Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan säilytät lapsesi vessapaperirullaolentoja ym. askarteluja?
Kommentit (31)
Olipa kerran… kirjoitti:
Ajattelepa asiaa tältä kantilta.
Eräänä kauniina päivänä huomaat ullakollasi vanhan pölyyntyneen pahvilaatikon ja mietit mitä roinaa tuossakin laatikossa mahtaa olla ja avaat sen.
Otat laatikon ja menet näyttämään sitä miehellesi joka leikkii pihalla lastenlastesi kanssa.
Miehesi hämmästyy nähdessään sinut ja kysyy lapsenlapsi olkapäillään miksi itket?
Lasket pölyisen pahvilaatikon nurmikolle sitruunaperhosten ja ihanasti pörisevien kimalaisten joukkoon keskelle voikukkia ja avaat laatikon, lapsenlapsesi alkaa kikattamaan ja hänen isoisänsä poskelle herahtaa kyynel.
Pidät kädessäsi vessapaperirullaolentoa jonka ojennat sitä hapuilevalle lapselle jonka toinen hänen vanhemmistaan on tehnyt ollessaan itse saman ikäinen.
Se mitä muuta sinä olet salaa säilönyt tuohon jo kauan sitten unohtamaasi pahvilaatikkoon tulee olemaan täydellinen yllätys vessapaperirullaolentoa halaavan pikkulapsen vanhemmalle - se on suuri rakkauden osoitus.
Lapsi repii sen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hitsi kun mua inhottaa ne vessapaperirullaolennot, jotka tehty ties mistä päiväkodin tai koulun wc:ssä olleesta rullasta, johon on koskettu kakkaisin sormin :D Ihaniahan ne olennot sinänsä on enkä tietenkään kehtaa lapsen nähden ällötellä. Ehkä pakkaan valmiiksi lasten reppuihin kotoa tyhjiä talouspaperirullia.
KAUAN ELÄKÖÖN LASTEN VESSAPAPERIRULLAOLENNOT!
Olen säästänyt kaarikollisen kamalimpia ja ihanimpia, lapset on jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
"Orava" on vieläkin hyllyssä. Oravan askartelija ei ole enää keskuudessamme, hän menehtyi 2004, 6-vuotiaana.
Olen pahoillani. Toivottavasti elämässäsi on tänä päivänä paljon hyviä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki mikä mahtuu yhteen lipaston laatikkoon säästetään.
Vessapaperirullaolento on aikuiselle ainoastaan roskiin joutava töherretty vessapaperirulla mutta lapsen mielestä vessapaperirullaolento on elävä olento.
Ihmiset säilyttävät paljon vähäpätöisempääkin tavaraa jopa krääsää ja täysin arvotonta roinaa kellareissaan.
Johan on kumma jollei vessapaperirullaolento ole kaiken tuon roinan väärti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia eikä vessapaperirullia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempi lapsi on aina ollut todella luova&tuottelias askartelija ja onkin nyt 10-vuotiaana jo todella taitava askartelija. Onneksi on kuitenkin siirtynyt suuremmista ja tilaa vievistä teoksista scrapbookkaamiseen. Olihan ne talojen pienoismallit, pahvilaatikoista tehdyt "akvaariot" ja dioraamat hienoja, mutta ne vei todella paljon tilaa :D jotain pieniä ja hienoja olen säilyttänyt. Hämmästelen osaa töistä edelleen, että miten ihmeessä lapsi on osannut joskus ekaluokkalaisena keksiä idean, sitten miettiä miten sen toteuttaa, hahmottanut miltä valmiin pitää näyttää ja sen pohjalta päättänyt materiaalit ja tekniikat ja sitten vielä toteuttanut työn.
Ajattelepa asiaa tältä kantilta.
Eräänä kauniina päivänä huomaat ullakollasi vanhan pölyyntyneen pahvilaatikon ja mietit mitä roinaa tuossakin laatikossa mahtaa olla ja avaat sen.
Otat laatikon ja menet näyttämään sitä miehellesi joka leikkii pihalla lastenlastesi kanssa.
Miehesi hämmästyy nähdessään sinut ja kysyy lapsenlapsi olkapäillään miksi itket?
Lasket pölyisen pahvilaatikon nurmikolle sitruunaperhosten ja ihanasti pörisevien kimalaisten joukkoon keskelle voikukkia ja avaat laatikon, lapsenlapsesi alkaa kikattamaan ja hänen isoisänsä poskelle herahtaa kyynel.
Pidät kädessäsi vessapaperirullaolentoa jonka ojennat sitä hapuilevalle lapselle jonka toinen hänen vanhemmistaan on tehnyt ollessaan itse saman ikäinen.
Se mitä muuta sinä olet salaa säilönyt tuohon jo kauan sitten unohtamaasi pahvilaatikkoon tulee olemaan täydellinen yllätys vessapaperirullaolentoa halaavan pikkulapsen vanhemmalle - se on suuri rakkauden osoitus.