Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua keskustella
24.03.2022 |
Tuntuu, että pakahdun tähän, kun miehen kanssa ei pysty jakamaan mitään asioita. Jos yritän keskustella hänen kanssaan esim. jostain artikkelista, hän sanoo ettei jaksanut lukea sitä, kun ”oli liian pitkä tai sekava”. Vaikka minusta ihan normaalia tekstiä ja mieheni kuitenkin tekee työkseen vaativia asiantuntijatehtäviä, joissa täytyy kyetä ymmärtämään vaativaakin tekstiä.
Jos mies laittaa työpäivän aikana jonkun asian viestillä, hän laittaa sen niin lyhyesti, että haluisin sitten keskustella siitä enemmän illalla. Sitten kun kysyn asiasta, hän sanoo, että sanoi jo viestillä, eikä halua keskustella asiasta enempää.
Arki on täynnä väärinymmärryksiä. En saisi sanoa yhtään mistään asiasta, vaikka olen ollut tarkkana viimeisen vuoden, että sanon vain erittäin rakentavasti ja ystävällisesti ja vain sellaisista asioista, jotka on pakko korjata. Sillon mies selvästi ahdistuu eikä halua keskustella ja pyytää lopettamaan ja alkaa välittömästi sättimään minua jollain täysin aiheeseen kuulumattomalla asialla tai jopa nimittelemään vaikka itse olen asiallinen.
Onko muilla vastaavia miehiä ja miten jaksatte sen, että mistään tärkeistä tai vähemmänkään tärkeistä asioista ei voi kommunikoida? Eikä mistään mieltä vaivaavasta asiasta saa sanoa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota joku toinen mies, joka tykkää jutella rennossa ilmapiirissä. Ja mies ottaa keskustelettoman naisen. Näin kaikki tulevat onnelliseksi, lopulta. Se puhumattomuus ei lopu koskaan ja ei ketään voi pakottaa keskustelemaan. Naiset taas korjaavat asioita puhumalla ja etsivät henkistä tukea. Mies taas käsittelee ilmeisesti muualla asiat tai keskittyy tekemiseen töissä jne. Sitten osalla voi olla aspergeriä tai muita piirteitä, muttei kannata lähteä muita diagnosoimaan ja siellä asiat toimivat erilailla.
Ex mieheni kanssa jaettiin kaikki, joten minulla on kokemusta ”normaalistakin” suhteesta. En ymmärrä miten en nähnyt tästä nykyisestä miehestä näitä ongelmia ennen kun vasta silloin kun oli jo ”liian myöhäistä”. Tuntuu, että hän esitti jotain toista ihmistä seurusteluajan, koska silloin hän lähetteli mm. minulle jatkuvasti viestejä yms. enkä yhtään huomannut mitään ongelmaa kommunikoinnissa.
Ap
Niinhän se aina menee, että vasta suhteessa asiat paljastuvat "liian myöhään". Sitten hankala erota. Toinen ei siitä muutu. Ja joudut tekemään omat johtopäätökset tai mitä haluat elämässä. Mikähän tuon muutoksen sitten aiheutti, toisaalta osa voi käyttäytyä eri ihmisten seurassa eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan ole liian myöhäistä erota, paitsi jos on kuollut.
Itse en kyllä katselisi tuollaista, saati että alkaisin omassa kodissani ja oman puolisoni takia kävellä munankuorilla. Kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus ja mahdollisuus olla oma itsensä rennosti.
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vain eroaisitte?
Lapsia ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan hommata koska lapset lisäävät tarpeellisen kommunikaation määrää valtavasti.
Se on liian myöhäistä, koska meillä on jo lapsi ja hyvin ilmaistu, lapsenkin asioista pitäisi pystyä kommunikoimaan.. Nyt yritän vain keksiä keinoja selviytyä. Paljon hoidan asioita sitten yksin ja varmaan sekin kuormittaa minua, kun tuntuu, että mies ei edes ymmärrä kaikkea mitä ”hänen huomaamattaan” teen.
Lisäyksenä vielä, että mies ei siis ole mikään varsinainen tuppisuu, vaan häntä kiinnostavista aiheista hän kyllä jaksaisi jutella vaikka kuinka kauan (yleensä ne ovat jotain ”toteuttamiskelvottomia projekteja” joita hän aina suunnittelee, mutta jättää toteuttamatta käytännössä). Kuuntelen sitten niitä hänen juttujaan kun samaan aikaan kaikki tärkeät asiat jäävät puhumatta ja sopimatta.
