Sosiaaliporno ja ammatinvalinta

Kaikki ihmiset ovat ainakin vähän uteliaita ainakin joidenkin ihmisten suhteen. Sitten taas on aloja, joissa pääsee tirkistelemään ihmisten yksityiselämään ja tyydyttämään tähän liittyviä tarpeita. Näitä ovat ainakin sosiaali- ja terveysala sekä jossain määrin myös turvallisuusala ja oikeuslaitos.

Nykyään netin myötä ihmisten elämä ei ole enää yhtä salaista kuin ennen ja monet melko fiksutkin ihmiset kirjoittavat tai julkaisevat kuvallista sisältöä mielijohteesta, jota on hyvin vaikeaa enää saada vedettyä takaisin.

Nykyään juoruja ja seurattavaa on niin paljon, että onkohan esim.sosiaaliala menettänyt suosiotaan tämän takia, koska sosiaalipornoa saa paljon muutenkin?

Sen sijaan samassa ajassa ilmeisesti naisten hakeutuminen poliisiksi on lisääntynyt. Sosiaaliporno tai siihen liittyvät lähi-ilmiöt voivat olla tärkeä motivoiva tekijä myös poliisiksi hakiessa; ajatus siitä, että pääsee näkemään salattuja ja ikäviäkin asioita sekä puhumaan niistä valikoivasti ammattilaisena voi kiehtoa. Lisäksi poliisityössä ja kenties vähemmässä määrin turvallisuusalalla kokemus vaaran kanssa flirttailusta on tärkeä tekijä. Saman palkan voisi saada helpommallakin, mutta ikävien asioiden todistaminen ja mahdollisuus käyttää valtaa sekä tunne siitä, että voi itse omalla kehollaan myös toteuttaa määräyksiä voi tuoda hallinnantunetta ja ikään kuin paradoksaalisesti tehdä maailmasta turvallisemmalta ja ymmärrettävämmältä tuntuvan paikan.

Luokittelenkin tähän nyt ammatteja yksinkertaisella tavalla erilaisten sosiaalipornoulottuvuuksien ja sen tarjoaman hallinnantunteen mukaan:

-hoitaja/lääkäri: näkee yksityisasioita, tekee päätöksiä, käyttää valtaa, suorittaa fyysisiä toimenpiteitä. Sosiaaliporno rajoittuu yleensä välttämättömään tietoon ellei kyse ole psykiatriasta. Ammattilainen saa hallinnantunnetta omaan elämään näkemällä toisten ahdinkoa ja näkemällä oman elämänsä jatkuvan näkemänsä kärsimyksen jälkeen. Hätäkeskuspäivystäjä voidaan myös varovaisesti laskea tähän ryhmään.

-sosiaaliala: kokonaisvaltaista sosiaalipornoa ilman vaaraa tai fyysisten toimenpiteiden tuomaa vastuuta millään tasolla. Tuo halpaa hallinnantunnetta antamalla ammattilaisen siirtää vastuuta jatkuvasti eteenpäin sen jälkeen, kun hän on nähnyt hädänalaisen ihmisen. Myös hengelliset työntekijät voidaan laskea tähän ryhmään.

-poliisi: kohtaa työssä myös ruumiita eli ihmisiä, jotka eivät enää ole autettavissa ja käsittelee väkivaltaisimpia asiakkaita ilman mahdollisuutta siirtää vastuuta eteenpäin. Kohtaa myös terveyspotilaita, jolloin nähtyä tulee samoja asioita kuin sosiaalialalla ja hoitajilla, jotka myös siirtävät vastuuta eteenpäin.
Poliisin sosiaalipornografinen kokemus rakentuu myös vuorovaikutteisesti, kuten muillakin aloilla eli osittain poliisi myös itse rakentaa omaa ja asiakkaan kokemusta esiintymällä roolissaan; se mitä roolia ihminen symbolisoi tilanteessa vaikuttaa asiakkaan käytökseen sekä siihen, miten ammattilainen mieltää itsensä tilanteessa.