Lue keskustelun säännöt.
Iäkkäät vanhemmat ja vanha ok-talo, pattitilanne!
25.03.2022 |
Olen 10v yrittänyt saada vanhempiani ymmärtämään, että heidän täytyy tehdä vanhan talonsa suhteen joku ratkaisu. Joko kunnostaa se tai etsiä hyvissä ajoin uudempi asunto.
Nyt ollaan sit tilanteessa, jossa toinen vanhempi joutunut sairaalaan ja liikuntakyky ei ehkä koskaan palaa ihan ennalleen. Ei tule pärjäämään 2 krs talossa, ei pääse apuvälineillä edes ovesta sisään, ei vessaan, ei suihkuun. Noiden muutostöiden lisäksi pitäisi tehdä keittiöremontti ja vaihtaa katto, koska kummatkin tiensä päässä.
En ymmärrä, että ovat asuneet lähes 50v samassa talossa ja MITÄÄN kunnostustöitä ei ole voitu tehdä.
Miten saan heidät tajuamaan, että nyt ei auta kuin alkaa katsoa uutta asuntoa? Kunnostustöihin menisi niin kauan aikaa, että sairastunut joutuisi olemaan kuukausia jossain laitoksessa valmistumista odotellessa?
Kommentit (238)
Täällä näkyy mielipidettä, että anna vanhempien hoitaa omat ongelmansa, ei ne kuuluu aikuisille lapsille. Oletteko kokeilleet käytännössä olla aikuisen lapsen roolissa aikana, jolloin iäkkään vanhemman kunta romahtaa ja tarvitaan apua, mutta vielä ei ole palvelutalon aika? Koska voin luvata, että siinä kohtaa yhteiskunta tekee asiasta aikuisen lapsen ongelman. Niitä palveluita ei kotiin saa sellaista määrää, että se vastaisi avun tarvetta. Ja jäljelle jää käytännössä, että autat vaikka et halua tai jaksakaan, sillä muu tarkoittaisi vanhempien jäljellä olevan terveyden tai hengen vaarantamista. Yhteiskunta ei tästä ota vastuuta. Ja jos vanhemmat itse eivät ota myöskään mitään vastuuta, esimerkiksi tekemällä järkeviä asumisratkaisuita, niin kylläpä jää miellyttävä rooli aikuiselle lapselle. Harva pystyy kovettamaan sielunsa ja luonteensa niin, että ei auta, sillä omista vanhemmista kuitenkin kyse.
Minusta on ihan oikein kyseenalaistaa ikääntyvien vanhempien ratkaisuita. Jos haluaa aikuisen ihmisen oikeudet ja päätösvallan, niin siihen pakettiin kuuluu myös aikuisen ihmisen vastuu ajatella asioita huomista pidemmälle ja myös muiden ihmisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä tämän ketjun ensimmäisestä asiallisesta kommentista!
Vierailija kirjoitti:
Täällä näkyy mielipidettä, että anna vanhempien hoitaa omat ongelmansa, ei ne kuuluu aikuisille lapsille. Oletteko kokeilleet käytännössä olla aikuisen lapsen roolissa aikana, jolloin iäkkään vanhemman kunta romahtaa ja tarvitaan apua, mutta vielä ei ole palvelutalon aika? Koska voin luvata, että siinä kohtaa yhteiskunta tekee asiasta aikuisen lapsen ongelman. Niitä palveluita ei kotiin saa sellaista määrää, että se vastaisi avun tarvetta. Ja jäljelle jää käytännössä, että autat vaikka et halua tai jaksakaan, sillä muu tarkoittaisi vanhempien jäljellä olevan terveyden tai hengen vaarantamista. Yhteiskunta ei tästä ota vastuuta. Ja jos vanhemmat itse eivät ota myöskään mitään vastuuta, esimerkiksi tekemällä järkeviä asumisratkaisuita, niin kylläpä jää miellyttävä rooli aikuiselle lapselle. Harva pystyy kovettamaan sielunsa ja luonteensa niin, että ei auta, sillä omista vanhemmista kuitenkin kyse.