Ap
ei hetken rauhaa kirjoitti:
Miksi naiset aina haluaa pälpättää :(
Kyllä se paneminenkin on tosi tärkeää minulle, mutta tykkään myös keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vain eroaisitte?
Lapsia ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan hommata koska lapset lisäävät tarpeellisen kommunikaation määrää valtavasti.
Se on liian myöhäistä, koska meillä on jo lapsi ja hyvin ilmaistu, lapsenkin asioista pitäisi pystyä kommunikoimaan.. Nyt yritän vain keksiä keinoja selviytyä. Paljon hoidan asioita sitten yksin ja varmaan sekin kuormittaa minua, kun tuntuu, että mies ei edes ymmärrä kaikkea mitä ”hänen huomaamattaan” teen.
Lisäyksenä vielä, että mies ei siis ole mikään varsinainen tuppisuu, vaan häntä kiinnostavista aiheista hän kyllä jaksaisi jutella vaikka kuinka kauan (yleensä ne ovat jotain ”toteuttamiskelvottomia projekteja” joita hän aina suunnittelee, mutta jättää toteuttamatta käytännössä). Kuuntelen sitten niitä hänen juttujaan kun samaan aikaan kaikki tärkeät asiat jäävät puhumatta ja sopimatta.
Ap
No, niin makaa kuin petaa. Joko opettelet tulemaan toimeen äijän kanssa tai eroat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vain eroaisitte?
Lapsia ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan hommata koska lapset lisäävät tarpeellisen kommunikaation määrää valtavasti.
Se on liian myöhäistä, koska meillä on jo lapsi ja hyvin ilmaistu, lapsenkin asioista pitäisi pystyä kommunikoimaan.. Nyt yritän vain keksiä keinoja selviytyä. Paljon hoidan asioita sitten yksin ja varmaan sekin kuormittaa minua, kun tuntuu, että mies ei edes ymmärrä kaikkea mitä ”hänen huomaamattaan” teen.
Lisäyksenä vielä, että mies ei siis ole mikään varsinainen tuppisuu, vaan häntä kiinnostavista aiheista hän kyllä jaksaisi jutella vaikka kuinka kauan (yleensä ne ovat jotain ”toteuttamiskelvottomia projekteja” joita hän aina suunnittelee, mutta jättää toteuttamatta käytännössä). Kuuntelen sitten niitä hänen juttujaan kun samaan aikaan kaikki tärkeät asiat jäävät puhumatta ja sopimatta.
Ap
Lapsi ei ole eron este todellakaan. Varsinkin jos lapsella on hyvä koti senkin jälkeen koko ajan, eikä ravaa kahden vanhemman väliä. Voisi asua vaikka lähekkäin jolloin mies näkee lasta. Sukulaisesi tukevat sinua myös ja lasta.
Okei, lähetä se mies tänne. Minä en viitsi lörpötellä joutavia enkä lähettele tai edes vastaanota keskellä päivää viestejä. En tarvitse monimutkaisia "minusta tuntuu että sinusta tuntuu että minun tunteeni eivät ole sinun tunteesi" -rupatteluja enkä kyllä sinne sohvallekaan ennätä istumaan, on tässä tämä elämä elettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ryhdy kynnysmatoksi. Onhan selvä, että mies ei halua keskustella, kun ei halua itselleen mitään vastuita lapsiperheessä. Jos kyse on vaikka kotitöistä tms tärkeästä, niin lyö nyrkki pöytään ja pakota keskustelemaan, tai sitten eroa, niin on helpompaa. Lapsi kärsii huonossa suhteessa, eroaminen ei siis ole myöhäistä, vaikka on saanut lapsen.
naisille moni asia vaikeaa ja sitä pitäisi sitten heille selittää ,eli jutella asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vain eroaisitte?
Lapsia ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan hommata koska lapset lisäävät tarpeellisen kommunikaation määrää valtavasti.
Se on liian myöhäistä, koska meillä on jo lapsi ja hyvin ilmaistu, lapsenkin asioista pitäisi pystyä kommunikoimaan.. Nyt yritän vain keksiä keinoja selviytyä. Paljon hoidan asioita sitten yksin ja varmaan sekin kuormittaa minua, kun tuntuu, että mies ei edes ymmärrä kaikkea mitä ”hänen huomaamattaan” teen.
