko ajan katsekontaktia minuun jos lasken hänet lattialle, ja katseeseen tietenkin pitää vastata. Kitinäkin alkaa viimeistään minuutin jälkeen jos en ole vieressä leikittämässä ja yltyy itkuksi. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe, miten vauva itsekään jaksaa taukoamatta seurustella? Pitääkö nyt vaan kestää, vai voiko vauvaa jotenkin opettaa olemaan vähän itsekseenkin, kun vanhempi on kuitenkin lähellä?
Kommentit (68)
Y H Y Y Y OLEN NIIN UUPUNUT JA KOKO AJAN_ITKUINEN JA_PAHA_OLO Y H Y Y Y Y 😫😩😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
Kyllä on ollut isoisoäideillä neuvola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
No nimenomaan heillä on ollut sitä verkostoa. Ennen olisi ollut aivan tavatonta että äiti hoitaa lapsiaan aivan yksin. Suku hoiti yhdessä. Jos jostain syystä sukua ja hoitajia ei ollut, vauva jätettiin yksin huutamaan navettatöiden ajaksi.
Harva haluaa muistaa, että siinä sivussa oli taloudessa mummo ja pari naimatonta isotätiä eli pienten lasten äiti huolehti heistäkin. Toki mummo katsoi pienten perään, mutta jos oli halvaantunut tai dementikko, niin ei siitä paljoa iloa ollut. Ennen äiti ei hoitanut lapsia yksin, kasvatuksessa oli sananvaltaa muillakin ja äiti oli usein alakynnessä.
Jaksamista. Kuten muutkin jo sanoivat, helpottaa kun vauva oppii liikkumaan ja etsimään itse itselleen virikkeitä. Minäkään en pitänyt tuosta ajasta. Lapsi ei viihtynyt muualla kuin sylissä.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos ei ole valmiuksia näiden hoitamiseen. Pitäisikö Suomessa olla naisille pakollinen koulutus lasten hoitamiseen kun suurin osa lapsia hankkii jopa itsekseen. Se voisi olla jonkinlainen kansalaiskoulutus kun miehilläkin on varusmiespalvelus. Silloin olisi edes jotain osaamista siinä vaiheessa kun lapsi tunkee ulos äidin kohdusta.
Et sitten malttanut hillitä itseäsi ja olla ilkeilemättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen toinen vanhempi on?
villi veikkaus, että töissä
24/7?
Meillä kotona kohta vuoden ikäinen vauva, joka on välillä kaivannut todella paljon seuraa. Muutamia vinkkejä oman vauvan kohdalta, toivottavasti joku näistä auttaisi:
-(Kuulokkeet päähän ja) mukavaa musiikkia/joku podcast/äänikirja pyörimään. Meillä vauva rakastaa musiikkia, joten kuunnellaan musiikkia päivittäin moneen otteeseen. Tämän voi tehdä kotona tai vaunulenkillä. Jostain syystä meidän vauvaa musiikki rauhoittaa tosi paljon.
-Välillä olen nostanut vauvan pinnasänkyyn lelukorin kanssa. Vauva on tyhjentänyt koria ja tutkaillut leluja, minä olen vieressä sängyssä lukenut kirjaa/katsonut tv-sarjaa koneelta tms. Tässä on saattanut viihtyä ihmeen pitkäänkin.
-Vauvakerhoissa on uusia leluja, joita ainakin oma vauva on tutkaillut itsekseen kaikessa rauhassa. Pitkiä aikoja puuhasi lelujen kanssa, kun olivat uusia ja mielenkiintoisempia kuin kotona olevat tutut lelut.
-Kun vauvalla on ollut hetki, että on kaivannut seuraa, niin olen irrottautunut siihen hetkeksi 100%. Sylitellään, luetaan kirjoja, hieron vauvaa ja katson silmiin. Kovin kauaa vauva ei tuota intensiivistä seurustelua jaksanut, vaan kaipasi jo sitten omaakin tilaa.
Tsemppiä, meillä liikkeelle lähteminen teki tosi paljon ja helpotti arkea. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku mussutti miten ennen oli kovempaa.
Minä olen syntynyt vuonna 1960 ja silloin oli neuvola ihan siellä tuppukylälläkin kahden kilsan päässä.
Sen lisäksi sen terkan saattoi hälyttää kotiin jos joku sairastui tms ja jopa kuulkaa kunnanlääkäri teki kotikäyntejä.
Tämän lisäksi oli sellainen kuin kotipalvelu josta kotiin sai tilata kunnalta kodinhoitoapua.
Ja sen lisäksi saattoi pikkurahalla palkata mummelin tai jonkun teinitytön avukseen ilman mitään monimutkaisia työnantajavelvollisuuksia.
