Kun poikaystävä ei anna syödä kunnolla omassa kodissani, muuten suhde on hyvä

Nyt suhde poikki kuin olis jo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin selvä provo, ei kukaan aikuinen ole 144cm pitkä.. joku trollimies tekassu

No hitto, pullossako elät! Mun äidin puolen suku ovat kaikki naiset tuon mittaisia, pieniä ja siroja. Myn kaveri on 145 ja "vääntänyt" poikia, kaikki yli 180cm. Anoppi on vieläkin lyhyempi, 140cm, teki koko ikänsä rankkaa raksaduunia, täytti just 93v.

Kyllä kuule on pieniä ja siroja naisia olemassa!

Meidän suvun naiset: 150 ja siitä ylöspäin. Itse olen 155 ja painoin saman verran kuin aloittaja. Olin hoikka kuin mikä. 

Oletko tarjonnut kauhuelokuvan käsikirjoitustasi eteenpäin?

Mies on kontrolloija eikä sellaisen muuttamiseen kannata yhdenkään ihmisen tuhlata elämässään yhtäkään päivää. Mies ulos ja ap:lle rauha nauttia elämästään ilman komentelijaa.

"Ihan hyvä mies/poika se muuten on.."

Taas tämä sama laulu

Saat tuolla menolla syömishäiriön.

Jonkun sairaan per*on provo, hae apua.

Jos nyt oletamme tämän todeksi, ei tarvitse sanoa, että tyttösen pitäisi huolehtia suhteen katkaisemisesta. Kun py saa opintonsa päätökseen, hän ei enää tarvitse tytön asuntoa ja suhde cut cut. Mutta opiskelun kannalta mukavaa pojalle.

Tarkoitit varmaan ex-poikaystäväsi? Kukaan ei ole minuuttiakaan tollasen tyrannin kanssa!!

Nyt ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin tajuta että tämä ei ole hyvä suhde. Väitteesi on yhtä ristiriitainen, kuin fyysistäkin väkivaltaa kokevien kommentit "hän on niin ihana silloin, kun ei lyö". Sinuun kohdistetaan väkivaltaa, en ole varma onko nälässä pitäminen enemmän fyysistä kuin henkistä, mutta väkivaltaa eli luvatonta ja haitallista vallankäyttöä. Nyt lähde niinkuin olisi jo!

Outo poikaystävä sinulla, sano hänelle ” MINÄ SYÖN TERVEELLISESTI JA SILLÄ SIISTI! ”

Kyllä noita on valitettavasti, eksäni oli myös tällainen. Olin nuori, itsetuntoni oli valmiiksi huono vuosikausien koulukiusaamisen jäljiltä ja hän oli ensimmäinen poikaystäväni. Ensin tuli sellaisia negaavia, passiivisaggressivisia kommentteja ulkonäöstäni ja vertailuja muihin tyttöihin. Kuinka en ollut ulkonäöltäni kummoinen, mutta ei se haitannut :) yksi tai kaksikin karvaa kasvoi väärässä paikassa, jalkani olivat hieman liian paksut, ripseni liian lyhyet, rinnat liian pienet tai väärän malliset. Hiljalleen tilanne muuttui niin, että oli täysin normaalia etten minä syönyt ollenkaan ja hän söi tyyliin KAKSI pitsaa siinä vieressä. Saatoin olla viikonkin syömättä. Välillä mies haistoi hengitystäni että olenko syönyt jotain. Siis ihan sairasta, mutta sellaista se nyt vaan oli. Ei sitä tilannetta itse nähnyt niin selkeästi, sitä on kuin sammakko hitaasti lämpenevässä vedessä eikä tajua, että vesi kiehuu jo ja kuolema uhkaa.

Mitään fyysistä väkivaltaa meillä ei ollut, mutta henkistä ja osin seksuaalista senkin edestä. Suhde päättyi kun mies lopulta petti ja jätti, koska löysi uuden TODELLA laihan naisen (minä kun olin liian lihava). Mikä parasta, tämän sankarin äiti tuli minut haukkumaan eron jälkeen, kuinka olin hyväksikäyttävä ämmä ja tuhlannut pojan rahoja vaikken ikinä edes synttärilahjaa häneltä saanut :'D hienon kasvatuksen tulos oli hän!

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina näitä "mies kontrolloi tekemisiäni, mutta kyllä meidän suhde ja mies on silti hyvä". Ei mulla olisi hyvä olla suhteessa, jossa mies kontrolloisi jotain tai useampaa elämän osa-aluetta. Koko ajan takaraivossa kytisi tuo asia. Kuitenkin päivän aikana syödään useampaan kertaan ja jos joka kerta mies kyttäilisi mitä syön ja miten paljon, niin en minä pystyisi lungisti elämään tämän miehen kanssa. Pian sitä alkaisi varomaan tekeekö muutakin "väärin", ja varmasti kontrollimiehen mielestä alan tekemäänkin, kunhan tutummaksi tullaan. 