Minusta on ihan oikein kyseenalaistaa ikääntyvien vanhempien ratkaisuita. Jos haluaa aikuisen ihmisen oikeudet ja päätösvallan, niin siihen pakettiin kuuluu myös aikuisen ihmisen vastuu ajatella asioita huomista pidemmälle ja myös muiden ihmisen näkökulmasta.
Ikääntyvä vanhempi ei ole sinun holhottavasi.
Auttaa toki on hyvä, kun toinen apua tarvii. Neuvoa saa, kun neuvoja kysytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa he sen itsekin huomaavat jossain vaiheessa, että on pakko muuttaa. Kannattaa ymmärtää mikä on oikeasti sun ongelma, ja mikä muiden, ap.
No mä en halua, että mun vanhempi joutuu vanhainkotiin siksi, että ei voi enää elää arkea kotonaan. Kun asuaan olisi yksinkertainen ratkaisu.
Niin, mutta kun se ei ole sinun päätös. Anna aikuisten hoitaa omat asiansa.
Kyllä mä kannan huolta mun vanhemmista. Asialle on tehtävä jotain ihan nyt heti.
No tee sitten jotain ihan nyt heti äläkä täällä vingu. Mutta niin kauan kuin sinulla ei ole edunvalvontavaltakirjaa, et voi tehdä mitään, mitä vanhempasi eivät halua. Ja edunvalvontavaltakirja on tehtävä ennen dementoitumista. Et voi kävellä heidän tahtonsa yli.
Se laho tönö jää sinulle perinnöksi.
Ei aloittaja voi tälle asialle yhtään mitään! Uskokaa nyt tekin, jotka ette koskaan ole taistelleet vastaavan tapauksen kanssa ja tulette tätäkin alapeukuttamaan.
Ihmisellä on oikeus asua vaikka veneen alla eikä kukaan tule hakemaan sieltä väkisin pois, jos ei ole henki vaarassa ja hän kykenee itse ilmaisemaan tahtonsa.
Ei sairaala kotiuta äitiäsi tuollaisiin oloihin, se on ihan selvä. Jos muuta vaihtoehtoa
ei nopealla aikataululla löydy (esim. esteetöntä vuokra-asuntoa), niin paikka on terveyskeskuksen vuodeosasto. Eivät ole mitään viihtyisiä paikkoja, mutta ainakin äitisi on turvassa. Olet saanut jo hyviä vinkkejä, itse toistan, että ota yhteyttä sairaalaan sosiaalityöntekijään. Hänen työtään on ohjata, neuvoa ja aika usein myös suostutella potilaita asumisasioissa. Hän ei tee päätöksiä, mutta jos on asiansa osaava ihminen, niin hänen avullaan voi olla merkittävä hyöty sille, että vanhempasi alkavat miettiä myös muita vaihtoehtoja.
Jos äitisi on runsaan avun tarpeessa kotitumisen jälkeenkin, niin totta kai kotihoito tulee kuvioon mukaan. Jos avun tarve on jatkuvaa (esim. myös öisin), niin toteavat, että kotihoito ei riitä, jolloin kunnan vanhuspalveluiden on osoitettava tehostetun tuen asumisen paikka vanhukselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tämä nyt sinun vai vanhempiesi ongelma? Sinua ahdistaa että saat perinnöksi ränsistyneen asunnon?
Jos menee niin huonoon kuntoon, niin eiköhän ne vanhemmat johonkin hoideta parempiin asuinolohin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa he sen itsekin huomaavat jossain vaiheessa, että on pakko muuttaa. Kannattaa ymmärtää mikä on oikeasti sun ongelma, ja mikä muiden, ap.
No mä en halua, että mun vanhempi joutuu vanhainkotiin siksi, että ei voi enää elää arkea kotonaan. Kun asuaan olisi yksinkertainen ratkaisu.