Ja lastenhoidolle asetetut vaatimukset oli pikkuinen muru nykyvaatimuksiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mussutti miten ennen oli kovempaa.
Minä olen syntynyt vuonna 1960 ja silloin oli neuvola ihan siellä tuppukylälläkin kahden kilsan päässä.
Sen lisäksi sen terkan saattoi hälyttää kotiin jos joku sairastui tms ja jopa kuulkaa kunnanlääkäri teki kotikäyntejä.
Tämän lisäksi oli sellainen kuin kotipalvelu josta kotiin sai tilata kunnalta kodinhoitoapua.
Ja sen lisäksi saattoi pikkurahalla palkata mummelin tai jonkun teinitytön avukseen ilman mitään monimutkaisia työnantajavelvollisuuksia.
Ja lastenhoidolle asetetut vaatimukset oli pikkuinen muru nykyvaatimuksiin verrattuna.
Plus että kotona oli aina paljon muitakin äitejä, jotka kahvitteli keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku viriketarha voisi olla hyvä. Siellä on kasa muitakin vauvoja. Äidit voi jutella keskenään niistä vauvoista tai jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo vaihe kauaa kestä. Kohdassa 11 lukuesimerkki on hyvä.
Joo, ne seuraavat vaiheet on jotain ihan muuta. Kannattaa nauttia tuosta vaiheesta, kun vauva vielä hakee kontaktia tai köllöttää lattialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän 5v ei vieläkään viihtyisyi hetkeäkään yksin. Suosittelen lastenhoito apua ja päiväkotia ku vähän kasvaa.
Suosittelen miettimään kahdesti sitä päiväkotiin viemistä...
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
Ihan yleissivistyksenä.
Neuvolapalvelut ovat olleet Suomen koko historian ajan ja ne olivat kaikkien äitien käytössä, jo 1900-luvun alussa
sairaanhoitaja Sophie Mannerheimiä kosketti yksinäisten äitien ahdinko ja hän perusti yhdistyksen, joka hoiti neuvolapalvelut ja työtä jatkoi lastenlääkäri Arvo Ylppö.
Päinvastoin, ennen neuvolapalvelut tulivat kotiin, vauvan ensimmäisinä kuukausina, kun terveyssisaret kiersi kyliä ja kaupunkeja.
Äidit lastensa hoitajana on uusi ilmiö ja tullut vasta 70-80-luvulla ja sitä ennen lapsia hoitivat perheessä vähemmän työkykyiset - mummot ja ukit, vanhemmat sisaret, tädit, lapsipiiat, kotiapulaiset jne. Jopa vauvan imettämisen hoiti "imettävät", eikä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona kohta vuoden ikäinen vauva, joka on välillä kaivannut todella paljon seuraa. Muutamia vinkkejä oman vauvan kohdalta, toivottavasti joku näistä auttaisi:
-(Kuulokkeet päähän ja) mukavaa musiikkia/joku podcast/äänikirja pyörimään. Meillä vauva rakastaa musiikkia, joten kuunnellaan musiikkia päivittäin moneen otteeseen. Tämän voi tehdä kotona tai vaunulenkillä. Jostain syystä meidän vauvaa musiikki rauhoittaa tosi paljon.
-Välillä olen nostanut vauvan pinnasänkyyn lelukorin kanssa. Vauva on tyhjentänyt koria ja tutkaillut leluja, minä olen vieressä sängyssä lukenut kirjaa/katsonut tv-sarjaa koneelta tms. Tässä on saattanut viihtyä ihmeen pitkäänkin.
-Vauvakerhoissa on uusia leluja, joita ainakin oma vauva on tutkaillut itsekseen kaikessa rauhassa. Pitkiä aikoja puuhasi lelujen kanssa, kun olivat uusia ja mielenkiintoisempia kuin kotona olevat tutut lelut.
-Kun vauvalla on ollut hetki, että on kaivannut seuraa, niin olen irrottautunut siihen hetkeksi 100%. Sylitellään, luetaan kirjoja, hieron vauvaa ja katson silmiin. Kovin kauaa vauva ei tuota intensiivistä seurustelua jaksanut, vaan kaipasi jo sitten omaakin tilaa.
Tsemppiä, meillä liikkeelle lähteminen teki tosi paljon ja helpotti arkea. :)
Miten joku voi suunnitella niin paljon asioita, ettei tarvitsisi olla pienen vauvan kanssa? Se ihminen ei ole ollut planeetalla edes yhtä vuotta olemassa. Vauvalle on karmea kokemus ja pelottavaa tulla jätetyksi yksin. Henkisesti ja fyysisesti. Sitten samalla mietitään jotain päiväkotiin viemistä, että poikanen saisi sosiaalisia kontakteja, kun emo itse ei halua tarjota kontaktia kuin silloin kun itsestä siltä tuntuu. Surullista vauvojen kannalta. Jo aloituksessa sanotaan, ettei kukaan saa kyseenalaistaa tyypin arvoja, lähtökohta on, että omaa aikaa on saatava. Mitähän se vauva kirjoittaisi palstalle, jos osaisi. Yläpeukut sille vauvalle, sanoi mitä tahansa.
