Uupunut vauvan kanssa olemiseen
Toivoisin että saisin edes yhden ystävällisen viestin, vaikka tällä palstalla se on paljon vaadittu :)
Vauvan kanssa seurustelu väsyttää. Ihana tyttäreni on nyt 7kk vanha. Onneksemme hän syö ja nukkuu jo hyvin, mutta nyt on tietysti yhä enemmän hereillä päivisin ja vaatii _jatkuvaa_ huomiota. Voi kun voisin joskus lukea lehteä 5 min niin että vauva leikkii tyytyväisenä lähellä. Tyttö hakee koko ajan katsekontaktia minuun jos lasken hänet lattialle, ja katseeseen tietenkin pitää vastata. Kitinäkin alkaa viimeistään minuutin jälkeen jos en ole vieressä leikittämässä ja yltyy itkuksi. Toivottavasti tämä on vain joku vaihe, miten vauva itsekään jaksaa taukoamatta seurustella? Pitääkö nyt vaan kestää, vai voiko vauvaa jotenkin opettaa olemaan vähän itsekseenkin, kun vanhempi on kuitenkin lähellä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ei mulla ole ratkaisua. Minustakin tuo aika oli raskasta. Helpottaa kun lapsi alkaa itse enemmän liikkua. Pidä liinassa mukana niin voi seurata paremmin mitä tapahtuu.
Toisen ja kolmannen lapsen kanssa oli paljon helpompaa kun seurasivat sisaruksen leikkejä.Sitä minäkin toivon, että maailma avautuu sitten kun pääsee itse liikkumaan. Tuo on kyllä totta että esikoisen viihdyttäminen on raskainta, kun äiti joutuu sen enimmäkseen yksin hoitamaan :) ap
Mitä merkitystä sillä on vauva esikoinen vai kuopus.
Yksin se vauva pitää silti hoitaa, ei joku toinen pieni kolmivuotias lapsi osaa vauvaa viihdyttää, eikän häntä voi edes jättää vauvan kanssa kaksin.
Taitaa aloitus jälleen kerran olla sen tarina-tädin tekosia?
No sulla ei taida olla lapsia ollenkaan niin ei tarvitse täällä päteä. Sillä on tosi paljon merkitystä onko esikoinen. Tottakai vauva tykkää katsella isompien sisarusten touhuiluja. Ei siinä mitään viihdyttää tarvitse ja mun lapset ainakin on voineet olla samassa huoneessa vauvan kanssa jo ihan pienestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ei mulla ole ratkaisua. Minustakin tuo aika oli raskasta. Helpottaa kun lapsi alkaa itse enemmän liikkua. Pidä liinassa mukana niin voi seurata paremmin mitä tapahtuu.
Toisen ja kolmannen lapsen kanssa oli paljon helpompaa kun seurasivat sisaruksen leikkejä.Sitä minäkin toivon, että maailma avautuu sitten kun pääsee itse liikkumaan. Tuo on kyllä totta että esikoisen viihdyttäminen on raskainta, kun äiti joutuu sen enimmäkseen yksin hoitamaan :) ap
Mitä merkitystä sillä on vauva esikoinen vai kuopus.
Yksin se vauva pitää silti hoitaa, ei joku toinen pieni kolmivuotias lapsi osaa vauvaa viihdyttää, eikän häntä voi edes jättää vauvan kanssa kaksin.
Taitaa aloitus jälleen kerran olla sen tarina-tädin tekosia?
Ainakin meillä kuopus seurasi sisarustensa leikkejä, vaikka ei ollut niissä mukana. Samalla aikuinen saattoi ripustaa pyykkejä tai tehdä ruokaa kaikessa rauhassa, lapsilla kun oli seuraa toisistaan, vaikka vauva ei tiennyt olevansa yleisönä.
