Lue keskustelun säännöt.
Parisuhdeongelma, josta en kehtaa ystävilleni ääneen sanoa
25.03.2022 |
Tuntuu, että jokainen elää ihanaa arkea ja nauttii lasten kasvettua ja tultua hieman omatoimisemmiksi. Tehdään yhdessä pariskuntana asioita ja jaetaan arkea.
Minun puolisoni on hyvin toimeen tuleva ja ulospäin varmasti melkoinen kultakimpale mutta totuus on toinen. Hän on jatkuvasti vihainen. Kaikki mitä sanon ja teen on väärin. Ensin ajattelin, että hänellä on toinen mutta sen verran olen tutkinut asioita että siitä ei taida olla kyse. Hän on yksinkertaisesti todella vittuuntunut elämäänsä, arkeensa ja aivan kaikkeen. Itse laskisin sen jo lieväksi masennukseksi, mutta hän ei.
Hän ei halua lapsiperheessä kertoa lainkaan omia aikataulujaan tai ahdistuu. Ahdistan kysymällä ehtiikö hän syödä ruoan kanssamme. Ahdistan kun kysyn, että pitäisikö lapsellemme ostaa uusi takki. Kaikki on suurta vääryyttä minulta.
Seksiä meillä ei juurikaan ole johtuen hänestä. Hänellä on jo kymmenisen vuotta ollut melko heikko libido. Seksiä meillä on ehkä noin 8-10 viikon välein ja silloin se on oikein miellyttävää ja nostaa parisuhteemme tasoa muutamaksi päiväksi.
Alan olla todella väsynyt toisen vihaisuuteen ja vetäytyneisyyteen. Mitä ihmettä voisin tehdä asialle? Jos yritän puhua asiasta, hän ottaa sen hyökkäyksenä, pakkaa kassin ja lähtee mökille eikä vastaa puhelimeen muutamaan päivään. Olen niin väsynyt tilanteeseen. Kiitos etukäteen ajatuksista.
Kommentit (53)
HSEn adonis kirjoitti:
Miehenä sanon henk. koht. kokemuksesta että burnout/depressio on todennäköisin. Ärtyneisyys, eristäytyminen jne.
Lääkäriin kokeisiin ja jos kaikki on kunnossa niin lääkkeet ja/tai terapia, ei kai siinä muuta voi tehdä.
Kun miehet vain ymmärtäisivät, että tuollaisina pahan ilman lintuina ovat itse se ongelma, mutta suurin osa ei varmaankaan näe ollenkaan tuota tilannetta niin kuin se on, vaan tosiaan syyttelevät puolisoaan ja lapsiaan kaikesta. (Kuten ap:n esimerkissä puolisossa on vikaa, kun haluaa keskustella esim. yhteisen lapsen talvitakkihankinnoista.)
Lopulta haukkuvat naisensa joka asiasta niin maan rakoon, että nainenkin alkaa voida todella huonosti ja lapset tietysti kärsivät. Jos mies ei ymmärrä omaa vastuutaan tilanteesta, eikä hakeudu hoitoon, ero on ainoa vaihtoehto, ettei lasten hyvinvointi liikaa kärsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On hieman taloudellisiakin huolia.
Ap
Käytkö itse töissä vai kantaako mies yksin vastuun taloudellisesti?
Kumma että pitää syyttää parisuhdetta tai kumppania omasta pahasta olostaan..
Ap, kuten ehkä jo huomasit, samaa ongelmaa on muillakin. Varmaan juuri ilmenee siinä 40v paikkeilla, kun on kotona-asuvia lapsia, jotka sitoo arjessa ja joista on kuluja (taloudellinen paine elintasosta).
Valitettavan usein ainoa tie ulos tuosta on ero. Harva mies on kyvykäs rakentavasti käsittelemään ongelmaa ja jos annat tilanteen jatkua, tulet itsekin masentumaan ja lapsenne elävät todella karmeassa ilmapiirissä. Teillä molemmilla vanhemmilla menee myös paljon energiaa kaikkeen ärtymykseen, vihaisuuteen, pettymykseen jne., mikä on suoraan pois lastenne saamasta läsnäolosta.
Eron jälkeen olo helpotti kummasti, kun kukaan ei enää kylvänyt pahaa oloa, eikä tarvinnut kotonaan olla varpaillaan, että mitä taas sanoi väärin. Lapsetkin aistivat kodin ilmapiirin muuttumisen paremmaksi. Tietysti vastaan nyt yksin kaikista asioista, mutta ei se ole ollenkaan niin kuormittavaa kuin jatkuva riitely. Tsemppiä! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman taloudellisiakin huolia.
