Avaudut, toinen alkaa heti "neuvoa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan eri asia avautua jostain ongelmastaan yhden kerran kuin avautua samasta ongelmasta kymmenen kertaa. 

Totta! Ja usein näillä tietäjillä täysin onneton parisuhde.

Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta ei toiselle ihmiselle tarvitse avautua kuin kerran. Sen jälkeen joko ratkaisee ongelmansa tai on ratkaisematta, mutta ei samasta asiasta tarvitse avautua enää uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan eri asia avautua jostain ongelmastaan yhden kerran kuin avautua samasta ongelmasta kymmenen kertaa. 

Totta! Ja usein näillä tietäjillä täysin onneton parisuhde.

Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta ei toiselle ihmiselle tarvitse avautua kuin kerran. Sen jälkeen joko ratkaisee ongelmansa tai on ratkaisematta, mutta ei samasta asiasta tarvitse avautua enää uudestaan. 

Nooh, suhteissa on monenlaisia dynamiikkoja, ehkä ei kannata TIETÄÄ, montako kertaa mistäkin asiasta keskustellaan.

Ymmärsin kyllä kantasi näistä ikuisista valittajista, mutta tätäkään ei ehkä kannata yleistää, vaikka semmosia oletkin tavannut. 

Vierailija kirjoitti:

Unettomuudesta ei kannata etenkään avautua. Kahden sekunnin sisällä löytyy "neuvojia", joiden mielestä unettomuus paranee kuumalla kaakaolla, makuuhuoneen viilentämisellä tai jollakin muulla konstilla, jonka olen jo kokeillut.  Useimmiten neuvoja uskoo tietävänsä asian paremmin kuin minä ja lääkäri, jolta olen saanut parempia neuvoja ja hoitoa.

viine kuussa aloin tuntea kipua lonkassa pakaran tienoilla. Kipu oli pahaa eikä mikään kotiapu tuntunut auttavan, paitsi kipulääke. epäilin jo nivlelrikkoakin. kaverini, neuvoja, kerran sitten kysyi minulta miksi olen alkanut kävelemään jotenkin varovaisesti ja istuutumaankin oudosti. kerroin hänelle ja kerroin, että mikään ei tunnu auttavan, paitsi kipulääke, että pitää varmaan mennä kohta lääkäriin, kun alkaa tuntua, että nyt on alaselkäkin jo ihan jumissa

Kaverini sanoi, että oletkos venytellyt. sanoin. että olen kokeillut aika monia venyttelyasentoja ja luovuttanut,

hän sitten patisti minut kokeilemaan vielä yhtä vaikken uskonut, että sekään auttaisi. no... en pääsyt edes alkuun siinä venytyksessä, kun kipu iski. kaverini sanoi sitten heti, että arvasi ja oli pakko kokeilla, josko sinulla olisi sama vaiva mistä hänkin kärsi pitkään.

olen erittäin kiitollinen kaverini neuvomisesta ja siitä, että hän patisiti minua kokeilemaan vielä yhtä vinkkiä ja että hän kyseli oletko kokeillut sitä, entä tätä, entä tuota. Ei tuntunut yhtään siltä, että hän olisi suhtautunut minuun vähätellen tai ylimielisesti jaellessan neuvojaan vaikken niitä edes pyytänyt.

Kysyin kaveriltani kerran hänen lapsistaan (olivat syntyneet aika tiheään ja siksi tuntuivat saman ikäisiltä, etenkin kun molemmat olivat jo leikki-ikäisiä ja osasivat puhuakin jo ja persoonallisuus ja tavat ja vuorokausirytmit oli jo selvillä), että ovatko kuin yö ja päivä. Kaverini pillastui ja alkoi melkein huutaa, että "molemmat ovat hyviä! kumpikaan ei ole paha!!!!" Katsoin häntä suu auki ja koitin selittää, että eihän sillä tuollaista tarkoiteta....  en ollut edes ikinä osanut ajatella, että joku voisi ajatella, että lapsi olisi "paha".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen varsin alentavana kysymykset "oletko sä koskaan ajatellut kokeilla sitä tai tätä?" ihan kuin olisin joku idiootti joka ei osaisi itse ajatella. Tämä on pelkkää itsensä ylentämistä kun ajatellaan että toinen on niin tyhmä että ei itse yritä mitenkään ratkaista ongelmaansa että kyllä itse osaisi. Siinä on sävyero siihen että oikeasti haluaisi auttaa ja antaa toimivia neuvoja.

