Lue keskustelun säännöt.
Ei kyykäärme oikeasti välitä ihmisistä eikä tömistely auta mitään
16.07.2023 |
Vaellusretkellä polulla oli melkoisen kookas kyykäärme. Kyy ei hievahtanutkaan vaikka olisit kuinka tömistelly ja hyppinyt tasajalkaa. Kyseessä saattoi toki olla naaraskyy, jolla poikaset tai sitten ylensyönyt kyy. Vasta kun olin täysin hiljaa paikallani, lähti kyy laiskasti luikerrellen pois. Hetken aikaa se sihisi ja puhisi.
En tiedä miksi tuota aina kerrotaan, että kyy aistii tärinän ja pakenee. Jokainen polulla kohdattu kyy on vain ollut paikallaan eikä ole tömistelystä piitannut.
Kommentit (20)
Samanlaisia havaintoja itselläni, eivät lähde karkuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liike paljastaa. Jos tunnet, että valtavan kokoinen vieras olento lähestyy sijaintiasi suhteellisen nopeasti, on turvallisinta pysytellä liikkumatta; joko pakenet hyvissä ajoin (toistuva uhka, ei riittävän hyvää syytä jäädä alueelle häiriöstä hiolimatta), tai vasta sitten, kun on aivan pakko (esim. joku astuu päällesi, tai lyö sinua).
Jos tömistelijästä on huonoja kokemuksia, fobia häntä kohtaan saa ehkä pakenemaan herkästi. Varsinkin jos tiedät, että lähelläsi on hyvä piilopaikka, menet varmaankin sinne.
Muuten umpimähkäinen kilpajuoksu on älytöntä...
Pitää olla myös lämmin keho, että siirtyminen olisi kannattavaa (vaihtolämpöisyys). Koska liikkuminen on jo lähtökohtaisesti iso riski.
Vierailija kirjoitti:
Jos tömistelijästä on huonoja kokemuksia, fobia häntä kohtaan saa ehkä pakenemaan herkästi. Varsinkin jos tiedät, että lähelläsi on hyvä piilopaikka, menet varmaankin sinne.
...ja "piilopaikka" on tietysti sellainen, johon tömistelijä ei mahdu. Siis suojapaikka, ei piilopaikan vaihtaminen.
Itsekin olen monta kertaa metsässä törmännyt kyyhyn ja meinannut astua päällekin. Ei ne mitään väisty, tuijottaa vaan. Jos ne väistyisi niin ei niiden tarvitsisi purrakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen monta kertaa metsässä törmännyt kyyhyn ja meinannut astua päällekin. Ei ne mitään väisty, tuijottaa vaan. Jos ne väistyisi niin ei niiden tarvitsisi purrakaan.
Joo pureminen on b-suunnitelma, sikäli kun liikkumattomuutta voi pitää suunnitelmana (ehkä olisivat muutenkin liikkumatta). Pakeneminen vihoviimeistä. Ymmärtäähän sen, kun ei ole jalkoja eikä siipiä...
Olen opetellut käärmeenlumontaa. Perustuu pään heilutteluun ja nahkahuiluun puhaltamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laji myös oppii vihollisensa, ja tieto siitä saattaa olla perinnöllisesti muistettua. (Esim. reagointi petolintuun taivaalla vs. tömistelijä.)
Lisäksi yksilön ikä/koko voi vaikuttaa sen käytökseen: pienikokoinen yksilö ehkä varoo erilaisia asioita, kuin täysikasvuinen.
Tömistely on vähän urbaania legendaa.
Näkökyky noilla on tärkein ja kyllä on se, että se luottaa helposti suojaväriinsä (joka mustilla ei tietenkään toimi).
Mulla on kyllä yleensä se ongelma, että jyyt karkaavat nopeammin kuin ehdin ottaa niistä kunnon kuvaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opetellut käärmeenlumontaa. Perustuu pään heilutteluun ja nahkahuiluun puhaltamiseen.
Toimiiko se vain yhteen lajiin? Jos näin, mihin se perustuu - matkitaanko niiden soidinkäytöstä? (Hui, jos se tykkäisikin!)
Ymmärtäisiköhän suomalainen kyy tätä hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Tömistely on vähän urbaania legendaa.
Jos se luo kävelijälle keksityn (!) turvallisuuden tunteen.
Minä kyllä luottaisin vain korkeavartisiin kenkiin. Ja luonnossa muutenkin aina katsotaan, mihin astutaan, jotta kasvillisuuden vaurioittaminen olisi minimaalista, ei kompastuisi, nauttisi yksityiskohtien monimuotoisuudesta, jne.
Jos kyyn hännän päälle astuu, kyy taipuu nopeasti iskemään hampaansa ja menee varmaan vaatteen läpi. Se ei hievahdakkaan, vaikka kulkisit sen yli, ja melkein koskettaisit. Mutta jos satutat sitä, se tosiaan iskee syöksähtäen, salamannopeasti, ja ulottuu pitkälle. Se voi myös ruiskuttaa myrkkyä purematta. Mutta kaikki tämä ainoastaan hengenvaarassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinua satoja kertoja suurempi olento astuu päällesi, olet todellakin hengenvaarassa... Muuten voit suhtautua siihen kuin hirven tömistelyyn metsässä. Jännä, mutta et juoksisi - saati luikertelisi 😅 - henkesi edestä, vain siksi, että hirvi on samassa metsässä kuin sinä.
Mä pelkään enemmän punkkeja, kuin käärmeitä. Punkit vaan innostuu tömistelystä? Ainakin vaaleat kuosit niitä houkuttelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tömistely auta mutta niillä on hyvä hajuaisti.
Mistäpä te sen tiedätte, ettei tömistely toimi kerta eihän sitä havaitse niitä käärmeitä, jotka on lähteneet lipettiin? Oman kokemuksen mukaan luonnossa käärmeet on arkoja ja väistävät kyllä ihmistä. Olen kanssa kohdannut kyyn useita kertoja ja kyllä ne lähtee aina pois polulta.
Silti en minäkään minnekään varvikkoon lähtisi ilman korkeita kumisaappaita. Ja tietenkin pitää katsoa, mihin astuu.
Kyy myös saattaa paeta ottamalla häntänsä suuhun ja ikään kuin pyörän vanteena liikkuu nopeasti jopa veden päällä.
Vierailija kirjoitti:
Tömistely on vähän urbaania legendaa.
Näkökyky noilla on tärkein ja kyllä on se, että se luottaa helposti suojaväriinsä (joka mustilla ei tietenkään toimi).
Mulla on kyllä yleensä se ongelma, että jyyt karkaavat nopeammin kuin ehdin ottaa niistä kunnon kuvaa....
Nyt olisi ehtiny kuvata vaikkapa tunnin dokumenttielokuvan tosta kaverista. Suojavärikään ei auta harmaata kyytä, kun se erottuu siitä ruskeasta maapohjasta ja karikkeesta oikein hyvin.
Ap
Mulla on matelija kotona lemmikkinä. Ne on yllättävän nopeita, jos sille päälle sattuu. Matelijat eivät ole hitaita halutessaan.
Ne jotenkin tuntee omistajansa. Pihalla haluaa tulla jaloille.
Kyytä en ole luonnossa tavannut. Vain luodun nahkan olen nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään enemmän punkkeja, kuin käärmeitä. Punkit vaan innostuu tömistelystä? Ainakin vaaleat kuosit niitä houkuttelee.
Auttaisikohan punkkipannat molemmissa nilkoissa?
Emmiekää lähe mihkää jos naapuri koittaa miun asuntoo tulla tömistelee