Mies ei suostu jättäytymään työttömäksi perheemme parhaaksi
Minulla on siis lähes tuplapalkka mieheeni verrattuna. Asumme uudessa isohkossa ok-talossa keskisuuressa Etelä-Suomen kunnassa, ja meillä on yksi tarhaikäinen lapsi ja yksi esikouluikäinen.
Kun yritän keskustella mieheni kanssa erilaisista arjen järjestelyistä, hän tarrautuu sillipuolustellen kiinni palkkatyöhönsä kuin hukkuva oljenkorteen, vaikka olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, että pärjäämme paremmin kuin hyvin ylemmän keskijohdon palkkatuloillani ja hänen tienestinsä ovat sikäli "turhaa" lisätuloa tässä elämäntilanteessa.
Kodinhoidolle ja arjen pyörimiselle olisi hyödyksi, jos mieheni toimisi kotimme "hengettärenä" (en tietenkään tätä sanaa hänelle puhuessani käytä). Tämä myös mahdollistaisi nuorimmaisemme ottamisen päiväkodista kotihoitoon pariksi vuodeksi ennen eskaria.
Mieheni on suorittavassa, henkisesti ei kovin vaativassa teollisessa työssä, eikä hänellä ole lukion jälkeistä koulutustakaan, joten en ymmärrä, miksi hän on niin fiksoitunut palkkatyöhön? Käsittääkseni hänellä pitäisi kyllä olla tärkeämpääkin sisältöä elämässään, kuten nyt vaikkapa perhe, mutta en voi olla varma, koska ukko ei suostu puhumaan aiheesta asiallisesti.
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Harva asia kuulostaa v*ttumaisemmalta, kuin 3- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa oleminen kaiket päivät. En ihmettele, että mies mieluummin tekee huonosti palkattua duunarityötään.
Minä jäin ihan onnessani tarhaikäisten kanssa puoleksi vuodeksi. Se oli kuin lomaa töissä olemiseen verrattuna. Harkitsin työttömäksi jäämistä mutta naiselle se ei sopinut. Sitä tottapuhuen vähän ärsytti miten helppoa minun oli hoitaa lapset ja kotityöt.
Mitä sitten, jos mies on työttömänä kotona ja sinä ap yllättäen jäätkin työttömäksi yt:eissä, sairastut vakavasti, menetät työkykysi tms.? Siinä on melkoinen riski, jos toinen ehdoin tahdoin jää työttömäksi ja eletään vain toisen palkan varassa. Vaikka sillä toisella olisi kuinka hyvin palkattu työ, niin jonain kauniina päivänä sen työpaikan tai oman työkykynsä voi menettää.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitten, jos mies on työttömänä kotona ja sinä ap yllättäen jäätkin työttömäksi yt:eissä, sairastut vakavasti, menetät työkykysi tms.? Siinä on melkoinen riski, jos toinen ehdoin tahdoin jää työttömäksi ja eletään vain toisen palkan varassa. Vaikka sillä toisella olisi kuinka hyvin palkattu työ, niin jonain kauniina päivänä sen työpaikan tai oman työkykynsä voi menettää.
Eipä tuollaiset asiat taida liikuttaa AP:ta. Jos on varaa elättää yksi mies kokonaan kotiin, on varmaan rahaa muutenkin niin, ettei psskalle taivu. Tai ainakin pitäisi olla...
Hämmentävää. Olen naisjohtaja, ylintä johtoa (johtoryhmä) ja ajattelen hyvin eri tavoin ”duunareista” kuin Ap. Pidän valtavasti ”haalarihemmoista” ja itse asiassa heidän työnsä teollisuudessa on erittäin vaativaa. Monella on suuri ammattiylpeys, halu tehdä työ hyvin, ja - toisin kuin yleensä luullaan - erittäin hyvä ymmärrys bisneksestä ja firman tilanteesta.
Olen siis teollisuudessa.
Olen tehnyt paljon töitä sinikaulusten kanssa ja ehkä siksi arvostan heitä kovasti. Oli melkoinen järkytys kun olen uralla törmännyt muutamiin johtajiin joista tihkuu halveksunta ja vähättely työntekijöitä kohtaan. Heillä ei ole ehkä koskaan ollut kontaktia tai eivät ole oppineet tuntemaan duunareita.
Apn miehelle työ on tärkeää. Viis palkasta, viis tittelistä, viis statuksesta. Itse työ on tärkeää ja siksi miestä ei pidä pakottaa työstä pois.