Eikö tuollaiseen voi asiallisesti vastata, että "olen kokeillut ja ei toiminut"? On vaikeaa käydä keskustelua, jos ei saa esittää minkäänlaisia kysymyksiä ilman että se tulkitaan niin, että keskustelukumppani pitää tyhmänä.

Ihan se riittää että karsit sanavarastostasi pois oletsa koskaan kokeillut tai sä voisit kokeilla sitä ja tätä. Kiitos, elämme 2000-lukua ja kaikki osaa käyttää googlea. Voit aloittaa sen sijaan vaikkapa että minä sain apua tästä tai ystäväni parantui tällä ja tällä. Eli neuvoja kannattaa heitellä kokemusperäisesti. Jos sulla ei ole ruusufinniä niin ei kannata heitellä summamutikassa voideneuvoja sellaiselle joka siitä kärsii. Sun pitää opetella hillitsemään pätemisen tarvettasi. Niin minäkin olen tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä.. Välit pitkäaikaiseen ystävään ovat alkaneet viiletä, kun olen kyllästynyt jatkuvaan neuvomiseen. En voi kertoa suunnilleen mitään elämästäni ilman, että hän alkaa neuvoa tai käskyttämään mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Kaiken huippu oli kun perheenjäseneni kuoli, ja hän alkoi heti neuvoa miten surra. Ei ole aina ollut tällainen, en tiedä miksi on vuosien varrella muuttunut besserwisseriksi.

Oletko ajatellut kertoa näistä ajatuksistasi hänelle? Kokeilepa.

Hups, tuli neuvo, sori.

Tässä on erittäin ärsyttävä esimerkki. Tämäkin neuvoo sillä oletuksella että toinen ei ole tehnyt mitään ongelman ratkaisemiseksi. Olisit edes kysynyt onko hän puhunut ajatuksistaan.

On suorastaan loukkaavaa kun puhuu jollekin jostain pulmasta, alkaa tulla jotaiitsestäänselviä neuvoja. Joo on kuule yritetty jo

Vierailija kirjoitti:

Neuvominenhan on käytännössä sitä että kerrot toiselle mitä virheitä hän on tehnyt.

Se ei ole kovin myötätuntoista.

Juuri näin. Myöskin annetaan ymmärtää että toinen ei ole yrittänyt tarpeeksi ja on vain idiootti koska ei yritä tarpeeksi. Eli ongelma on omaa syytä.

Esimerkki. Mulla oli iho auki syvälle lihaan, siis lihat näkyi. No se ei parantunut koska siellä oli erittävä ohkalo. Tää mun besserwisserikaveri ilman kysymättä neuvoi jatkuvasti kuinka siihen pitää jotain luontaisöljyä laittaa niin se parantuu. Jatkuvasti tenttasi ja kiukutteli minulle että olenko jo laittanut öljyä niin kuin hän oli neuvonut. Kuulin sattumalta kuinka hän paasasi toiselle tutullemme että mulla ei ole se haava parantunut siksi kun en suostunut tottelemaan hänen neuvojaan "mä sanoin sille että sen pitäis laittaa siiheen lihalle sitä lohikäärmevoidetta mutta ei hän kuuntele, se ihan varmasti paranis jos se laittais sitä".

Minähän olisin saanut sepsiksen! En saanut laittaa kuin todella puhtaita haavanhoitotuotteita. Vaiva parani vasta uudella leikkauksella jossa onkalo halkaistiin eikä olisi todellakaan parantunut ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.

Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää. 

Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.

t. toinen joka yrittää olla neuvomatta

Jos neuvoja ei ole pyydetty, niin niitä ei yleensä silloin kaivata.

Tää on hyvä, helppo ja yksiselitteinen ohje. Luulisi kaikkien ymmärtävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avaudun murheellisena jostain asiasta niin kyllä se on aina jokin niin vaikea tilanne ettei sitä edes voi ratkaista, kaipaan ihan vaan sitä että joku kykenee hetken olemaan siinä tuskaisessa olossa mun kanssa ja sanoo vaikka "ottaisin tuon sinulta pois jos voisin" tai "kuullostaa tosi rankalta, koita kestää." Ei mitään sen ihmeempää.

Eikä pidä tietenkään liikaa ruikuttaa kenellekään, rajansa silläkin. Ns. vakavien-vakavien asioiden kanssa sitä on loppupeleissä aina aika yksin ja vain saman kokenut voi ymmärtää.

Minä taas en suostu jakamaan jonkun tuskaista oloa, se on hänen oma kokemuksensa.

Minä sanon aina että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru. Itse pohjaan omat ystävyyssuhteeeni tähän ajatukseen. Olen hyvä kuuntelija ja siksi pidetty. Ystävyyssuhteeni ovat aitoja ja syviä. En edes osaisi kuvitella ystävyyssuhdetta jossa vain pinnallisesti ollaan tekemisissä.

Kunnioittava ystävä osaa kuunnella, ei keskeytä kysymyksillä tai neuvoilla tai ala jatkamaan juttua omista kokemuksistaan. Hyvä ystävä antaa puhua loppuun. Hyvä ystävä ei tuputa neuvoja, ei vähättele, ei puutu toisen asioihin eli kunnioittaa toisen rajoja. Hyvä ja fiksu ystävä ei ajattele että tuo idiootti ei osaa edes googlata tai miettiä mitään apuja itse koska on niin tyhmä ja siksi hänen pitää antaa typeriä tai järjettömiä neuvoja. Jos on omaa kokemusta tilanteesta joka on selvinnyt, voi silloin kertoa miten itsellä tilanne ratkesi. Mutta jos ei ole omakohtaista kokemusta niin ei ole hyvätapaista luetella jotain toksista positiivisuus- tuubaa, se on vain korulauseita ilman syvempää merkitystä. Itse koen varsin alentavana kysymykset "oletko sä koskaan ajatellut kokeilla sitä tai tätä?" ihan kuin olisin joku idiootti joka ei osaisi itse ajatella. Tämä on pelkkää itsensä ylentämistä kun ajatellaan että toinen on niin tyhmä että ei itse yritä mitenkään ratkaista ongelmaansa että kyllä itse osaisi. Siinä on sävyero siihen että oikeasti haluaisi auttaa ja antaa toimivia neuvoja.

Esim. jos on joku iho-ongelma ja yrittänyt kaikki maailman voiteet läpi ja lukenut tuhansia ruokavalioneuvoja niin joku besserwisseri tulee siihen neuvomaan että "oletsä koskaan ajatellut kokeilla jotain voidetta? ei kuulema kannattaisi syödä suklaata tms." Ja sitten kun iho ei tästä neuvosta simsalabin parane niin valitetaan että ei se suostu kuuntelemaan mun neuvoja.

Ihmiset kaipaavat vaikeissa elämäntilanteissa myötätuntoa. Se ei ole vellomista. Uusia näkökulmia voi esittää jos oikeasti tietää asiasta jotain, mutta on alentavaa toiselle kuvitella että "kyllä minä osaisin".

Tämä on sinun näkemyksesi hyvästä ystävyydestä.

Minulle hyvä ystävä on sellainen, joka ei yritä muuttaa minua tai sanele minulle ehtoja miten olla. Ja sama toisinpäin. Meillä on vakaa, syvällinen yhteisymmärrys siitä, MITEN ASIAT OVAT. Ja mikä on MERKITYKSEMME TOISILLEMME.