Vauvan kanssa ei tarvitse seurustella koko aikaa. Jos alkaa itkemään niin ratkaisu on vastamelukuulokkeet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kotona kohta vuoden ikäinen vauva, joka on välillä kaivannut todella paljon seuraa. Muutamia vinkkejä oman vauvan kohdalta, toivottavasti joku näistä auttaisi:
-(Kuulokkeet päähän ja) mukavaa musiikkia/joku podcast/äänikirja pyörimään. Meillä vauva rakastaa musiikkia, joten kuunnellaan musiikkia päivittäin moneen otteeseen. Tämän voi tehdä kotona tai vaunulenkillä. Jostain syystä meidän vauvaa musiikki rauhoittaa tosi paljon.
-Välillä olen nostanut vauvan pinnasänkyyn lelukorin kanssa. Vauva on tyhjentänyt koria ja tutkaillut leluja, minä olen vieressä sängyssä lukenut kirjaa/katsonut tv-sarjaa koneelta tms. Tässä on saattanut viihtyä ihmeen pitkäänkin.
-Vauvakerhoissa on uusia leluja, joita ainakin oma vauva on tutkaillut itsekseen kaikessa rauhassa. Pitkiä aikoja puuhasi lelujen kanssa, kun olivat uusia ja mielenkiintoisempia kuin kotona olevat tutut lelut.
-Kun vauvalla on ollut hetki, että on kaivannut seuraa, niin olen irrottautunut siihen hetkeksi 100%. Sylitellään, luetaan kirjoja, hieron vauvaa ja katson silmiin. Kovin kauaa vauva ei tuota intensiivistä seurustelua jaksanut, vaan kaipasi jo sitten omaakin tilaa.
Tsemppiä, meillä liikkeelle lähteminen teki tosi paljon ja helpotti arkea. :)
Miten joku voi suunnitella niin paljon asioita, ettei tarvitsisi olla pienen vauvan kanssa? Se ihminen ei ole ollut planeetalla edes yhtä vuotta olemassa. Vauvalle on karmea kokemus ja pelottavaa tulla jätetyksi yksin. Henkisesti ja fyysisesti. Sitten samalla mietitään jotain päiväkotiin viemistä, että poikanen saisi sosiaalisia kontakteja, kun emo itse ei halua tarjota kontaktia kuin silloin kun itsestä siltä tuntuu. Surullista vauvojen kannalta. Jo aloituksessa sanotaan, ettei kukaan saa kyseenalaistaa tyypin arvoja, lähtökohta on, että omaa aikaa on saatava. Mitähän se vauva kirjoittaisi palstalle, jos osaisi. Yläpeukut sille vauvalle, sanoi mitä tahansa.
Oletko sinä vauva kun noin hyvin tiedät?
Nää on näitä yhden lapsen äidin ongelmia. Sitten kun on useampi lapsi on itsestään selvää että vauvaa ei pysty eikä tarvitse huomioida joka sekunti kun on muitakin jotka sitä huomiota tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Nää on näitä yhden lapsen äidin ongelmia. Sitten kun on useampi lapsi on itsestään selvää että vauvaa ei pysty eikä tarvitse huomioida joka sekunti kun on muitakin jotka sitä huomiota tarvitsee.
Ja sillä vauvallakin on muita seurattavia kuin se vanhempi. Meillä ainakin vauva seurasi tosi paljon esikoisen touhuja.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos ei ole valmiuksia näiden hoitamiseen. Pitäisikö Suomessa olla naisille pakollinen koulutus lasten hoitamiseen kun suurin osa lapsia hankkii jopa itsekseen. Se voisi olla jonkinlainen kansalaiskoulutus kun miehilläkin on varusmiespalvelus. Silloin olisi edes jotain osaamista siinä vaiheessa kun lapsi tunkee ulos äidin kohdusta.
Oletko todella noin pihalla?
Alue: Aihe vapaa
Neuvola on ollut jo pitkään, paljon parempitasoinen kuin nykyään.
Mistä verkostosta sinä puhut??? Terapiassa taidat käydä itse.
Ja ennen vanhaan lapsia sai hoitaa huonosti ja vaikka jättää heitteille. Sitä aikaa kukaan ei kai kaipaa.