Lue keskustelun säännöt.
Olen uupunut akateeminen nelikymppinen, joka haluaisi helpompiin töihin, mutta ei pääse
24.03.2022 |
15 vuotta takana uraa vaativissa ja vastuullisissa oman alan tehtävissä. Ja muutaman vuoden työuupumus. Olen päätynyt siihen, että päänuppini ei vain enää kestä niitä kiireisiä ja vastuullisia töitä. Olen yli vuoden ajan hakenut aktiivisesti helpompiin töihin. En pääse edes haastatteluihin. Kelpaisi suunnilleen mikä vain, mutta selässä ja polvissa on sen verran kremppaa, että siivoustyö tai muu nostelua vaativa työ ei onnistu. Puhelimessa sanovat aina, että olen ylikoulutettu ja tehtävään ei aiota ottaa näin koulutettua ihmistä. Olen hakenut oman alankin helpompia töitä, niihin olen kuulemma liian kokenut eikä minua haluta vaan joku vastavalmistunut. Ihan seinä vastassa kaikkialla. Hain kokeeksi paria vaativaa tehtävää, vielä vaativampaa kuin nykyinen. Ja tulin valituksi! Mutta en ottanut työtä vastaan, pääni ei vain enää kestä mitään niin kuormittavaa tai vastuullista työtä. Miten ihmeessä pääsisi uralla alenemaan?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudelleenkouluttautuminen. Yliopistossa teologinen tiedekunta-> pappisvihkimys-> papin virka-> eläkevirka vailla vastuuta, mitätön työkuorma, helppo työnkuva, korkea palkkataso, pitkät lomat, asema eliitissä ei huolet päätä purista. Tämän helpommalla et voi nykyään työelämässä päästä.
Päinvastoin. Olet kaikki viikonloput ja illat jotain kirkollisia toimituksia tekemässä. Lisäksi sen papin homman löytäminen on vaikeaa, kun kirkkoa ajetaan alas kannatuksen vähentyessä.
Seurakunnissa kymmeniä pappeja.Kiertävät saarnavuorot, max 1krt/kk/pappi. Rippileirit, max 1krt/vuosi, kirkollisia häitä ei juurikaan nykyään vietetä, eikä myöskään kastetilaisuuksia. Viranhoito on täyttä tyhjäntoimittamista ja vetelehtimistä sekä pakoilua seurakuntalaisilta. Kalliit seminaarimatkat, joutavat sisäiset palaverit,"koulutusmatkat", kylpylämatkat irstailuineen, kissanristiäiset ja muu julkinen toiminta, missä saa kasvonsa näkyviin. Näistä on pappien työnkuva tehty. Oksettavaa sakkia, kertakaikkiaan. Voi seurakuntalaiset kun tietäisitte, minkälaisia susia lampaiden vaatteissa te sinisilmäisyyttänne elätätte ja ruokitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee ap:n vastaukset, bongaa niinniinmutku-ihmisen. Niinniinmutku-ihminen keksi joka ikiseen ehdotukseen vastaväitteen niinniinmutku mulla on sitä ja tätä. Näille ihmisille neuvottavana olo on peli, jossa kysytään neuvoa. Kun neuvo on saatu, se pitää ampua alas niinniinmutku-argumentilla. Sitten odotetaan seuraavaa hyväuskoista neuvojaa, joka ei tajua rooliaan pelissä vaan neuvoo. Niinniinmutku-ihminen ampuu neuvon alas ja jää odottamaan seuraavaa hyväuskoista. Jossain vaiheessa neuvojat loppuvat ja ap jää tyytyväisenä paikalle. Olinpas oikeassa, tilanteelleni ei voi tehdä mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumuksesta vinkuvia ei kukaan halua töihin. Voisit perustaa oman konsulttifirman.
Tämä on ihan totta, suotta alapeukuttaa. Itse haastattelin tehtävään hieman liian kokenutta ja kouluttautunutta. Kielteisen päätöksen ratkaisi se, että hän kertoi olevansa uupunut. Ei siksi, ettei saisi uupua, vaan siksi, että uupumuksesta tulee hakeutua sairaslomalle ja sitten miettiä täysissä voimissa mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Minä ainakin ajattelin välittömästi, että henkilö tulee haettavaan tehtävään lepäämään ja sitten toteaa puolen vuoden kuluttua, ettei tehtävään riitä mielenkiinto, palkka on liian huono tms. Ja minä pian joudun rekrytoimaan ja perhedyttämään taas uuden henkilön.