Voimme puhua vaikka yhtä aikaa, koska jatkamme toistemme lauseita , luotamme toisiimme ja siihen että haluamme toisillemme hyvää . Meillä on myös taito puhua ja kuunnella yhtä aikaa, niin samalla taajuudella olemme 😊

Tällaisia ystäviä minulla on, usko pois, enemmän kuin yhdessä kädessä sormia.

Ihmiset ovat erilaisia 🙏

Nimenomaan, se että toinen sanelee ehtoja mitä toisen pitää tehdä, esim. sun pitää nyt alkaa yrittäjäksi, tai vuokrata se ja se paikka vaikka itse tietää että siihen ei ole varaa. Sitten loukkaannutaan kun toinen ei tottele toisen neuvoja. Pahimmillaan olen menettänyt näiden neuvojen johdosta suuret määrät rahaa ja jopa jouduin sitten burnoutiin. Eli täytyy aina muistaa että neuvoissakin on jokin vastuu, ei voi painostaa toista johonkin mikä ei toiselle sovi.

Kun on todella tuttu ihminen niin silloin tosiaan osaa täydentää toisen lauseita. En tarkoittanut sitä, vaan esimerkiksi että kun kerron jotain tarinaa, eksyin väärälle kadulle ja juttu olisi jatkunut ihan muuhun, elikkä että satuin sitten löytämään ihanan kaupan vahingossa josta löysin... Besserwisser ei kuuntele loppuun vaan alkaa heti latelemaan kun ehdin sanoa että eksyin väärälle kadulle: " voi etkö olisi voinut käyttää gps-laitetta, etkö olisi voinut katsoa kartasta, voi miten et sitten käyttänyt  googlemapsia (totta kai aina käytän) etkö olisi voinut katsoa kadunnimeä kyltistä". Ja sitten hän jatkaa kertomalla että hekin eksyivät kerran. Eli mulla jää koko juttu kertomatta mitä sitten löysin sieltä kaupasta.

En koe että tulen aidosti kuulluksi. Minun tarinoitani ei kuunnella vaan ne keskeytetään jotta saadaan ihmeteltyä että miksi en tehnyt niin ja näin ja että olisi pitänyt tehdä näin, eikö olisi voinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.

Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää. 

Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.

t. toinen joka yrittää olla neuvomatta

Jos neuvoja ei ole pyydetty, niin niitä ei yleensä silloin kaivata.

Tää on hyvä, helppo ja yksiselitteinen ohje. Luulisi kaikkien ymmärtävän.

Mä en anna neuvoja, vaikka pyydettäisiinkin. Google on keksitty enkä mä ole mikään kaikkien alojen asiantuntija. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen. Itseni. Mutta olen opetellut olemaan neuvomatta. Olen erittäin ratkaisukeskeinen luonteeltani ja sen vuoksi aiemmin oletin, että muutkin ihmiset haluaisivat saada ongelmansa ratkaistua. Iän myötä kuitenkin olen huomannut, että jotkut ihmiset tosiaan haluavat vain puhua ongelmistaan. 

Tämä juuri. Toiset luulevat että haluavat apuja ja neuvoja vaikka oikeasti haluavat että joku vain kuuntelee.

Avautuja voisi ihan hyvin sanoa suoraan ettei kaipaa neuvoja, vaan kuunteleminen riittää. Neuvojakin pääsee silloin vähemmällä kun hänen ei tarvitse ratkaista avautujan ongelmaa, vaan ymmärtäväinen ilme riittää. 

Puhukaa avoimemmin, avautujat, kertokaa mitä haluatte! On ihan ymmärrettävä oletus, että avautuja haluaisi neuvoja.

t. toinen joka yrittää olla neuvomatta

Jos neuvoja ei ole pyydetty, niin niitä ei yleensä silloin kaivata.

Tää on hyvä, helppo ja yksiselitteinen ohje. Luulisi kaikkien ymmärtävän.