ApKäytkö itse töissä vai kantaako mies yksin vastuun taloudellisesti?
No ei se missään töissä käy. Mies raataa niska limassa ja akka on kotirouvana. Sitten vielä pitäisi miehen jaksaa kaiken maailman nalkutukset kuunnella. Ei mikään ihme että miestä vetuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hieman taloudellisiakin huolia.
ApKäytkö itse töissä vai kantaako mies yksin vastuun taloudellisesti?
No ei se missään töissä käy. Mies raataa niska limassa ja akka on kotirouvana. Sitten vielä pitäisi miehen jaksaa kaiken maailman nalkutukset kuunnella. Ei mikään ihme että miestä vetuttaa.
En ole ap, mutta minä ainakin vastaavassa tilanteessa kävin töissä ja maksoin puolet kaikista kuluista (oli erilliset lainat, omat autot jne., kumpikin maksoi omansa ja yhteiset kulut puoliksi). Ainakin omassa lähipiirissäni on todella harvinaista, että nainen eläisi jotenki miehen siivellä. Yleensä pariudutaan samaa tulotasoa olevan kanssa. Jotkut poikkeuksellisen hyvin urallaan pärjänneet johtajat ovat tästä poikkeus, mutta niitä on kansallisella tasolla erittäin vähän, ettei yleisessä keskustelussa tarvi huomioida.
Ja on tosiaan ahdistavaa nalkutusta pohtia, että tarvitsisikohan tuo lapsi uuden takin. Jep.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies haluaisi ilmeisesti erota, mutta ei taloudellisista ja/tai lapsiin liittyvistä syistä johtuen voi tehdä niin?
Tämä! Olin muutama vuosi takaperin tarinan mies. Vihdoin viimein erosin ja sain elämäni takaisin. En ole katunut päätöstä hetkeäkään, mietin vain miksi ihmeessä kiduin suhteessa vuosia.
Ja nyt näet lapsiasi joka toinen viikonloppu? Se on hienoa, että jos itse hankkimasi vastuu (lapset) alkaa harmittaa, voi vaan jättää sen ex-vaimolle ja nauttia itse kadotetusta nuoruudestaan.
Mun ex-mies oli muuttui ihan samanlaiseksi kuin ap:n. Pistin hänet pihalle, koska hänen läsnäolonsa teki minut ja lapset onnettomaksi, ja ongelma ei miehen mukaan tietenkään ollut hänessä itsessään.
Nyt hän ei halua lapsia arkeensa ollenkaan. Miten en ymmärtänyt ennen lapsia, että miehet voi olla noin itsekkäitä ja lusmuja?! Eipä me onneksi häntä kaivatakaan, mutta lasten puolesta käy sääliksi, kun isänsä on niin välinpitämätön heitä kohtaan.
Olen nainen, lapset asuvat kanssani. Tapaavat isäänsä 2-6 päivänä kuukaudessa, miten nyt sattuu herraa huvittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole pitänyt ylimääräisiä vapaita koskaan. Lomat hän käyttää aina harrastaen yksin. Minä lomailen lastemme kanssa.
Ap
Ei välttämättä yksin harrastele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies haluaisi ilmeisesti erota, mutta ei taloudellisista ja/tai lapsiin liittyvistä syistä johtuen voi tehdä niin?
Tämä! Olin muutama vuosi takaperin tarinan mies. Vihdoin viimein erosin ja sain elämäni takaisin. En ole katunut päätöstä hetkeäkään, mietin vain miksi ihmeessä kiduin suhteessa vuosia.
Ja nyt näet lapsiasi joka toinen viikonloppu? Se on hienoa, että jos itse hankkimasi vastuu (lapset) alkaa harmittaa, voi vaan jättää sen ex-vaimolle ja nauttia itse kadotetusta nuoruudestaan.
Mun ex-mies oli muuttui ihan samanlaiseksi kuin ap:n. Pistin hänet pihalle, koska hänen läsnäolonsa teki minut ja lapset onnettomaksi, ja ongelma ei miehen mukaan tietenkään ollut hänessä itsessään.