Kunnioita ihmisen tahtoa elää omannäköistä elämää vielä elinkaaren loppupäässä. On hirveä ajatus kuinka paljon meiltä tullaan viemään vapautta, etuja, autonomiaa vain siksi että vanhenemme. Samat toiveet, sama kaipuu, sama ihminen siellä ulkokuoren alla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa rintamamiestaloissa kylppäri on voitu myöhemmin rakentaa kellariin, eli ei sinne vessaan sitten liikuntarajoitteinen pääse. Eli miten siellä sitten asutaan ellei potalla ala käydä ja elä suihkutta.
Äitini talossa on juuri noin, eli pesutilat ovat kellarissa kapeiden jyrkkien rappusten takana ja asuinkerroksessa oleva wc on n. reilun neliön kokoinen koppi johon ei olisi mitään mahiksia mennä esim pyörätuolilla, hyvä jos rollankaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoissa rintamamiestaloissa kylppäri on voitu myöhemmin rakentaa kellariin, eli ei sinne vessaan sitten liikuntarajoitteinen pääse. Eli miten siellä sitten asutaan ellei potalla ala käydä ja elä suihkutta.
Sitä on nykyisin saatavana ns. polttavia vessoja. Eikä ihmisen yleensä tarvitse käydä suihkussa kuin ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Jos ihminen haluaa asua "rotankolossa", niin antakaa hänen asua ja ilahduttakaa häntä käymällä katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa he sen itsekin huomaavat jossain vaiheessa, että on pakko muuttaa. Kannattaa ymmärtää mikä on oikeasti sun ongelma, ja mikä muiden, ap.
No mä en halua, että mun vanhempi joutuu vanhainkotiin siksi, että ei voi enää elää arkea kotonaan. Kun asuaan olisi yksinkertainen ratkaisu.
Niin, mutta kun se ei ole sinun päätös. Anna aikuisten hoitaa omat asiansa.
Kyllä mä kannan huolta mun vanhemmista. Asialle on tehtävä jotain ihan nyt heti.
No tee sitten jotain ihan nyt heti äläkä täällä vingu. Mutta niin kauan kuin sinulla ei ole edunvalvontavaltakirjaa, et voi tehdä mitään, mitä vanhempasi eivät halua. Ja edunvalvontavaltakirja on tehtävä ennen dementoitumista. Et voi kävellä heidän tahtonsa yli.
Se laho tönö jää sinulle perinnöksi.
Ei aloittaja voi tälle asialle yhtään mitään! Uskokaa nyt tekin, jotka ette koskaan ole taistelleet vastaavan tapauksen kanssa ja tulette tätäkin alapeukuttamaan.
Ihmisellä on oikeus asua vaikka veneen alla eikä kukaan tule hakemaan sieltä väkisin pois, jos ei ole henki vaarassa ja hän kykenee itse ilmaisemaan tahtonsa.
Hoitotahto Omakantaan, niihin tilanteisiin kun joku lapsista alkaa holhoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Höperöt mummot ja papparaiset holhouksen alle kun eivät ymmärrä parastaan. Alat niiden edunvalvojaksi ja myyt rötiskön ja hankit niille uuden asunnon.
Ei edunvalvojaksi noin vain aleta. Se on oikeustoimi, jossa vaaditaan lääkärintodistus siitä, että ihminen ei pysty itse vastaamaan itsestään ja maistraatti ( digivirasto) sen sitten ratkaisee monien selvitysten avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee vanhaksi, ei halua enää muutosta. Kaikki vanha , vaikka kulunuttakin, tuntuu oikealta. Vaikea selittää asiaa, sen uskoo vasta sitten kun on vanha.
Niinpä. Se ajatus siitä, et kun sieltä ainoasta oikeasta kodistaan lähtee eikä enää ole sinne palamista. Kaikki ne kokemukset, muistot, mitkä taakse jää...
Tulevaisuus on etenevästi muiden armoilla olemista... Kaikki viedään, mitä ennen oli.
Pystyn ymmärtämään miksi moni ei halua lähteä. Koti on koti. Ei sitä niin vain jätetä taakseen.