Kiitos vinkeistänne! Tosiaan voisimme enemmän hakeutua ulos ja ihmisten ilmoille. Lapsen isä kyllä osallistuu niin että saan joka ilta vähän omaa aikaa, mutta yhtä väsynyt olen taas jo seuraavana päivänä tuntikausien leikittämisen ja kantamisen jälkeen. Luotan siihen, että tulevina kuukausina kun vauva oppii liikkumaan niin minun osuuteni viihdyttämisen suhteen helpottaa. Ap
Meillä vauva leikki itsekseen siten, että laitoin hänet selälleen pehmusteelle leikkikehään ja sinne reunasta toiseen menevän kuminauhan ja siihen killumaan leluja, joita hän sitten veteli ja tutki vuoronperään.
Reagoi kyllä heti, jos lähdin huoneesta vaikka vessaan. Muuten oli siinä itsekseen parikin tuntia. Ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä vauva leikki itsekseen siten, että laitoin hänet selälleen pehmusteelle leikkikehään ja sinne reunasta toiseen menevän kuminauhan ja siihen killumaan leluja, joita hän sitten veteli ja tutki vuoronperään.
Reagoi kyllä heti, jos lähdin huoneesta vaikka vessaan. Muuten oli siinä itsekseen parikin tuntia. Ihmeellistä.
En tarkalleen kyllä muista ikää mutta luulen, että suunnilleen samaan aikaan kuin sinun.
Kun oppi konttaamaan, niin sitten ei enää viihtynyt itsekseen.
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
Nukkuuko yhdet vai kahdet päiväunet? Meillä selkeästi helpotti siinä vaiheessa kun siirryttiin yksiin uniin, niin ne unet olivat sitten pidemmät. Kohta kun lumet sulaa ja vauva koko ajan kasvaa, niin voitte mennä vaikka leikkipuistoon touhuilemaan aamupäiväksi (esim. hiekkalaatikko, vauvakeinu) ja sen jälkeen ruoka ja päiväunet, niin siinä saat sitten omaa aikaa. Ulkona touhuaminen väsyttää, niin unikin maistuu paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
Helpottiko, kun sait vähätellä ap:n kysymystä?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkeistänne! Tosiaan voisimme enemmän hakeutua ulos ja ihmisten ilmoille. Lapsen isä kyllä osallistuu niin että saan joka ilta vähän omaa aikaa, mutta yhtä väsynyt olen taas jo seuraavana päivänä tuntikausien leikittämisen ja kantamisen jälkeen. Luotan siihen, että tulevina kuukausina kun vauva oppii liikkumaan niin minun osuuteni viihdyttämisen suhteen helpottaa. Ap
Toivossa on hyvä elää. Enää 17,5 v niin lapsesi on täysi-ikäinen ja siitä ei mene kuin muutama vuosi, niin se alkaa olla omillaan. Koita kestää siihen asti.
Niin, ja älä tee toista vauvaa, vaan tilaa nukke.
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen toinen vanhempi on?
Olisko päivisin sellaisessa eksoottisessa paikassa kun TÖISSÄ.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
Ja taloissa on elänyt sukupolvia ja pidetty lapsenhoitajia. Harvemmin äiti kai silloin oli omillaan lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan teidän iso-isoäideillä ollut neuvolaa ja verkostoa ja psykoterapeuttia ja burn-out -tukiryhmää ja mammajoogaa niiden 12 lapsensa kanssa? No ei ole, naurista on narskutettu ja kasvatettu tolkun ihmisiä.
No nimenomaan heillä on ollut sitä verkostoa. Ennen olisi ollut aivan tavatonta että äiti hoitaa lapsiaan aivan yksin. Suku hoiti yhdessä. Jos jostain syystä sukua ja hoitajia ei ollut, vauva jätettiin yksin huutamaan navettatöiden ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen toinen vanhempi on?
villi veikkaus, että töissä
Meidän 5v ei vieläkään viihtyisyi hetkeäkään yksin. Suosittelen lastenhoito apua ja päiväkotia ku vähän kasvaa.
Onnittelut, sinulla on sosiaalinen lapsi! Älä tukahduta sitä sosiaalisuutta.
Ensin haluamalla halutaan se lapsi. Sitten kitistään kuinka raskasta sen kanssa on.
Ettekö te todella osa yhtään hahmottaa mitä se lapsi tuo tullessaan vai miksi te inisette?
Ei tuo vaihe kauaa kestä. Kohdassa 11 lukuesimerkki on hyvä.