Päteekö tähän myös, että jos ei ole pyytänyt avautumaan ongelmistaan, niin yleensä sitä ei kaivata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teille neuvojille saa sitten puhua? Ei ainakaan mistään, mikä on huonosti

Ja ainakaan heille itselle ei saa antaa neuvoja. Hehän tietävät itse parhaiten ja muiden neuvot ovat typeriä.

Päinvastoin! Mehän juuri ymmärrämme neuvomisen tukevana eleenä, ei vihamielisenä. Kuulija on kiinnostunut asiasta ja paneutuu siihen omasta näkökulmastaan. Neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita ja taatusti hedelmällisemmän keskustelun lähtökohta kuin pää kallellaan hymistely ja voivottelu. Se vaikuttaa kovin vajaalta kommunikaatiolta, ja vähän epäkohteliaaltakin.

Nää mun besserwisserit sanoo kans että hänestä olisi ihana saada neuvoja mutta sitten kun niitä antaa niin tuhahtaa niille halveksuvasti. Esimerkki: Minulle neuvotaan että pitäisi syödä halpoja omenia ne on terveellisiä. Sitten minä neuvon että teen itse omenoista kaurahiutaleiden kanssa mikrossa omenahyvettä. Tästä suututaan.

Jotkut nyt on vaan luonteeltaan semmosia ratkojia, harvemmin mitään sillä tarkoittavat. Semmoselle ihmiselle voi vaikka ihan sanoa että tarvitset vain kuuntelijaa / tukea tällä hetkellä. Varmasti itsekin teet monia asioita joista joku muu voisi tulla tänne foorumille päivittelemään että ai että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä teille neuvojille saa sitten puhua? Ei ainakaan mistään, mikä on huonosti

Ja ainakaan heille itselle ei saa antaa neuvoja. Hehän tietävät itse parhaiten ja muiden neuvot ovat typeriä.

Päinvastoin! Mehän juuri ymmärrämme neuvomisen tukevana eleenä, ei vihamielisenä. Kuulija on kiinnostunut asiasta ja paneutuu siihen omasta näkökulmastaan. Neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita ja taatusti hedelmällisemmän keskustelun lähtökohta kuin pää kallellaan hymistely ja voivottelu. Se vaikuttaa kovin vajaalta kommunikaatiolta, ja vähän epäkohteliaaltakin.

Nää mun besserwisserit sanoo kans että hänestä olisi ihana saada neuvoja mutta sitten kun niitä antaa niin tuhahtaa niille halveksuvasti. Esimerkki: Minulle neuvotaan että pitäisi syödä halpoja omenia ne on terveellisiä. Sitten minä neuvon että teen itse omenoista kaurahiutaleiden kanssa mikrossa omenahyvettä. Tästä suututaan.

No se omenahyve nyt lähtökohtaisesti ei enää lukeudu siihen terveelliseen kategoriaan. Vähän vesittyy se alkuperäinen idea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän neuvojia. Koen, että lisäkysymyksiä esittämällä ratkaisukeskeiseen suuntaan, pääsee ongelmasta avautuja jäsentelemään ongelmansa sanalliseen muotoon. Kun ongelmaa on jäsennelty, nähdään siinä jopa kaavamainen kulku, jonka takia ongelma on kenties olemassa. Kun ongelma on sanoitettu, pystytään sen jälkeen ongelmaa pala palalta alkaa ratkomaan.

Tämä ongelmanratkaisu keskeinen keskusteluapu pätee yleisiin elämän ja arjen ongelmiin. Ei tietenkään sellaista ongelmaa lähdetä purkamaan, kun toinen avautuu esimerkiksi jostakin vakavasta sairaudesta, loukkaantumisesta tai kuolemasta. Silloin kuunnellaan, koska sellaiseen harvemmin on ratkaisua.

