Miten päästä eroon takertuvasta kaverista?
Tyyppi ahdistaa, on aivan liian takertuva ja epävarma, kommentoi minun tekemisiäni ärsyttävällä ja tunkeilevalla tavalla, ei meinaa päästää minua lähtemään tapaamisistamme vaan jää joka kerta jankkaamaan ja painostamaan, että en lähtisi vielä.
Samalla mua säälittää tämä tyyppi, joten en haluaisi sanoa suoraan, että en halua olla kaveri. En halua myöskään ghostata tai vaan perua kaikkia tapaamisia, koska tällöin toinen jäisi roikkumaan ja jankkaamaan.
Olisiko hyvä idea esim. valehdella, että mulla on kriisi omassa elämässä enkä ehdi nyt nähdä ketään? Miten te olette toimineet tällaisissa tilanteissa? Olemme n. 30-vuotiaita ja lapsettomia, vapaa-aikaa on molemmilla paljon. Emme asu Suomessa, joten siksi uskallan kirjoittaa tänne palstalle :)
Kommentit (13)
Nämä on aina niin yksilöllisiä tilanteita. Yksi vastaavan kaltainen ystäväni on herttainen ja ihana mutta ei vain tajua koskaan lähteä tai ymmärrä että olen lähdössä, mutta hän on niin ihana muuten että yritän sietää vaikka tästä on keskusteltu paljon.
Toinen on niin piinaava ja negatiiviinen että aloin vastaamaan vain kerran kuussa hänelle ja tapaamme nykyisin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Alkuun jaksoi kysellä ja jankata paljon mutta reagoin hyvin vähän ja hillitysti näihin niin pikkuhiljaa ymmärsi, vaikka sanallisesti ei vaikuttanut millään ymmärtävän, vasta ajan kanssa.
En itse jaksaisi valehdella mistään kriisistä koska silloin ainakin omat ystäväni tuppaavat huolestumaan ja yrittävät vielä enemmän tavata.
Korostuneella positiivisuudella moikkaat innokkaasti ja vaihdat yhä tosi innostuneesti kuulumiset pikaisesti. Sitten yhtä positiivisesti sanot, että nyt minun täytyy mennä, moikka, oli kiva nähdä. Tämä joka kerta.
En kehtaa vaan sanoa, että en ehdi nyt nähdä, enkä halua sopia tapaamista ja lähteä sieltä heti :D Minusta on loukkaavinta juuri hitaasti hiivuttaa ystävyys pois, koska toinen voi kärsiä siitä paljonkin, etenkin kun itsetunto on tällä jo valmiiksi huono.
Hankala tilanne, kun en todella halua loukata häntä, mutta en myöskään viettää aikaa yhdessä.
Tekisi mieli sanoa, että mene terapiaan ja opettele arvostamaan itseäsi, katsotaan ystävyyttä sitten sen jälkeen. Emme kuitenkaan ole tarpeeksi läheisiä, että voisin sanoa tällaista.
- ap
Vierailija kirjoitti:
En kehtaa vaan sanoa, että en ehdi nyt nähdä, enkä halua sopia tapaamista ja lähteä sieltä heti :D Minusta on loukkaavinta juuri hitaasti hiivuttaa ystävyys pois, koska toinen voi kärsiä siitä paljonkin, etenkin kun itsetunto on tällä jo valmiiksi huono.
Hankala tilanne, kun en todella halua loukata häntä, mutta en myöskään viettää aikaa yhdessä.Tekisi mieli sanoa, että mene terapiaan ja opettele arvostamaan itseäsi, katsotaan ystävyyttä sitten sen jälkeen. Emme kuitenkaan ole tarpeeksi läheisiä, että voisin sanoa tällaista.
- ap
Ahaa. No sitten olet omillasi.
On hölmöä olla sanomatta totuutta.
Kyllä kai tuohon jankkaamiseen ja tapaamisesta lähdön estämiseen voi tarttua. Sanoa, ettei pidä painostuksesta ja että aika riittää vain lyhyempiin näkemisiin. Määritellä itse, mitä toivoo tuttavuudelta. Vaikka: kiva joskus käydä kahvillla tai mitä nyt sitten haluaakaan, mutta muuten on niin paljon tehtävää.
Aikuisena mulla meni yli nämä ihmiset. Koin vain jatkuvaa ahdistusta heidän kans. Jankuttaminen ja uuvuttaminen saman asian toisto.
He saattaa alata vaikeiksi kun yrittää edes harkita irtaantumista. Pakko päästä pois
Et sinä ole vastuussa kenekään tuttusi hyvinvoinnista tai onnellisuudesta. Ihan turha jatkaa hänen tapaamistaan jos et oikeasti saa siitä mitään itsellesi.
He huomaa kun alat irtaantua, ei se mene heiltä ohi. En sanois mitään suoraan. Suojele itseäsi.
"En ehkä tällä kertaa jaksa tavata".