Oletko käynyt Al-anonissa? Kokemuksia?

Minä olin Al-Anonissa yhteensä 2 vuotta. Ei ollut minun juttu.

Ryhmät olivat vanhoja ja ihmiset tunsivat toisensa vuosien takaa. En saanut tukihenkilöä. Vaihdoin ryhmää ja ihan sama juttu. Uudessa ryhmässä minulle sanottiin että jos sä tulit tänne etsimään tukihenkilöä niin turha vaiva; meillä ei ole ketään kenellä olisi sinulle aikaa. Sitten jatkettiin heidän lomasuunnitelmista puhumista.Heidän miehet ei enää juoneet vaan olivat AA kerhossa ja kuivilla. Mulla oli alkoholisti kotona ja unettomia öitä takana viikkoja. Kotona ei voinut olla ja lapset piti saada aina Al-Anonin ajaksi jonnekin pois ettei käy hullusti.He eivät ymmärtäneet tilannettani eivätkä tukeneet ollenkaan. Lopetin sitten kun oli niin vaikeaa.

Asiasta vähän sivuun. Mä kävin kanssa aikoinaan yhden sairauden vertaistukiryhmässä. Lapseni siis sairastaa kyseistä sairautta. Ryhmässä keskusteltiin yhden naisen psykoterapiasta ja toisen naisen parisuhdekriisistä. Ehkä sellaisille asioille löytyisi omat vertaisryhmät.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 21:01"]

Minä olin Al-Anonissa yhteensä 2 vuotta. Ei ollut minun juttu.

Ryhmät olivat vanhoja ja ihmiset tunsivat toisensa vuosien takaa. En saanut tukihenkilöä. Vaihdoin ryhmää ja ihan sama juttu. Uudessa ryhmässä minulle sanottiin että jos sä tulit tänne etsimään tukihenkilöä niin turha vaiva; meillä ei ole ketään kenellä olisi sinulle aikaa. Sitten jatkettiin heidän lomasuunnitelmista puhumista.Heidän miehet ei enää juoneet vaan olivat AA kerhossa ja kuivilla. Mulla oli alkoholisti kotona ja unettomia öitä takana viikkoja. Kotona ei voinut olla ja lapset piti saada aina Al-Anonin ajaksi jonnekin pois ettei käy hullusti.He eivät ymmärtäneet tilannettani eivätkä tukeneet ollenkaan. Lopetin sitten kun oli niin vaikeaa.

[/quote]

Voi ei. Onpa todella kurja kokemus. Onko tilanne kotona vielä sama? Olisiko lähellä muita ryhmiä, joita voisit vielä kokeilla? 

Ihmisethän ne ryhmät tekevät. Kaikki on kiinni siitä minkälaista porukkaa juuri siinä omassa ryhmässä sattuu olemaan.

Kävin kaksi kertaa. Vaikka oli nuorin siellä, niin silti vastaanotto oli lämmin. Mun oli helppo avautua ja itkinkin siellä kurkku suorana. Itselle oli siitä apua kovasti. Edes sanoa se ääneen, että mieheni on alkoholisti. Suosittelen menemään. Tällä hetkellä en käy, mutta menen uudelleen, jos tarve vaatii. Mieheni sairastui ja lopetti siksi juomisen. Mieheni myös vähensi juomistaan, kun aloitin käynnit al-anonissa. Ja suhtautui siihen asiallisesti. Omaa oloa helpottirunsaasti, kun al-anonin myötä ymmärsin, että en ole vastuussa miehestäni tai hänen juomisesta ja jo ensimmäisellä käynnillä tunsin kuin iso kivi putosi harteilta.
Meneminen kokoukseen jännittiihan hirveästi, mutta turhaan, koska samasta syystä ne muutkin siellä on.
Suosittelen lämpimästi käymään.. ei sinne ole pakko mennä uudestaan, jos ei halua, eikä sielläole pakko puhua mitään.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2015 klo 21:01"]

Minä olin Al-Anonissa yhteensä 2 vuotta. Ei ollut minun juttu.

Ryhmät olivat vanhoja ja ihmiset tunsivat toisensa vuosien takaa. En saanut tukihenkilöä. Vaihdoin ryhmää ja ihan sama juttu. Uudessa ryhmässä minulle sanottiin että jos sä tulit tänne etsimään tukihenkilöä niin turha vaiva; meillä ei ole ketään kenellä olisi sinulle aikaa. Sitten jatkettiin heidän lomasuunnitelmista puhumista.Heidän miehet ei enää juoneet vaan olivat AA kerhossa ja kuivilla. Mulla oli alkoholisti kotona ja unettomia öitä takana viikkoja. Kotona ei voinut olla ja lapset piti saada aina Al-Anonin ajaksi jonnekin pois ettei käy hullusti.He eivät ymmärtäneet tilannettani eivätkä tukeneet ollenkaan. Lopetin sitten kun oli niin vaikeaa.

[/quote]

Onko mahdollisesti pk-seudulla?

Kyllä olin pk seudulla Al-Anonissa ja kohtelu oli todella huono. Olisi vaan pitänyt vaihtaa ryhmää taas ja etsiä se oikea.Tosin olen todella huono ystävystymään . Saan olla omissa oloissani kauan ennen kun rohkenen ottaa kontaktia. Mieheni kyllä raitistui koska pakotin hänet erääseen alkoholisteille tarkoitettuun terapiaan. Tätä autuutta on nyt kestänyt kaksi vuotta.

Minäkin kävin pk-seudulla Al-Anonissa ja kokemus ei ollut mulle hyvä, mutta suosittelen silti kokeilemaan sopisiko se sinulle. Siitä on väistämättä ainakin se hyöty, että kokee itsensä rohkeaksi kun sai mentyä, voimaantuu siitä että sanoo ongelman ääneen paikassa missä muut tietävät mistä puhut, ja sitten saa jonkun kosketuksen Al-Anonin "oppeihin" ja voi miettiä löytyisikö niistä itselle apua. Niin kuin juuri se että toisen juominen ei ole omalla vastuulla. Omasta kokemuksestani sen verran että siinä porukassa vain tajusin, että vertaistuki on vaikea laji: kaikilla on omat rankat taustansa, ja jos "täyspäistä" vetäjää ei ole, kaikki vain helposti puhuvat omia tuskiaan tukematta muita. Itse tarvitsin enemmän ja hyödyinkin sitten hurjasti omasta terapiasta. Siinä pystyin luottamaan kuuntelijan antamaan tukeen. Tsemppiä toivotan valtavasti kaikille alkoholistien läheisille. Ainoa tie omaan eheyteen kulkee irtioton kautta. Alkoholistia voi rakastaa ja hänen elämässään voi pysyä, mutta itsestään on huolehdittava itse ja asetettava omat rajat.

Äitini kävi aikoinaan (isäni oli alkoholisti).Koki saavansa tukea ja helpotusta,kun sai puhua.