Kuulostaa niin tutulta,tosin kyseessä olivat äitin ja isäpuoli. Talo oli täysin röttelö jo kun he ostivat sen ollessani 11vuotias, viihdyinkin mielummin isäni luona kerrostalossa kuin kylmässä röttelössä jonka ikkunanpielet olivat lahot.
Isäpuoleni mielestä ikkunoita ei tarvinnut uusia, suihkutilaa ei remontoida.. ei mitään. Ja äitini myötäili häntä kaikessa. Mitäs siitä että suihkusta tuli vain kylmää vettä ja ikkunoista veti niin että tukka hulmusi. Äiti sai siinä talossa kroonisen nuhan. Ja isäpuoli yski koko ajan,saattoi toki johtua tupakastakin.
No,sitten isäpuoli sai aivohalvauksen tms 51 vuotiaana eikä kyennyt enää laskeutumaan portaita kellariin jossa pesutilat,tai kiipeämään portaita yläkertaan jossa makkarit. Nukkui sohvalla ja peseytyi äidin avustuksella keittiön lavuaarilla. Arvatkaa alkoiko ukko haista pahalle?
Äiti ei selvinnyt pihatöistä ja lopulta myöntyivät myymään talon. Eihän sitä kukaan ostanut,ei ainakaan pyydetyllä hinnalla!
Isäpuoli ja äiti olivat tyrmistyneitä,ihan hyvä talo!
Vasta kun isäpuoleni menehtyi 5 vuotta sitten äitini möi talon pilkkahintaan,purkukuntousena ja muutti vuokralle rivariin. Kuulemma niin mukavaa kun pääsee lämpimään suihkuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myrmyr kirjoitti:
Voi helvetti, teidän vanhempanne ovat omia ihmisiään joilla on täysi oikeus elää viimeiset vuotensa niinkuin haluavat. Perintö mielessä jälkeläiset menevät vaatimaan kaikenlaista, ei ole hyvä juttu.
Mikä ihmeen perintö mielessä? Haluan, että vanhempani voi elää laitosten ulkopuolella mahdollisimman pitkään.
Niin, sinä haluat. Mutta haluavatko vanhempasi? En lukenut vielä koko ketjua, mutta entä, jos isäsi ei edes halua äitiäsi enää kotiin? Jos hänelle sopii paremmin, että asuu talossaan niin kauan kuin pystyy ja äitisi on jossain hoivalaitoksessa? Äitisi tulee mitä ilmeisimmin olemaan kotiutuessaankin siinä kunnossa, että isästäsi tulisi automaattisesti hänen omaishoitajansa. Entä, jos isäsi ei halua omaishoitajaksi? Ei läheskään kaikki vanhat ihmiset halua ryhtyä puolisonsa omaishoitajaksi.
Tämä se onkin ongelma, miksi vanhempani, puolisoni, työkaveri tai joku muu tee, niin kuin minä haluaisin. Ei ymmärrä parastaan. En ymmärrä, miksi näin.
Sama ongelma täällä, vanhempani eivät suostu myymään isoa okt, vaikka moni rakennusliike on ollut kiinnostunut isosta tontista, sama Saimaan rannalla olevasta kesämökistä, jossa käyttämättä rakennusoikeutta, vaan kituuttavat vanhoissa ja tutuissa ympäristössä, eikä tule kuuloonkaan muuttaa vanhusten palvelutalon tai vastaavaan.
Minunkin elämä helpottuisi kummasti, saisin matkustella, eikä rahasta tarvitsi miettiä, kun saisin perintöosuuden.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sinun vai vanhempiesi ongelma? Sinua ahdistaa että saat perinnöksi ränsistyneen asunnon?
Jos menee niin huonoon kuntoon, niin eiköhän ne vanhemmat johonkin hoideta parempiin asuinolohin?