Ylipäätään suomessa pitäisi ajatella että JOKAINEN työ on arvokas ja tärkeä ja jokaisen tulee myös nauttia arvostusta tekemästään työstä.
Ei aikuista ihmistä tuolla tavalla määräillä jättämään työpaikkansa. Ajatteletko yhtään puolisosi elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Onpa heikko itsetunto, jos ei voi jäädä koti-isäksi pariksi vuodeksi. Ei ole oikeaa isäaineista.
Pyydä sitten hakemaan tuplapalkkainen uusi työ, jos vanhasta ei mitään makseta.
Ai ajanpuutteeseen ratkaisuksi tehdä tuplasti enemmän töitä :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuo oo syy erota?
Kummalle?
Eikö ero koske molempia?
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät oikein palkkaa keski-ikäistä, pitkäaikaistyötöntä duunarimiestä. Naiset saavat työnantajan silmissä kotiäitiyden anteeksi paljon helpommin.
Jaa. Missä tasa-arvo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et palkkaa miestäsi? Maksa sivukulut, tarjoa lomat ja työterveyshuolto.
Kyllä minulta onnistui "kodinhengettäryys" ihan hyvin esikoisemme synnyttyä. En ymmärrä, miksei mieskin siihen pystyisi, varsinkin nyt kun ei ole mitään vaipanvaihtorumbaakaan enää riesana. -ap
Mikä sai sinut - koulutettu, keskijohdon työntekijä 🤣 rakastumaan - ja tekemään lapsia - totaalisesti (itseesi verrattuna) luuserimiehen kanssa?
Koulutetut naiset harvoin pariutuvat koulutuksensa alapuolelle. Koska keskustelut, elämänarvot, tavat jne.
Mikä sai sinut ap tekemään tämän poikkeuksen?
Olen ammatillisesti kunnianhimoton sohvaperuna jo kymmenen vuoden kokemuksella Kelan "asiakkuudesta". Erikoistaitoihini lukeutuu kaikenlainen ansiotyön välttely ja erityisesti yhä harvenevissa työhaastatteluissa "mokailu" varmistaen katkeamattoman tukipennosten virran tililleni.
Olen siis omavarainen ja voisi sanoa jopa hyvin toimentuleva, koska tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa, jopa Kelan virkailijoiden.
Olen vakavasti harkinnut muuttoa lämpimämpään EU maahan johon kaikki tukeni sujuvasti maksetaan ja jossa kulttuuri on vähemmän suorituskeskeinen. Ajatuksena maniana meininki saa sydämeni pompahtelemaan ilosta.
Koska luonteessani on runsainmitoin humanistia ja jopa ritarillisuutta, havaitisin että nyt on neito hädässä.
Ehdotankin että muutan etelän vetelien sijaan luoksenne vetelehtimään ja valmentamaan lapsianne elämään.
Jopa on hierarkinen asenne! Huh!
Koti-isyys on oma valinta.
Wtf! En ole nöyryyttävämpää kuullut, kuin, että alennat miehesi arvon "kotihengettäreksi"! Palkatkaa hyvillä tuloilla kotihengetär, mikäli arkiaskareet käy ylivoimaiseksi. Jos olisin miehesi, miettisin kaksi kertaa, kenen kanssa elän. Miehelläsi on oikeus omaan palkkatyöhön.
Itse jäin omasta työstä pois ja hoidan kotia sekä omia, että sijoitettuja lapsia. Meidän perheessä kaikki ovat saman arvoisia. "Kotihengettäreksi" en ole suostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sorruit pienipalkkaiseen surkimukseen, kun olisi ollut noita Aalto-yliopiston poikiakin tarjolla?
Miehen palkka nimenomaan ei ole minulle merkityksellinen asia. -ap
Mutta nyt kuitenkin on? 🧐
Minä ainakin tulisin hulluksi, jos pitäisi olla kaikki päivät kotona perheen parissa. Onneksi pääsee arkena töihin rentoutumaan.
Ap:
Oletteko naimisissa? Onko teillä avioehto? Saisiko mies siis avio-oikeuden perusteella riittävästi ositusta, jos eroatte?
Hankitko hänelle vapaaehtoisen eläkevakuutuksen, jotta hän ei joudu kituuttamaan surkealla eläkkeellä vanhana, jos jää kotiin?
N28
Pitäisikö sun palata ylikselle, ap. Laiskaa baittia.