Mutta jokainen toki saa tykätä ihan minkälaisesta henkilöstä itse haluaa. Itse kävisin tiukan keskustelun ja jos ei auta, niin mies ulkoistetaan ainakin ensiksi asunnosta pois kyttäilemstä ja varmaan myöhemmin myös elämästä.

Näinpä. Tuollainen kontrolloiminen on yksiselitteisesti niin sairas ja huono tapa, että pelkästään se riittää muuttamaan suhteen huonoksi ja potentiaalisesti vaaralliseksi. Sitä ei voi kompensoida millään muulla kivalla, joka tämän muuttaisi, Suhde on siis totaalisen paska, ei yhtään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina näitä "mies kontrolloi tekemisiäni, mutta kyllä meidän suhde ja mies on silti hyvä". Ei mulla olisi hyvä olla suhteessa, jossa mies kontrolloisi jotain tai useampaa elämän osa-aluetta. Koko ajan takaraivossa kytisi tuo asia. Kuitenkin päivän aikana syödään useampaan kertaan ja jos joka kerta mies kyttäilisi mitä syön ja miten paljon, niin en minä pystyisi lungisti elämään tämän miehen kanssa. Pian sitä alkaisi varomaan tekeekö muutakin "väärin", ja varmasti kontrollimiehen mielestä alan tekemäänkin, kunhan tutummaksi tullaan. 

Mutta jokainen toki saa tykätä ihan minkälaisesta henkilöstä itse haluaa. Itse kävisin tiukan keskustelun ja jos ei auta, niin mies ulkoistetaan ainakin ensiksi asunnosta pois kyttäilemstä ja varmaan myöhemmin myös elämästä.

Näinpä. Tuollainen kontrolloiminen on yksiselitteisesti niin sairas ja huono tapa, että pelkästään se riittää muuttamaan suhteen huonoksi ja potentiaalisesti vaaralliseksi. Sitä ei voi kompensoida millään muulla kivalla, joka tämän muuttaisi, Suhde on siis totaalisen paska, ei yhtään hyvä.

Lisään vielä, että jos ei uskalla käydä ravintolassa, koska pelkää kumppanin reaktiota eikö se ole aika paljon puhuvaa? Eihän tuo nimittäin tuohon tule jäämään, vaan seuraavaksi pelkäät juhlissa käymistä, kavereilla käymistä, missä tahansa käymistä, joissa pitäisi mahdollisesti syödä. Tuloksena on eristäytyminen ja se on pohjimmiltaan yleisimmin kontrolloinnin päämäärä.  

Olen tuo 146 cm 48v ja ei muuten varmaan monikaan, tajua, että juuri jo se tekee nuoruudessa sitä, että itsetunto on huono ihan valmiiksi. Aina olet kirjaimellisesti jaloissa, pienuudesta heitetään vitsiä, vaikka kuinkakin hyväntahtoista, eikä useinkaan hyväntahtoista, taputellaan päälaelle, nostellaan kainaloista, jne. 

Vertaat itseäsi normaalimittaisiin, miten upeita vaatteita, kun itse haet sieltä lasten osastolla. Näyttelet henkkareita yli kolmenkympin joka paikassa.

Niin tähän sitten kun joku "muuten hyvä mies" iskee, niin itse en ihmettele tulosta. Onneksi oma kaveripiiri oli tarkkana ja osasi vetää pois näistä tilanteista.

Ja syömishäiriö tulee takuuvarmalla tuosta, että syömistään saa rajoittaa ja siitä tuntea syyllisyyttä. Tulee siitäkin, jos syömisestä tarvitsee riidellä ja sitä puolustaa.

On sairas ja haluaa että pysyt lapsen näköisenä, seuraavaksi haluaa posliinin vai joko on halunnut? äkkiä luiskaan ja etsimään normaalia suhdetta

Apua, täällä on jo monta viestiä siitä, että naiset ovat oikeasti nuoruudessaan seurustelleet miehen kanssa, joka kontrolloi naisen syömistä?! Mä en ole ikinä kuullut tällaisesta. Onko tämä siis jotenkin ihan yleinen parisuhdeväkivallan muoto?

Ei, suhde ei ole muuten hyvä. Hän vain kokee että tämä on nyt se juttu millä aloittaa sinun hallitseminen, muissa asioissa varmaan "teet juuri kuten pitää" tai olet tekemättä juttuja koska hän on ne sinulta kieltänyt.

Vierailija kirjoitti:

Trollihan ap on. Ei vastaa kuin yhteen epäolennaiseen, nyt lukee vastauksia hykerrellen.

Mihin haluat vastauksen? Täällä olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttöystävä erosi sen jälkeen, kun aloin viipaloimaan hillomunkkeja neljään osaan. Puolikkaan vielä hyväksyi, mutta tuossa kulki ilmeisesti raja.

Puolikas vielä menee jos se on hillopuoli