Olen etävanhempi ja surettaa.. :(

Entä jos etä on alkoholisti?

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="08.09.2015 klo 15:20"]Erojen taustalla on monia syitä ja nyt on turha kysyä miksi erositte, kun eroon on jo päädytty. Mutta kyllähän sitä jokainen varmasti ymmärtää eroa miettiessään, että eron myötä menettää avioliiton lisäksi myös osan lasten ajasta. Menettäähän siinä muutakin: puolet omaisuudesta, kodin jos sitä ei ole varaa lunastaa itselleen jne.

 

Meillä oli avioero ajankohtainen jokin aika sitten. Mies on pettänyt minua ja en oikein nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin ero. Mies oksettaa ja inhottaa minua, uskollisuus on aina ollut minulle avioliiton kantava peruspilari eikä minulla oikein löydy kykyä "ymmärtää inhimillistä erehdystä" kuten mieheni pyysi ja sittemmin vaati ja uhkasi. Ei kukaan vahingossa pane toista, eikä varsinkaan jos rakastaa puolisoaan. Itse en ole koskaan pettänyt.

 

Halusin avioeroa siksi, että miehen naama ja kosketus nykyään oksettaa, inhottaa, ällöttää. Halusin siis eroon MIEHESTÄ. Ehdotin miehelle, että tekisimme sen perinteisen yhteishuoltajien sopparin eli että lapset ovat miehellä (etä) joka toinen viikonloppu, puolet lomista ja viikolla yhden arki-illan. Ei käynyt. Mies rupesi raivoamaan ja huutamaan, että viikko-viikko on minimi mihin hän suostuu. Minun ehdottamassani mallissa hän kuulemma tulisi hakemaan lapsia minun hoitopäivinäni leikkipuistoon, uimahalliin, mihin nyt vaan. Mies on todella raivoisa ja lujatahtoinen.

 

Yritin ystävällisesti sanoa, että jos kohtelet minua kuin paskaa ja minä haluan sen vuoksi MIEHESTÄ eron niin silloin minun ja miehen tulee olla mahdollisimman vähän tekemisissä keskenämme ja kumpikin hoidamme lapsia omilla vuoroillamme kuten parhaaksi näemme. Ja jos olisit halunnut olla osa lasten jokapäiväistä arkea niin silloin et olisi nussinut muita.

 

En halua siis sitä tilannetta, että eroamme ja kuitenkin joudun olemaan joka päivä miehen kanssa tekemisissä tapaamissopimuksista huolimatta, koska väkisin tulee lasten luo. Silloin en pääse miehestä eroon ja kuitenkin taloudellinen tilanteeni kärsii nykyisestä (muutto lasten kanssa omakotitalosta kerrostaloon, auton vaihto halvempaan, lomamatkojen lopettaminen jne koska minulla ei ole kovin suuret tulot). Sanoin kyllä miehelle, että voit soittaa lapsille heidän omiin kännyköihin minun hoitovuoroillani, mutta en halua että hän tulee luokseni hakemaan heitä kun on minun hoitovuoro. Enhän minäkään olisi menossa hakemaan lapsia luokseni miehen hoitovuorolla!!! Miehen mielestä minä olin se hankala osapuoli. Ei hän, joka ei olisi ollut valmis noudattamaan tapaamissopimusta.

 

Mitenkö ratkaisin tilanteen. Jäin miehen kanssa avioliittoon, en hakenut eroa. Mies pyysi (ja jopa uhkaili) että en hae eroa. Paska ratkaisu minun kannaltani, mutta lasten kannalta hyvä. Nyt kumpikin saa olla joka päivä lasten kanssa, ja taloudellinen tilanne on hyvä. Ei tarvitse muuttaa ja elämässä on varaa luksukseenkin kun miehen tulot ovat koko perheen vapaassa käytössä (voidaan matkustella jne).

 

En ole parisuhteessa onnellinen, mutta olen ajatellut tämän niin, että voin hakea eroa myöhemminkin. Mies ei riitele nykyään kanssani ja kohtelee ihan hyvin, mutta luottamus ja kunnioitus on menetetty. Ja kaipa se rakkauskin on mennyt. En olisi IKINÄ uskonut, että minä joudun tällaiseen elämäntilanteeseen. Ei kai kukaan tällaista odota osakseen!

 

Halusin siis sanoa, että joskus näitä asioita täytyy miettiä kokonaisuuden kannalta. Lapset voivat meillä nyt hyvin kun saavat olla joka päivä molempien vanhempiensa kanssa ja asua omass kodissaan. Lasten ei tarvitse kuunnelle tapaamisista riiteleviä vanhempia eikä heidän tarvitse sukkuloida eri kotien välillä. Ja itse saan olla lasten kanssa joka päivä eikä tarvitse ikävöidä heitä etäpäivinä. Tämän rinnalla minusta on pieni hinta se, että paska mies asuu samassa asunnossa kanssani, kun kuitenkin nykyään se ei haku minua ja riitele. Meillä on itse asiassa hyvin rauhallista, ehkä liiankin tasaista. En jaksa itsekään riidellä, kunhan arki luistaa. Minun aikani on sitten myöhemmin.

 

Mutta jos mies jossain vaiheessa alkaa olemaan vaaraksi minulle ja lapsille (väkivaltaa, alkoholismia, huumeita) niin sitten otan eron.

 

AP:lle sanoisin, että onko sinulla mahdollisuutta viettää lomilla enemmän aikaa lapsen kanssa? Ja sitten jos saisi arki-illoillekin tapaamisia?

Valoja päälle nyt!

Totta kai lapset tajuavat, ettei kaikki ole hyvin.

Parempi erota, oikeasti.

Valoja päälle nyt itsellesi! Joillekin ihan oikeasti ne lapset ovat tärkeintä eikä se uuden panokumppanin etsiminen. Miten se voikaan olla niin helppoa niin monille "saada vapaata" lapsista eron myötä.

Etävanhempi on etä koska ei ole lapselle/lapsille niin läheinen kuin lähivanhempi. Eron jälkeen voi hakea tukea perheneuvolasta tai vaikka sitten oikeudesta. Nykyään ollaan tasavertaisen vanhemmuuden puolella ja yksinhuoltajuutta ei saa juuri mistään syystä.

Mitä sinä olet ap tehnyt luodaksesi läheisen suhteen lapseesi? Jos suhde oli lämmin ennen eroa, se kyllä säilyy jos näkee vaivaa. Jos taas olit etäinen niin itseäsi voit syyttää. Ja miksi asut toisella paikkakunnalla? !? Aina voi muuttaa. Aina.