Kaverini soitti isoäitinsä jouduttua teholle ja ennusteen ollessa huono. Kuuntelin pitkään ja puhelun lopulla "neuvoin" pitämään toivosta kiinni. Ystäväni raivostui tästä silmittömästi. Ymmärrän, että koko tilanne oli hänelle äärimmäisen stressaava, mutta oli myös mahdotonta tilanne lohduttaa, kun ystävä oli jo päättänyt, että mummonsa nyt kuolee, eikä siinä toiveet auta. Isoäitinsä selvisi. Jotenkin jäi riittämättömyyden tunne tuon tapahtuman jälkeen, enkä ole uskaltanut enää sanoa vaikeissa tilanteissa muuta kuin, "niinhän se kai on".

Toksinen positiivisuus on loukkaavaa ja vähättelevää silloin kun on oikeasti vakavista asioista kyse. Ikään kuin painetaan villaisella toisen hätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän neuvojia. Koen, että lisäkysymyksiä esittämällä ratkaisukeskeiseen suuntaan, pääsee ongelmasta avautuja jäsentelemään ongelmansa sanalliseen muotoon. Kun ongelmaa on jäsennelty, nähdään siinä jopa kaavamainen kulku, jonka takia ongelma on kenties olemassa. Kun ongelma on sanoitettu, pystytään sen jälkeen ongelmaa pala palalta alkaa ratkomaan.

Tämä ongelmanratkaisu keskeinen keskusteluapu pätee yleisiin elämän ja arjen ongelmiin. Ei tietenkään sellaista ongelmaa lähdetä purkamaan, kun toinen avautuu esimerkiksi jostakin vakavasta sairaudesta, loukkaantumisesta tai kuolemasta. Silloin kuunnellaan, koska sellaiseen harvemmin on ratkaisua.

Kaverini soitti isoäitinsä jouduttua teholle ja ennusteen ollessa huono. Kuuntelin pitkään ja puhelun lopulla "neuvoin" pitämään toivosta kiinni. Ystäväni raivostui tästä silmittömästi. Ymmärrän, että koko tilanne oli hänelle äärimmäisen stressaava, mutta oli myös mahdotonta tilanne lohduttaa, kun ystävä oli jo päättänyt, että mummonsa nyt kuolee, eikä siinä toiveet auta. Isoäitinsä selvisi. Jotenkin jäi riittämättömyyden tunne tuon tapahtuman jälkeen, enkä ole uskaltanut enää sanoa vaikeissa tilanteissa muuta kuin, "niinhän se kai on".

Toksinen positiivisuus on loukkaavaa ja vähättelevää silloin kun on oikeasti vakavista asioista kyse. Ikään kuin painetaan villaisella toisen hätä.

Tämä onkin aika jännä, koska ilmeisesti myös papit ja muut seurakuntien sielunhoitotyötä tekevät harrastavat toksista positiivisuutta. 

Vielä esimerkki. Sairastuin syöpään, kaverit jankuttivat toksista positiivisuutta, kyllä se siitä. Kielsivät sen mahdollisuuden että olen kuolemanvaarassa, höpöhöpö etsä kuole, vähättelivät sitä. Kävin juttelemassa syöpähoitajan kanssa ja purkamassa mieltäni. Hän heti ensimmäiseksi sanoi että tämä on vakava sairaus joka pysäyttää. Tuntui hyvälle että joku ymmärtää mitä käyn läpi ja kertoo että on ok pelätä. Mahdollisuus on jäädä henkiin tai kuolla ja niitäkin pitää mielessä käsitellä eikä vain kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän neuvojia. Koen, että lisäkysymyksiä esittämällä ratkaisukeskeiseen suuntaan, pääsee ongelmasta avautuja jäsentelemään ongelmansa sanalliseen muotoon. Kun ongelmaa on jäsennelty, nähdään siinä jopa kaavamainen kulku, jonka takia ongelma on kenties olemassa. Kun ongelma on sanoitettu, pystytään sen jälkeen ongelmaa pala palalta alkaa ratkomaan.

