Missä iässä rupeaa olemaan kiire löytää kumppani?

Todella yksilöllistä. Olin pitkässä mutta lapsettomassa suhteessa vuodet 25-35 ja kun erosin, niin luulin etten tule saamaan lapsia. Mutta vain vuosi eron jälkeen tapasin nykyisen vaimoni ja meillä on kaksi lasta.

Sattumalla on valtava vaikutus ihmisten elämään.

Olisi hyvä löytää se kumppani viimeistään, kun täyttää 30v. Itse olen 26v ja löytänyt vihdoin miehen ja kyllä voitais alkaa lapsentekopuuhiin pian, koska en halua olla kovin vanha äiti ja tiedostan että hedelmällisyys alkaa pian laskea.

Toive lapsesta asettaa minusta aikarajan. Sanoisin, että parisuhteessa olisi hyvä olla noin 35-vuotiaana, mutta ikinä ei pitäisi olla "kiire" etsiä kumppania. Kiireessä tulee tehtyä tyhmiä/hätiköityjä päätöksiä. 

Omat vanhempani olivat 38 ja 40 vuotiaat kun saivat minut. Senkin jälkeen on vielä joitain vuosia aikaa, mutta ei tietenkään ole varmaa!

Sauli Niinistökin sai lapsen yli 60-vuotiaana.

Ei kylläkään ole varmaa sekään, että saisi lapsia vaikka olisi kuinka nuori.

Vanhainkodissa on kova tappelu miehistä. 90-vuotias nainen jää kyllä seinäruusuksi. Jokin 85-vuotias Raili nappaa Matin tai Pekan. 95-vuotias mies kyllä kelpaa hyvin.

Sitten kun tarvitsee pyörätuolille työntäjää.

mä olen löytänyt kumppanin parikymppisenä, toisen kumppanin kolmekymppisenä, rakastajan nelikymppisenä, kolmannen kumppanin viisikymppisenä... siinä välissä on ollut jotain hoitoja... lapsia ei ole tullut...

Sekä miehillä että naisilla 27-28 v sillä 30 v on hyvä olla jo vauva tulossa. Olen huomannut, että niillä joilla on ylittynyt maaginen 30 ikäraja, on ollut mahdotonta tai vaikeaa löytää ainakaan sellaista puolisoa, jolla ei olisi lapsia valmiina ja osa ei edes tahdo perhettä ja osa taas ei kelpaa lisääntymistarkoituksessa. Naisilla 35 v ikä heikentää hedelmällisyyttä dramaattisesti, joten silloin on oikea aika ehkä saada toinen, kolmas.... lapsi, eikä yrittää ensimmäistä. Miehillä enintään 1-5 vuotta myöhemmin sama tilanne. Nuoren miehen spermalla saadaan tutkitusti terveempiä lapsia ja varmemmin kuin vanhemman miehen. Naisen ikää kompensoi muutaman vuoden verran miehen nuoruus, kun tahdotaan raskautta:) En nyt laita listaa sairauksista ja oireyhtymistä, jotka syntyvillä lapsilla lisääntyvät, jos mies on vanha. Googlatkaa.

26v, jos aikomus on ostaa yhteinen asunto ja hankkia pari lastakin. Asuntolainat maksetaan alle 50-vuotiaana.

99,98% on löytänyt kumppaninsa alle 50-vuotiaana. Päättele siitä. Ja 98%:lla ikäero on 0-3 vuotta.

Lapsen voi hyvin hankkia yksinkin, ei siihen kumppania tarvita. 

Näin minä tein, kaksi heitä nyt on tuossa pyörimässä. Sama isä kummallakin. 

Helpommalla pääsen minäkin ilman mitään vääntöä ja säätöä ja kun tietää miten hyvin nuo parisuhteet kestää niin ei paljon houkuttele. Säästyy paljolta.

Niin ja siis 36-vuotiaana tuon nuoremman vielä väsäsin.

Vierailija kirjoitti:

Todella yksilöllistä. Olin pitkässä mutta lapsettomassa suhteessa vuodet 25-35 ja kun erosin, niin luulin etten tule saamaan lapsia. Mutta vain vuosi eron jälkeen tapasin nykyisen vaimoni ja meillä on kaksi lasta.

Sattumalla on valtava vaikutus ihmisten elämään.

Tässä kävi näin, mutta jos haluaa ehdottomasti lapsia ja on nainen niin kyllä hanke kannattaa jollain tavalla aloittaa aiemmin.

Kaksi tuntia ennen kuolemaa alkaa olla kiire. Siihen asti ei kannata turhia hötkyillä.

Ei ole sellaista ikää. Väkisin ei voi löytää ja väärässä suhteessa ei kannata olla, tai sarjassa vääriä tyyppejä. Surffaa aalloilla ja katso tuleeko jotain sopivaa eteen. Silti voi halutessaan etsiytyä samantyyppiseen seuraan, suomessa tai muualla, ei-manipuloivaan seuraan. Mieti voiko suhteesta tai siitä ihmisestä tulla enemmän ongelmia kuin onni, koska suhteen pitäisi tuoda jotain lisää, ei viedä. Ja tekeekö lapsia vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Joka ketjuun löytyy näitä jotka ovat lisääntyneet nelikymppisenä. Todellisuudessa siinä vaiheessa, kun ollaan 30v, hyvät on viety ja tarvitaan tuuria. Naisen hedelmällisyys romahtaa 35v.