Nyt hän ei halua lapsia arkeensa ollenkaan. Miten en ymmärtänyt ennen lapsia, että miehet voi olla noin itsekkäitä ja lusmuja?! Eipä me onneksi häntä kaivatakaan, mutta lasten puolesta käy sääliksi, kun isänsä on niin välinpitämätön heitä kohtaan.
Ei tainnut haluta lapsia alun perinkään vaan mieliksi teki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla kyse siitä, että hänen seksuaalinen suuntautuminen ei ole hetero, jolloin joutuu elämään väärässä roolissa.
Sinun kannaltasi on oikeastaan samantekevää mistä tuo johtuu eikä sitä kannata edes miettiä, kun hän ei kerran tahdo kertoa. Tärkeää olisi pohtia mikä pitää sinut tässä suhteessa. Eli suosittelen lämpimästi terapiaa. Ja myös sitä, että kerrot ystäville todellisen tilanteen, että saat tukea. En lainkaan ihmettele väsymystäsi. Ihme on, että olet jaksanut näinkin pitkään.
Jatkoa ajatellen mieti sitä myös, että olette miehesi kanssa lapselle parisuhteen, miehen ja naisen suhteen malli. Et varmaankaan halua antaa tällaista perintöä. Millainen perintö on omilta vanhemmiltasi, sitäkin kannattaa pohtia terapiassa ja miettiä mitä tahtoo siirtää ja mitä ei.
Ennen kuin minä tekisin lähtöpäätöksen tuosta, kokeilisin rehellisyyskuuria. Jos siis tilannetta ei saa nitkahtamaan muuten mihinkään. Nyt kumpikaan ei ole rehellinen. Toista ei voi pakottaa rehellisyyteen, mutta itse voi kieltäytyä väistelemästä enempää.
Luulisi että sietämättöminkin tilanne paranisi sillä, ettei tarvitse enää haaskata voimia onnellisuuden esittämiseen, ei toisilleen eikä ulospäin. Ei se voi ainakaan pahentaa tilannetta jos vaihtoehto on ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä että mies haluaisi ilmeisesti erota, mutta ei taloudellisista ja/tai lapsiin liittyvistä syistä johtuen voi tehdä niin?
Tämä! Olin muutama vuosi takaperin tarinan mies. Vihdoin viimein erosin ja sain elämäni takaisin. En ole katunut päätöstä hetkeäkään, mietin vain miksi ihmeessä kiduin suhteessa vuosia.
Ja nyt näet lapsiasi joka toinen viikonloppu? Se on hienoa, että jos itse hankkimasi vastuu (lapset) alkaa harmittaa, voi vaan jättää sen ex-vaimolle ja nauttia itse kadotetusta nuoruudestaan.
Mun ex-mies oli muuttui ihan samanlaiseksi kuin ap:n. Pistin hänet pihalle, koska hänen läsnäolonsa teki minut ja lapset onnettomaksi, ja ongelma ei miehen mukaan tietenkään ollut hänessä itsessään.
Nyt hän ei halua lapsia arkeensa ollenkaan. Miten en ymmärtänyt ennen lapsia, että miehet voi olla noin itsekkäitä ja lusmuja?! Eipä me onneksi häntä kaivatakaan, mutta lasten puolesta käy sääliksi, kun isänsä on niin välinpitämätön heitä kohtaan.
Ei tainnut haluta lapsia alun perinkään vaan mieliksi teki.
Mahdollisesti näin. Enpä tunnistanut valehtelijaksi silloin. Ihan siis yritettiin lapsia, ettei olleet mitään vahinkoja. Joka tapauksessa todella vastuutonta toimintaa mieheltä.
Ja nyt näet lapsiasi joka toinen viikonloppu? Se on hienoa, että jos itse hankkimasi vastuu (lapset) alkaa harmittaa, voi vaan jättää sen ex-vaimolle ja nauttia itse kadotetusta nuoruudestaan.
Mun ex-mies oli muuttui ihan samanlaiseksi kuin ap:n. Pistin hänet pihalle, koska hänen läsnäolonsa teki minut ja lapset onnettomaksi, ja ongelma ei miehen mukaan tietenkään ollut hänessä itsessään.
Nyt hän ei halua lapsia arkeensa ollenkaan. Miten en ymmärtänyt ennen lapsia, että miehet voi olla noin itsekkäitä ja lusmuja?! Eipä me onneksi häntä kaivatakaan, mutta lasten puolesta käy sääliksi, kun isänsä on niin välinpitämätön heitä kohtaan.