Tämä ongelmanratkaisu keskeinen keskusteluapu pätee yleisiin elämän ja arjen ongelmiin. Ei tietenkään sellaista ongelmaa lähdetä purkamaan, kun toinen avautuu esimerkiksi jostakin vakavasta sairaudesta, loukkaantumisesta tai kuolemasta. Silloin kuunnellaan, koska sellaiseen harvemmin on ratkaisua.

Kaverini soitti isoäitinsä jouduttua teholle ja ennusteen ollessa huono. Kuuntelin pitkään ja puhelun lopulla "neuvoin" pitämään toivosta kiinni. Ystäväni raivostui tästä silmittömästi. Ymmärrän, että koko tilanne oli hänelle äärimmäisen stressaava, mutta oli myös mahdotonta tilanne lohduttaa, kun ystävä oli jo päättänyt, että mummonsa nyt kuolee, eikä siinä toiveet auta. Isoäitinsä selvisi. Jotenkin jäi riittämättömyyden tunne tuon tapahtuman jälkeen, enkä ole uskaltanut enää sanoa vaikeissa tilanteissa muuta kuin, "niinhän se kai on".

Toksinen positiivisuus on loukkaavaa ja vähättelevää silloin kun on oikeasti vakavista asioista kyse. Ikään kuin painetaan villaisella toisen hätä.

Tämä onkin aika jännä, koska ilmeisesti myös papit ja muut seurakuntien sielunhoitotyötä tekevät harrastavat toksista positiivisuutta. 

Itselleni ainakin terapiakoulutuksessa painotettiin sitä että asiakasta ei voi missään nimessä mennä neuvomaan mitä pitää tehdä, esim. että pitää jättää mies. Taitavat terapeutit osaa olla tukena, tällaisista itsellänikin on kokemusta. Tuen tarjoaminen on eri asia kuin toisen ongelmien vähättely, ulkokultaisten neuvojen latelu tai suoranainen väkisin käskeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän neuvojia. Koen, että lisäkysymyksiä esittämällä ratkaisukeskeiseen suuntaan, pääsee ongelmasta avautuja jäsentelemään ongelmansa sanalliseen muotoon. Kun ongelmaa on jäsennelty, nähdään siinä jopa kaavamainen kulku, jonka takia ongelma on kenties olemassa. Kun ongelma on sanoitettu, pystytään sen jälkeen ongelmaa pala palalta alkaa ratkomaan.

Tämä ongelmanratkaisu keskeinen keskusteluapu pätee yleisiin elämän ja arjen ongelmiin. Ei tietenkään sellaista ongelmaa lähdetä purkamaan, kun toinen avautuu esimerkiksi jostakin vakavasta sairaudesta, loukkaantumisesta tai kuolemasta. Silloin kuunnellaan, koska sellaiseen harvemmin on ratkaisua.

Kaverini soitti isoäitinsä jouduttua teholle ja ennusteen ollessa huono. Kuuntelin pitkään ja puhelun lopulla "neuvoin" pitämään toivosta kiinni. Ystäväni raivostui tästä silmittömästi. Ymmärrän, että koko tilanne oli hänelle äärimmäisen stressaava, mutta oli myös mahdotonta tilanne lohduttaa, kun ystävä oli jo päättänyt, että mummonsa nyt kuolee, eikä siinä toiveet auta. Isoäitinsä selvisi. Jotenkin jäi riittämättömyyden tunne tuon tapahtuman jälkeen, enkä ole uskaltanut enää sanoa vaikeissa tilanteissa muuta kuin, "niinhän se kai on".

Toksinen positiivisuus on loukkaavaa ja vähättelevää silloin kun on oikeasti vakavista asioista kyse. Ikään kuin painetaan villaisella toisen hätä.

Tämä onkin aika jännä, koska ilmeisesti myös papit ja muut seurakuntien sielunhoitotyötä tekevät harrastavat toksista positiivisuutta. 

Itselleni ainakin terapiakoulutuksessa painotettiin sitä että asiakasta ei voi missään nimessä mennä neuvomaan mitä pitää tehdä, esim. että pitää jättää mies. Taitavat terapeutit osaa olla tukena, tällaisista itsellänikin on kokemusta. Tuen tarjoaminen on eri asia kuin toisen ongelmien vähättely, ulkokultaisten neuvojen latelu tai suoranainen väkisin käskeminen.