Eipä tulisi itselle mieleenkään alkaa haastattelussa kerrata sairaushistoriaani. Varmaan aika harvalle tulee.
Alapeukkuja kommentti sai varmaankin siksi, että siinä puhuttiin uupumuksesta vinkumisesta, vaikka ap vain täysin asiallisesti kysyy neuvoa hankalaan tilanteeseen.
no, minä kysyin motiivia hakea uutta, vähemmän vaativaa tehtävää.
Ainakin itse haluan työhaastattelussa saada tietooni syyn miksi hakija hakeutuu juuri tarjottuun tehtävään. Ajattelin, että hän olisi kertonut, että jostain henkilökohtaisesta syystä haluaa työn jossa vaikka riittää olla pääasiallisesti tavoitettavissa 8/5 , tai edes vaikka että nykyinen työnsä on päättymässä, mutta kertoikin olevansa uupumassa. Uupumus voi kertoa liian kovasta työtaakasta, mutta se voi yhtä hyvin kertoa myös vaikka kyvyttömyydestä priorisoida tai organisoida omaa työtä, tai väärin valitusta alasta.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee ap:n vastaukset, bongaa niinniinmutku-ihmisen. Niinniinmutku-ihminen keksi joka ikiseen ehdotukseen vastaväitteen niinniinmutku mulla on sitä ja tätä. Näille ihmisille neuvottavana olo on peli, jossa kysytään neuvoa. Kun neuvo on saatu, se pitää ampua alas niinniinmutku-argumentilla. Sitten odotetaan seuraavaa hyväuskoista neuvojaa, joka ei tajua rooliaan pelissä vaan neuvoo. Niinniinmutku-ihminen ampuu neuvon alas ja jää odottamaan seuraavaa hyväuskoista. Jossain vaiheessa neuvojat loppuvat ja ap jää tyytyväisenä paikalle. Olinpas oikeassa, tilanteelleni ei voi tehdä mitään!
Höpsis. Siihen floristiehdotukseenkin hän heti tarttui, että kuulostaa mukavalta. Ainoa idea minkä on ampunut alas on se, että hävittäisi CV:stä työkokemuksen pois.
Suosittelen myös kouluttautumista uudelleen. Mene ammattikouluun ja hakeudu harjoitteluun sellaiseen firmaan, josta on realistinen mahdollisuus saada harjoittelun jälkeen työpaikka. Eli firmaan, jolla on tarvetta ja varaa palkata työntekijä. Oppisopimus vastaavanlaisessa paikassa on toinen vaihtoehto.
Jos työpaikka jää silti saamatta, laita tuleviin työhakemuksiin uusi koulutuksesi ja listaa siihen liittyvät harjoittelupaikkasi. Pyydä suosituksia opettajilta ja harjoittelupaikoista + tietysti työtodistukset. Keksi hyviä selityksiä, miksi vaihdoit juuri kyseiselle alalle, siis muita kuin että halusit yksinkertaisemman työn.
Mainitse aiemmasta työkokemuksesta vain jotenkin epämääräisesti ja jätä vanha koulutuksesi kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotus: käy omakustantaisesti pikkukoulutuksia, jotka auttavat työllistymistä hanttihommiin. Esimerkiksi hygieniapassi, joka mahdollistaa työskentelyn vaikkapa kahvilassa. Työhaastattelussa voit ihan pokkana selittää että tämä on ollut pitkäaikainen harrastuksesi ja haluat nyt siirtyä alalle joka on lähempänä sydäntäsi.
Tai aja omakustanteisesti rekka-kortti ja hae joko pitkänmatkan kuljettajaksi tai vaikkapa vain kaupunkisi joukkoliikenteeseen. Voit hyvin selittää että haluat kokonaan vaihtaa alaa ja perustella asian sillä että pidät ajamisesta ja olet aina ihaillut vanhaa setääsi joka ajoi koulubussia pikkukaupungissa (tms).
Eli keksit alan joka on a) jossain määrin houkutteleva mielestäsi ja b) hyvin työllistävä, ja sen jälkeen mietit minkälaiset koulutukset/harrastukset/vapaaehtoisryhmät tukisivat työllistymistäsi sille alalle. Laita myös paperille kaikki syyt miksi haluat juuri sille alalle niin se on helpompi perustella.