Lisäyksenä vielä, että mies ei siis ole mikään varsinainen tuppisuu, vaan häntä kiinnostavista aiheista hän kyllä jaksaisi jutella vaikka kuinka kauan (yleensä ne ovat jotain ”toteuttamiskelvottomia projekteja” joita hän aina suunnittelee, mutta jättää toteuttamatta käytännössä). Kuuntelen sitten niitä hänen juttujaan kun samaan aikaan kaikki tärkeät asiat jäävät puhumatta ja sopimatta.
Ap
Haluan tähän viestiin vaan kommentoida, että ymmäthän että omalla käytökselläsi mahdollistat tuon kaiken? Tarkoitan, että ei mitä tahansa pidä mennä sietämään. Ei pidä kuunnella kiltisti toisen huuhaajuttuja jos mitään arkirealismia ei ole. Silloinhan vaan ruokit sitä käytöstä. Ja taipumalla aina hänen tahtoonsa, olemalla kyselemättä, olemalla kertomatta ajatuksistasi, nuuhkimalla ilmapiiriä jatkuvasti, teet hänelle mahdolliseksi sen että hän voi olla piittaamatta koska siitä ei mitään seuraa.
Mä suosittelen edelleen että ala elää normaalia rakastavaa elämää normaalein käytöstavoin, mutta jätä nyt kaikki tommoinen ylimääräinen kumartelu pois. Siinäpähän oppii sitten olemaan ihmisiksi, ja jos ei, niin eri osoitteista käsin ei kummallakaan ole enää paha olla tämän asian takia. Tuohan jatkuu tasan niin kauan kuin annat sen jatkua. Tee muutos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä jos vain eroaisitte?
Lapsia ei tuollaisen miehen kanssa kannata ainakaan hommata koska lapset lisäävät tarpeellisen kommunikaation määrää valtavasti.
Se on liian myöhäistä, koska meillä on jo lapsi ja hyvin ilmaistu, lapsenkin asioista pitäisi pystyä kommunikoimaan.. Nyt yritän vain keksiä keinoja selviytyä. Paljon hoidan asioita sitten yksin ja varmaan sekin kuormittaa minua, kun tuntuu, että mies ei edes ymmärrä kaikkea mitä ”hänen huomaamattaan” teen.
Lisäyksenä vielä, että mies ei siis ole mikään varsinainen tuppisuu, vaan häntä kiinnostavista aiheista hän kyllä jaksaisi jutella vaikka kuinka kauan (yleensä ne ovat jotain ”toteuttamiskelvottomia projekteja” joita hän aina suunnittelee, mutta jättää toteuttamatta käytännössä). Kuuntelen sitten niitä hänen juttujaan kun samaan aikaan kaikki tärkeät asiat jäävät puhumatta ja sopimatta.
Ap
No mietippä millaisen parisuhdemallin annat lapsellesi jos elätte tuollatavoin yhdessä?
Muuttuiko mies kun tulit raskaaksi/lapsi syntyi? Joskus vanhat traumat puskevat pintaan esim omat lapsuuden kokemukset kun itsestä tulee vanhempi. Tai sitten mies vaan lopetti näyttelemisen kun olit ”nalkissa” ja nyt näet sen oikean miehen. Jälkimmäisessä tapauksessa mies ilmeisesti uskoo että sinua voi käyttää nyt surutta kynnysmattona kun on lapsi. On varma ettet eroa. Eli voi perseillä rauhassa.
Itse miettisin kyllä onko tuollainen parisuhde turvallinen lapsen kasvuympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, en minäkään jaksa kauheasti mitään aiheista yleiskeskustelua, syynä on juuri vaativa asiantuntijatyö. Pää on niin hemmetin ylikuormittunut koko ajan etten jaksa oikein ajatella mitään työn ulkopuolella.
Ei kannata ryhtyä parisuhteeseen, perheen perustamisesta puhumattakaan, jos ei kapasiteetti riitä muuhun kuin työhön. Ole ystävällinen ja päästä puolisosi vapaaksi. Elämä työhullun tuppisuun kanssa on kuin vankilassa olisi.
Päästää vapaaksi? Vihjaatko että puoliso on jokin muu elukka kuin ihminen tai että hän on jotenkin vangittuna, kyvytön ohjaamaan omaa elämäänsä?