Kaikkein paras on olla sinkkuna parikymppisenä ja silloin valita paras päältä. Kymmenen vuoden päästä siihen on yleensä syy, miksi joku on vapaa.

Auts. Nyt hieman kirpaisi.En minä osaa pitää itseäni sen vuoksi yhtään huonompana, jos kohta en parempanakaan siksi, että olen 30+ vuotiaana sinkku. En saata ymmärtää, että joillekin oma elämä näyttäytyy aina korkeintaan puolinaisena, ellei voi löytää ja saada itselleen kumppania, jonka kautta oma elämä saattaisi vasta nousta ja kohota täyteen arvoonsa. 

Riippuu ihan ihmisestä, joillekin on ihan ok hankkia lapsia vaikka yli nelikymppisenä. Itse en kuitenkaan halua olla ns. vanha äiti, joten olen aikalailla jo luopunut ajatuksesta joskus saada lapsia. Yli kolmekymppisenä en enää ala perhettä perustamaan. Olen aika haastava ihminen monellakin tapaa, joten kumppanin löytäminenkin on minulle poikkeuksellisen haastavaa. En varmasti tässä parin vuoden sisään tule löytämään, joten jätän ajatuksen perheestä sivuun. Mikään kiire ei siis ole. N27

Vierailija kirjoitti:

Lapsen voi hyvin hankkia yksinkin, ei siihen kumppania tarvita. 

Näin minä tein, kaksi heitä nyt on tuossa pyörimässä. Sama isä kummallakin. 

Helpommalla pääsen minäkin ilman mitään vääntöä ja säätöä ja kun tietää miten hyvin nuo parisuhteet kestää niin ei paljon houkuttele. Säästyy paljolta.

Niin ja siis 36-vuotiaana tuon nuoremman vielä väsäsin.

Vaan kun miehenä sanon ääneen, että minäpä se aion hankkia lapsia yksin, niin aika monen kulmat kohoavat ja kutristuvat ja saattaa joku jopa laukaista, että olenko mahd. pedofili...

Sinänsä tällaiset ennakkoluulot on typeriä, koska kyllä juridisesti mies voi hankkia yksinkin lapsia.

Itse olen todellisuudessa, ainakin toistaiseksi konservatiiviko sitten kun aattelen, että laps(I)en kannalta saattaisi olla lähtökohtaisesti parempi, jos hänell ja tai heillä olisi kaksi huoltajaa; joiden (huolatjien) vaikka sukupuolella ei ole mitään merkitystä.

Sanon siis lähtökohtaisesti, koska elämä voi aina yllättää, toisinaan myös perin ikävällä tavalla; vaikka ikäväähän se on laps(i)en saamista haaveillessa samalla aatella kaikkia mahdollisia (ja mahdottomia) kauhukuvia, mitä kaikkea saattaisi tapahtua tai olla tapahtumatta.

Mutta sitä en täysin ymmärrä, että joidenkin tunnettujen yksin lapsia hankkineiden kohdalla kun vinkuvat kovasti julksuudessa kuinka on rankkaa ja vaikeaa kun yhteiskunta ei tue heitä tarpeeksi.

Vaikka kai minä näin sanoessani olen joku kermaperse tai sovinisti, joka ei ymmärrä ja ymmärtämisen suhteen ovat ihan oikeassa.

Ehkä se on parempi olla yksin ja ei lapsia. 30v ja tässä äkkiä pitäisi muka joku löytää... haluaisin vielä vain loikoilla auringossa jossain ja nähdä maailmaa. Mieskin varmaan pettäisi ja jättäisi heti alkuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ketjuun löytyy näitä jotka ovat lisääntyneet nelikymppisenä. Todellisuudessa siinä vaiheessa, kun ollaan 30v, hyvät on viety ja tarvitaan tuuria. Naisen hedelmällisyys romahtaa 35v.

Kaikkein paras on olla sinkkuna parikymppisenä ja silloin valita paras päältä. Kymmenen vuoden päästä siihen on yleensä syy, miksi joku on vapaa.

Auts. Nyt hieman kirpaisi.En minä osaa pitää itseäni sen vuoksi yhtään huonompana, jos kohta en parempanakaan siksi, että olen 30+ vuotiaana sinkku. En saata ymmärtää, että joillekin oma elämä näyttäytyy aina korkeintaan puolinaisena, ellei voi löytää ja saada itselleen kumppania, jonka kautta oma elämä saattaisi vasta nousta ja kohota täyteen arvoonsa. 

Oletko katsonut ketjun aihetta? Puhutaan ihmisistä, jotka etsivät kumppania.

Jos on yli kolmekymmentä ja on etsinyt jo kymmenen vuotta ja aina vaan etsii eikä kukaan huoli, niin on todennäköistä (ei toki varmaa), ettei kyseinen tyyppi ole sitä, mitä muut etsivät.

Tätä oli joskus tutkittu. Jos haluaa 3 lasta, niin yrittäminen oli hyvä aloittaa alle 23 vuotiaana. Jos 2 riitti, niin sai odottaa lähemmäs 3-kymppiseksi ja jos 1 niin karvan päälle 3-kymppiseksi oli aikaa.

Tietenkin on yksilöitä, jotka saa lapset 40+ tai saa 4 lasta alle 25-vuotiaana.

Jostain syystä kelpuutin kaikenlaisia tuhkamuna taivaanrannan maalareita yrittäessäni saada perhettä. Nykyisen mieheni ja lasteni isän tapasin lähemmäs 4-kymppisenä erottuani taas yhdestä lapsettomasta liitossa.