Hyviä neuvoja täällä. Tosin nauroin joillekin kommenteille vedet silmissä, esim. niille, joissa kehotettiin ryhtymään kuntoutettavaksi alkoholistiksi tai papiksi löysään työhön ja eliittipiireihin. Kiitos näistä🤣Kyllähän ap vähän innostui floristin työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uudelleenkouluttaudu. Kun opiskelet uutta alaa, pääset harjoittelupaikkoihin ja ehkä sitä kautta töihinkin. Harjoitteluun hakiessa ei tarvitse mainita aiempia titteleitä. Ei kukaan ota sua vakavasti (usko sun olevan vakavissasi), ellet vaivaudu ensin opiskelemaan alaa. Terveisin 40+ tohtori amiksesta.
Menin uudelleenkoulutukseen ja pääsin kesätyö- ja harjoittelupaikkojen kautta uuteen työhön. Sitten olinkin taas työelämässä parikymppisen uusia asioita opettelevan osassa. Se näkyi aluksi palkassa, mutta olen kiitollinen, että sain uuden alun. Lähtökohtani ei tosin ollut sama kuin ap:llä, vaan olin jäänyt työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopulta varmaan pääset helposti helpompiin töihin. Hae oman alan paikkoihin mutta vain alempiin töihin, ja samoin muualle alempiin töihin. Ihan muu ala auttaa myös. Oman alan muihin yksiköihin voidaan valita vaikka lyhyeen määräaikaisuuteen. Ole vaikka ensin 2 kk työttömänä niin jo alkaa helpottaa.
Oletko siis työkyvyttömänä ollut poissa työmarkkinoilta? Silloin työllistyminen ylipäänsä voi olla haastavaa. Eli ei pidä sotkea omaa aiempaa työtä ja vaikeaa työllistymistä keskenään.
Eräs oli CV:nsä mukaan välillä pullonkerääjänä. Mielikuvitusta voi käyttää.
Oikeesti.. joku laittanut pullojen keräämistä CV:hen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisipa pennin aina kun joku kertoo olevansa vaativassa asiantuntijatyössä. Tuntuu työelämä olevan nykyään täynnä näitä asiantuntijoita jotka eivät edes omista hommistaan selviydy, ja kuvittelevat että alemmin kouluttautuneet sen kun heiluttelevat käsiään töissään. Tuo ylimielinen asenne paistaa siellä työhaastattelussa, en mäkään ottaisi Ap:tä töihin.
On todella ihmeellistä miten asenteellisia työnantajat voivat olla. Pomo itse voi olla halunnut nousujohteisen uran, joten voi kummeksua muunlaisia.
Erityisen ikävää on nuoren palkkaaminen ja sillä vanhemman näpäyttäminen. Voivat palkata nuoria muuten vaan ja hyvä nuorille, mutta pomo voi aidosti jotenkin nauttia, jos pääsee työpaikalla ylentämään muutaman vuoden työelämässä olleen lähempänä omaa ikäänsä olevan sijaan. Tai sosiaalisemman asiantuntevan sijaan. Outoa käytöstä mutta ehkä esihenkilö saa mukautuvaa hovia itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaako muu kuin uudelleenkouluttautuminen, vaikka floristiksi tai vastaavaksi. Sitten töitä hakiessa kerrot olleesi 15 vuotta Niuvanniemessä, niin saatat tulla valituksi.
Floristina olisi mukavaa! Onkohan sillä alalla töitä tarjolla vai kova kilpailu työpaikoista?
Ap
Taitaa olla liian ruusuinen ;) kuva ammatista.
Floristeilla ketkä on palkattu on aika kiireistä ja tosi pitkiä päiviä ja joka päivä ylitöitä, joista ei makseta palkkaa. Olin joskus puutarhamyymälässä ja floristit valitti sitä. Tosin en tiedä onko muissa myymälöissä niin, vaiko oliko se vaan sen myymälän ongelma
Minä pelastuin 15 vuoden erikoistutkijan uralta fuusion myötä. Olin yrittäny 3 viimeistä vuotta vaihtaa paikkaa siinä onnistumatta. Voin hyvin samaistua apn ongelmaan.