Ihminen on vangittuna suhteessa jossa toinen antaa ymmärtää jotain ihan muuta kuin oikeasti on ja kokee. Senpä takia valheilla hallitseva läheisyyden teeskentelijä niin toimii, onnistuakseen sitomaan toisen niin pitkään, ettei tämä enää toimerru lähtemään.
Kuulostaapa oudolta. En pystyisi olemaan tuollaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
naisille moni asia vaikeaa ja sitä pitäisi sitten heille selittää ,eli jutella asiasta.
miehille moni asia vaikeaa ja sitä ei sitten saisi heille selittää, eli jutella asiasta.
No kerro miehelle että haluat teidän menevän parisuhdeterapiaan. Oletettavasti mies ei siihen suostu ja vastaa esim että hänellä ei ole mitään tarvetta sille. Silloin sinä voit vastata että minulla on koska olen onneton tässä meidän suhteessa sellaisena kuin se nyt on. Siksi haluat että koetatte yhdessä pelastaa teidän suhteen. Jos mies haukkuu ja nimittelee sinua esim tämän pyynnön takia niin sitten alkaisin kyllä valmistella eroa.
Lopettaisin miehen palvelun ja hyysäämisen ja keskittyisin elämään lapsen kanssa omaa elämäämme. Ruuat tekisin sellaisia mitkä sopii itselleni ja lapselle ja mies saisi syödä samaa jos syö. Menisin lapsen kanssa iltaisin käymään kaverilla, kirjastossa jne. Jos toinen haluaa elää kommunikoimatta niin eläköön sitten yksin.
Mikään ei ole niin rasittava ilmiö kuin nainen jolla on taipumusta läheisriippuvuuteen, heikko itsetunto ja tarve keskustella ihan vain kun ei kestä olla yhtään yksin tai hiljaisuudessa ja jos on vielä sellainen että vahtii jokaista liikettäsi idiootinilme kasvoillaan yrittäen lukea ajatuksiasi ja sitten tulee kyselemään oliko niin vai näin niin ehdoton turn/off. Jos vielä joka keskusteluun sisältyy jonkinlainen lause mihin sisältyy tuentarve niin on sellaiset mielentervysongelmat tiedossa paketin mukana ettei kinosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin rasittava ilmiö kuin nainen jolla on taipumusta läheisriippuvuuteen, heikko itsetunto ja tarve keskustella ihan vain kun ei kestä olla yhtään yksin tai hiljaisuudessa ja jos on vielä sellainen että vahtii jokaista liikettäsi idiootinilme kasvoillaan yrittäen lukea ajatuksiasi ja sitten tulee kyselemään oliko niin vai näin niin ehdoton turn/off. Jos vielä joka keskusteluun sisältyy jonkinlainen lause mihin sisältyy tuentarve niin on sellaiset mielentervysongelmat tiedossa paketin mukana ettei kinosta.
Miksi sitten teet lapsen sellaisen naisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin rasittava ilmiö kuin nainen jolla on taipumusta läheisriippuvuuteen, heikko itsetunto ja tarve keskustella ihan vain kun ei kestä olla yhtään yksin tai hiljaisuudessa ja jos on vielä sellainen että vahtii jokaista liikettäsi idiootinilme kasvoillaan yrittäen lukea ajatuksiasi ja sitten tulee kyselemään oliko niin vai näin niin ehdoton turn/off. Jos vielä joka keskusteluun sisältyy jonkinlainen lause mihin sisältyy tuentarve niin on sellaiset mielentervysongelmat tiedossa paketin mukana ettei kinosta.
Miksi sitten teet lapsen sellaisen naisen kanssa?
En tee. Enkä seurustele. Enkä edes pane.
EI lapsen eikä minkään muunkaan asian takia kannata jäädä parisuhteeseen, jossa ei tunne viihtyvänsä ja jossa ei saa olla oma itsensä. Yllättävän nopeasti sinä ja lapsi sopeudutte uuteen elämäänne, siitä äijästä ei niin väliäkään. Itse tuhlasin monta monta vuotta vääränlaisessa suhteessa, kun en vaan saanut lähdetyksi. Kaikenlaisia syitä sitä keksi ja mietti, mikä voi mennä pieleen. Kun lähdin, päivääkään en ole katunut.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoitat ”liian myöhäistä”? Mikä estää eron?