Kutsu ex-mieheni hautajaisiin, pitäisikö mennä?

Lasten takia ja vainajan viimeisen toiveen vuoksi kannattaa mennä.
En tiedä kannattaako muistotilaisuuteen mennä.
Itse varmaan lähtisin siunauksen jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:15"]

Miten joku voi tehdä lapsillensa noin? Tarkoitan siis itsemurhaa. En voi käsittää... Joillekin raha-asiat merkitsevät nähtävästi enemmän kuin omat lapset. Voimia.

[/quote]

Ei itsemurhaa tehdä siksi, että "vituttaa ku rahat loppu". Varmasti vainajan epätoivo on ollut suurempi kuin kukaan meistä osaa kuvitella. Ihminen, joka on niin masentunut, että päätyy itsemurhaan, uskoo ihan tosissaan tekevänsä palveluksen myös läheisilleen. Vasta paremmin voivana voi edes alkaa käsittää, mitä se tekisi tai olisi tehnyt heille.

Traagista, ettei mies saanut ajoissa apua, tai osannut sitä vaatia.
[/quote]

Mutta tuossahan sanottiin, että konkurssin takia. Varmasti pohjimmaisena syynä raha-asiat ja häpeä. Olisi vaan hakenut apua, kun on lapsiakin hankkinut. On äärimmäisen itsekästä päättää oma elämänsä, mikäli on jälkikasvua. Apua on saatavilla, pitää vaan nöyrtyä ja ottaa sitä vastaan. Monilla miehillä on vain joku asenneongelma mitä tuohon tulee.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:51"]Apua on saatavilla, pitää vaan nöyrtyä ja ottaa sitä vastaan. [/quote]

Mutta kun ei sieltä lääkäristä saa kuin pillereitä eivätkä ne romuttunutta taloutta auta. etkö ymmärrä, että köyhä mies on yhteiskunnassa ja parisuhdemarkkinoilla arvoton mies. Avioerojenkin on todettu olevan yhteydessä miehen nopeasti heikentyneeseen elämäntilanteeseen, esimerkiksi potkuihin hyväpalkkaisesta työstä.

Menet tietenkin kastesi tueksi ja koska sinut on kutsuttu. Muiden mahdollisista loukkaantumisista ei näiden vuoksi tarvitse välittää. Isovanhempani on haudattu samaan hautaan, vaikka olivat eronneet vuosikymmeniä aikaisemmin, sillä he halusivat niin. Ihan sama, mitä muut ajattelivat.

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:55"][quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 20:51"]Apua on saatavilla, pitää vaan nöyrtyä ja ottaa sitä vastaan. [/quote]

Mutta kun ei sieltä lääkäristä saa kuin pillereitä eivätkä ne romuttunutta taloutta auta. etkö ymmärrä, että köyhä mies on yhteiskunnassa ja parisuhdemarkkinoilla arvoton mies. Avioerojenkin on todettu olevan yhteydessä miehen nopeasti heikentyneeseen elämäntilanteeseen, esimerkiksi potkuihin hyväpalkkaisesta työstä.
[/quote]

Kyse on myös hyvin pitkälti omasta asenteesta. Itse en ainakaan arvota muita tai itseäni varallisuuden mukaan, eikä minkäänlaiset potkut tai konkurssit saisi minua vakavasti masentuneeksi tai itsetuhoiseksi. Osaan myös hakea apua tarvittaessa. Terapiaa on saatavilla, ei nappeja ole pakko syödä.

Tosin, ehkä raha-asioista pahasti masentuva ei ole ihan sitä vahvinta ainesta muutenkaan...

Ilman muuta menet hautajaisiin jo lasten vuoksi, mutta myös siksi, koska olethan ollut tärkeä ihminen vainajan elämässä. Hautajaiset ovat tilaisuus, jonne tulee ihmisiä elämän varrelta. Siellä voi olla nuoruusvuosien opiskelukavereita ja työkavereita myöhemmältä ajalta. Ei siinä katsota, kuka oli kuinkakin läheinen lopun hetkellä. Isäni hautajaisissa oli sotaveteraaneja, jotka olivat isän vanhoja sotakavereita. Vaikka eivät vuosikymmeniin olleet nähneet, niin he olivat kuitenkin tärkeitä ihmisiä ja heille itselleenkin oli tärkeää käydä saattamassa aseveli viimeiselle matkalle. 

Sinä olet valinnut ex-miehesi elämänkumppaniksesi ja perustanut hänen kanssaan perheen. Vaikka myöhemmin tienne ovat eronneet, ei se vähennä sitä merkitystä, mikä hänellä on ollut sinun elämässäsi, ja sinulla hänen. Ilman muuta käyt jättämässä hänelle jäähyväiset!

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 21:01"]Kyse on myös hyvin pitkälti omasta asenteesta.[/quote]

Tietysti kaikki on kiinni myös omasta asenteesta, mutta kyllä minulle oli vaikea luopua omakotitalosta, mökistä, vaihtaa auto pieneen ja halpaan parin tonnin kotteroon, muuttaa kaupunkiin pienipalkkaiseen työhön pieneen betonikuutioon, selittää lapsille, että tässä nyt vain on asuttava, koska muuhun ei ole varaa ja kertoa samaan syssyyn, että lomalle ei enää pääse.

Konkurssistani on nyt 15 vuotta, enkä ole siitä vieläkään toipunut. En ole sopeutunut kaupunkiin ja inhoan työtäni ja tätä kerrostaloelämää. Taloudellinen ahdinko on edelleen osittain päällä ja elämä on köyhää.

Vaimokin lähti viisi vuotta sitten, eikä suinkaan minua köyhemmän matkaan.

Se on vain niin helppoa sanoa, että rahalla ei ole merkitystä ja epäonnistumisesta selviää, kun ihminen on tyhjän päällä. Kun tuossa tilanteessa olevalle ihmiselle alkaa opettaa jaloja periaatteita, niin se vain lisää itsemurhan todennäköisyyttä.