Lue keskustelun säännöt.
WT-perheen lapsi yliopistossa
08.09.2015 |
Myönnän ihan suoraan, että tulen vähemmän "korkeatasoisesta" ympäristöstä: Olen kouluja käymättömän teiniäidin lapsi, sisaruksillani on eri isät ja vain yksi heistä on enää kuvioissa. Kotoisin olen pienen kaupungin lähiöstä ja lastensuojelu on tullut vuosien saatossa tutuksi. Myös yksi siskoistani on jo teiniäiti.
Itse opiskelen toista vuotta Helsingin yliopistossa alaa x ja koen olevani väliinputoaja: kotona vieraillessani en voi puhua opiskelijaelämästäni siten, että tulisin ymmärretyksi. Yliopiston sosiaalisissa tapahtumissa tunnen itseni ulkopuoliseksi, kun en voi puhua rapujuhlista tai sunnuntaibrunsseista. Tuntuu, etten puhu aina edes samaa kieltä muiden kanssa.
Ennen opintojeni aloittamista ulkona syöminen tarkoitti lähinnä kebulassa käyntiä. Ennen ensimmäisiä sitsejä en ollut juonut edes viiniä, viinaa toki senkin edestä.
Kohtalotovereita? Ajatuksia?
Kommentit (67)
Onpa hassuja kokemuksia ap:lla. Itsekin opiskelen HY:ssa ja siis ihan tavallisesta perheestä tulen, niin kuin suurin osa kanssaopiskelijoistakin. Ei tosiaan ole mitään yliluokkaista menoa. Joku toki saattaa brunsseilla vanhempiensa kanssa Ekbergillä sunnuntaisin, mutta ihan samalla tavoin on porukka joiden vanhemmat asuu jossain tyyliin Kouvolassa vuokralla... Ja kaikki ollaan sulassa sovussa. Just se onkin parasta Suomessa ja meidän ilmaisessa koulutuksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:56"]
Onpa hassuja kokemuksia ap:lla. Itsekin opiskelen HY:ssa ja siis ihan tavallisesta perheestä tulen, niin kuin suurin osa kanssaopiskelijoistakin. Ei tosiaan ole mitään yliluokkaista menoa.
[/quote]
Se on varmaan tässä se pointti, että nämä keskiluokkaisista perheistä tulevat pitävät itseään ihan tavanomaisina, vaikka alemmista sosiaaliluokista katsottuna he ovat "herroja". Keskiluokkainen ei vain itse sitä ymmärrä ja siksi tämä vähättely.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 10:23"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2015 klo 09:56"]
Onpa hassuja kokemuksia ap:lla. Itsekin opiskelen HY:ssa ja siis ihan tavallisesta perheestä tulen, niin kuin suurin osa kanssaopiskelijoistakin. Ei tosiaan ole mitään yliluokkaista menoa.
[/quote]
Se on varmaan tässä se pointti, että nämä keskiluokkaisista perheistä tulevat pitävät itseään ihan tavanomaisina, vaikka alemmista sosiaaliluokista katsottuna he ovat "herroja". Keskiluokkainen ei vain itse sitä ymmärrä ja siksi tämä vähättely.
[/quote]
^ tämä. Minulla on esim. yksi läheinen ystävä, joka on keskiluokkaisesta perheestä, mutta puhuu "vaatimattomista taustoistaan" ja siitä miten heidän perheellä ei ole ollut mitenkään erilaista verrattuna minun perheeseeni. Kerran oikein suuttui, kun sanoin hänellä olevan minun mielestäni ns. paremmat lähtökohdat elämään. Minun vanhempani ovat duunareita, eikä meillä koskaan käyty kalliilla lomareissuilla tai ostettu vaikka hienoja urheiluvälineitä ja tietokoneita. Kaverini perheessä taas käytiin vähintään yhden kerran vuodessa ulkomailla, harrastettiin mm. pianonsoittoa ja ratsastusta (jotka eivät ole kaikkein edullisimpia harrastuksia), urheiluvälineet ja vaatteet olivat aina tuliteriä, käytiin perheen kanssa teatterissa tai hienossa ravintolassa, koti oli aina viimeisen päälle rempattu jne... Jos vain henkisiä asioita mietitään, niin kaverini on "saanut sivistystä" jo pienestä pitäen, vanhemmat ovat neuvoneet ja kannustaneet koulujuttujen kanssa, kaverin sosiaaliset taidot ovat hyvät ja sitä rataa. Olen tällä hetkellä oikein tyytyväinen elämääni enkä ole kateellinen hänen saamistaan asioista, mutta se sapettaa, ettei tätä luokkaeroa havaita muka ollenkaan. Tai no ehkä huomataan, mutta sitä ei todellakaan myönnetä.
Onko AP matkustanut aikakoneella jonnekin 1900-luvun alun yliopistoon vai mitenkäs? Itse kun olen huomannut, että ainakin teknillisellä puolella on ihan laidasta laitaan väkeä ja muutenkin aika rahvas meininki. Mistään siviilissä vietetyistä perheiden brunssi-illallisista tai rapujuhlista en ole väen huomannut juurikaan keskustelevan.
Ap on oikeassa. Duunariperhetausta on vielä monella, mutta alaluokasta ponnistavat ovat harvassa. Minä olen alaluokasta. Äiti oli lähihoitaja, isä pikkurikollinen ja elämäntapatyötön. Molemmilla mielenterveysongelmia, isä lisäksi tuurijuoppo. Asuimme Itä-Helsingin vuokraslummissa. Nyt olen lähemmäs nelikymppinen akateeminen, ja kulttuurishokki alkaa vihdoin hellittää.
Duunariperheessä ei ehkä hienostella, mutta ei myöskään olla oikeasti köyhiä. Ylioppilaaksi lukeminen ei ole jotain aivan ihmeellistä. Esimerkiksi säännöllinen päivärytmi on normaalia, peruskäytöstavat on hallussa, suvun kanssa ollaan väleissä. Taloutta ei hoideta sillä asenteella että tarvittaessa sossusta saa kun tulot ylittävät parempinakin kuukausina minimin vain rimaa hipoen. Kotoa ei saada evääksi tuhoisia käytösmallejä. Luokkaero on juuri kuvitelmaa siitä millaisia "tavalliset ihmiset" ja "kaikki muut" ovat. Uskon, että sitä on vaikea nähdä jos itse ei ole tehnyt luokkaretkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen tilanne aina kesätöissä. Olen työskennellyt monena kesänä työssä, johon ei koulutusta vaadita ja jossa palkka on todella huono. Tiedän, että minulle se työ on vain väliaikaista, mutta koska työkaverini ovat ympäri vuoden ja vuodesta toiseen kyseisissä hommissa, en oikeen viitsi puha opinnoistani tai tulevaisuuden tavoitteistani. Mieluummin keskustelen heidän kanssaan ihan muista asioista.
Juntit vihaavat aivojen käyttöä. Minä vihaan juntteja