Tässä on malliesimerkki kommentista ihmiseltä, jolla selvästi ei ole mitään omakohtaista kokemusta asiasta. Ei, huonokuntoisia ei ”hoideta parempiin asuinoloihin”. Ongelma on juuri se, että mitään paikkoja ei ole olemassakaan ja ihmisen pitää usein toistuvasti olla todennettusti hengenvaarassa ennen kuin palveluasumista aletaan edes selvittämään. Ettekö te ihmiset seuraa uutisia tästä aiheesta ollenkaan!!!?
Omaa tahtoa ja itsemääräämisoikeutta tulee tietenkin kunnioittaa, mutta ei ihmisarvoisen elämän kustannuksella. Nyt näiden asioiden punninta jätetään ikääntyneiden omaisille. Aivan kuten ap:llä.
Tehtävä on raskas ja monesti mahdoton, koska sairaudentuntoa ja/tai muutosvalmiutta ei ikääntyneellä enää ole tehdä omaa tilannetta tukevia järkeviä, pitkän aikavälin ratkaisuja.
Vanhemmat ovat toimineet näin jo 50 vuotta. Kyse ei ole vanhuuden höpeyrestä vaan mielenterveysongelmista ja/tai persoonallisuustasoisests problematiikasta. Ap on ilmeisesti ollut lapsesta saakka perheen järkevästi ajatteleva vanhempi? Se on traumatisoivaa ja kosahtaa nyt seinään. Ap ei pysty traumasidoksen tms takia antamaan vanhempiensa olla tuolla rytöpesässä. Kuitenkin he on olleet siellä tähänkin saakka rikkinäisten kodinkoneidensa kanssa. Pelastusyritykset taittaa lopulta ap:n selän, koko elämänsä ollut vanhempiensa vanhempi - siihen asiaan ap voi hakea apua itselleen.
Sitten kun et enää ymmärrä itse mennä vessaan ja kaatuilet jatkuvasti, pääset kyllä sinne palvelutaloon.
t.kotihoitsu
Vanhempani muuttivat juuri tuollaisesta 80-luvulla remontoidusta talosta viime vuonna. Ovat 80-vuotiaita.
Koko myyntiprosessi näyttöineen ja uuden etsiminen samanaikaisesti oli ihan älyttömän raskas prosessi. Ostajien löytyminen ja vetäytyminen, tarjouksien odottamien ja niihin vastaaminen jne. Oman myyntitarjouksen tekeminen, kahden asunnon loukun välttäminen. Kun talo saatiin myytyä, niin taloon kertyneiden tavaroiden läpikäyminen oli kuukausien työ. Molemmat uupuivat ja isä masentui.
Oikea helvetti alkoi kuitenkin vasta myynnoin jälkeen, kun talosta löytyi piilovirhe. Taas kuukausien jännitys ja ahdistus. Hirveä lasku tuli, eivätkä vanhemmat enää jaksaneet/kyenneet taistella. Ja vieläkään ei olla selvillä vesillä, 4 vuotta vielä takuuaikaa jäljellä.
Kun mietitään sitä, koska talosta tulisi muuttaa, niin yleensä ajatellaan vain talossa asumista, pärjääkö siinä. Tämä on virhe. Asuminen on helppoa. Talo pitää myydä silloin, kun muuttoon ja viiden vuoden vastuuaikaan + mahdolliseen oikeusprosessiin vielä kykenee.
Miksi sinne toiseen kerrokseen edes pitäisi mennä? Minäkin asun rintamamiestalossa ja hyvin harvoin käyn yläkerrassa.
Saahan niitä oviaukkoja suurennettua ja kynnykset poistettua. Pyydä paikallinen remonttimies katsomaan ja keskustelemaan isäsi kanssa, voivat hyvinkin päästä sopimukseen. Isäsi on ilmeisesti vanha ja osittain kyvytön pyytämään ketään asiantuntijaa paikalle ja siksi vastustaa ehdotuksiasi. Tosiasiassa vanhempi ihminen ei enään osaa järjestellä asioita. Auta häntä, jotta hän voisi asua omassa asunnossa mahdollisimman pitkään. Lähesty asiaa tässä mielentilassa. Kodistaan ihminen ei yleensä halua muuttaa vaikka tulisi kuinka huonoksi tahansa.