"Niin kauan on toivoa kuin on elämääkin" on hyvin tavallinen kristinuskon käsitys. Kehotetaan myös rukoilemaan ja uskomaan, että Jumala tai Jeesus voi vielä auttaa. Tämähän on aivan samanlaista toksista positiivisuutta kuin aiemman kirjoittajan kehotus pitää toivosta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän! Tunnen useitakin tällaisia ihmisiä, joille ei ikinä kannata kertoa mistään ongelmasta! Joko tulee sellaista "no kuule elämä on välillä tuollaista" (tiedetään, mutta silti on kiva joskus avautua huolestaan), tai kasapäin neuvoja. Voi kun olisi enemmän sellaista joissakin elokuvissa näkyvien ystävyyksien kaltaista, että istuttais sohvalla viinilasien kanssa ja vaan puhuttais elämästä ja kokemuksista ja annettais vertaistukea, eikä vaan paukutettais toiselle ohjeita...

Joo, kiusallista se on ratkaisukeskeisellekin, kun toinen haluaa vain velloa fiiliksissä. Kaltaiset keskenään olisi paras, mutta näitä avautumisia nyt vaan tulee kaikille. Ihmiset ovat...no, ihmisiä.

Höpö höpö. Se, että haluaa toisen kuuntelevan, ei ole velloutumista. Minä en halua neuvoja ja olen kyllä osannut ratkaista sen ongelman, jos joku neuvoo. En hae enää siltä ihmiseltä tukea enkä pidä ystävänä. Kuuntelun idea on se, että kun tulee kuulluksi, mieli kevenee ja löytää itse ratkaiun ongelmaan. Päsmäröivä neuvoja vain haittaa tätä prosessia.

Ymmärrätkö, miten tuskastuttavaa on kuunnella turhaa valitusta? Sinulla on neula pystyssä kämmenessä, sinä kerrot, että sattuu ja ärsyttää, kun kättä ei voi käyttää, mutta et hyväksy neuvoa siitä, että nappaa neula pois. Jokainen näkee ratkaisun, sinä et siihen suostu, joten ympäristön mielestä olet joko erittäin tyhmä tai huomionhakuinen. Pahimmillaan vaadit ympäristöä auttamaan sinua elämään se neula kämmenessä eli et voi kantaa tavaroita, et ajaa autoa, et pukea lapsia jne., koska on se neula. Sinähän et ratkaise ongelmaasi, sinä vaadit ympäristöä mahdollistamaan, että saat sen pitää.

Tässä ollaan aika tavalla asian ytimessä. Osa ihmisistä on sellaisia yliyksinkertaistajia, että heille jokainen, monimutkainenkin, ongelma on joku kämmenessä törröttävä neula tai tien poikki kaatunut puu. Sama ajattelu ulottuu sitten kaikkiin isoihin yhteiskunnallisiinkin asioihin ja tieteellisiin kysymyksiin, joita joku muu oikeasti tutkii ja tuntee. Uskovat lisäksi olevansa niin näppäriä, että ratkaisevat minkä tahansa pulman sen kummemmin ajattelematta ja päätyvät päätelmiin roimasti oikaisten. Jos esimerkiksi jollakulla on vaikka astma hiukan huonossa hoitotasapainossa, neuvovat lopettamaan kaikki lääkkeet ja lähtemään jollekin joogamehuretriitille. Ja muut neuvot ovat samaa sarjaa. Eipä silti, etteivätkö voisi olla muutoin oikein mukavia ihmisiä ja vanhemmiten jopa viisastua. Se neuvomispuoli vain kestäessään on jokseenkin rasittavaa.

Tämä viesti on juuri parasta, iän myötä useimmat näistä yliyksinkertaistajistakin viisastuvat. Osan kohdalla en tosin pidättele hengitystäni, tätä odotellessa.