Olen uupunut akateeminen nelikymppinen, joka haluaisi helpompiin töihin, mutta ei pääse

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumuksesta vinkuvia ei kukaan halua töihin. Voisit perustaa oman konsulttifirman.

Tämä on ihan totta, suotta alapeukuttaa. Itse haastattelin tehtävään hieman liian kokenutta ja kouluttautunutta. Kielteisen päätöksen ratkaisi se, että hän kertoi olevansa uupunut. Ei siksi, ettei saisi uupua, vaan siksi, että uupumuksesta tulee hakeutua sairaslomalle ja sitten miettiä täysissä voimissa mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Minä ainakin ajattelin välittömästi, että henkilö tulee haettavaan tehtävään lepäämään ja sitten toteaa puolen vuoden kuluttua, ettei tehtävään riitä mielenkiinto, palkka on liian huono tms. Ja minä pian joudun rekrytoimaan ja perhedyttämään taas uuden henkilön.

Näinhän se on. Minä en kylläkään ole haastattelussa puhunut uupumisesta mitään. Ap

Sama ongelma! Olen värkännyt itseäni yhteiskunnan tikapuilla alaspäin jo pari vuotta, kehnolla menestyksellä.

Se, että pyöristää nimikkeitään ja vastuualueitaan hiukan alaspäin, auttaa kovasti. Esim. päällikön tai johtajan sijasta kannattaa olla tiimivastaava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uupumuksesta vinkuvia ei kukaan halua töihin. Voisit perustaa oman konsulttifirman.

Tämä on ihan totta, suotta alapeukuttaa. Itse haastattelin tehtävään hieman liian kokenutta ja kouluttautunutta. Kielteisen päätöksen ratkaisi se, että hän kertoi olevansa uupunut. Ei siksi, ettei saisi uupua, vaan siksi, että uupumuksesta tulee hakeutua sairaslomalle ja sitten miettiä täysissä voimissa mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Minä ainakin ajattelin välittömästi, että henkilö tulee haettavaan tehtävään lepäämään ja sitten toteaa puolen vuoden kuluttua, ettei tehtävään riitä mielenkiinto, palkka on liian huono tms. Ja minä pian joudun rekrytoimaan ja perhedyttämään taas uuden henkilön.

Eipä tulisi itselle mieleenkään alkaa haastattelussa kerrata sairaushistoriaani. Varmaan aika harvalle tulee.

Alapeukkuja kommentti sai varmaankin siksi, että siinä puhuttiin uupumuksesta vinkumisesta, vaikka ap vain täysin asiallisesti kysyy neuvoa hankalaan tilanteeseen.

Mikä työ nykyään ei ole vaativaa ja vastuullista?

Muistuu mieleen taannoinen norovirusongelma jollain isolla laivafirnalla.

Ihan perus siivoajilla oli iso vastuu silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätät osan kokemuksestasi pois hakemuksesta, tietenkin.

Mulla taas on ihan päinvastainen ongelma. Olen pari kertaa onnistunut vaihtamaan reilusti aikaisempaa alempaan. Työnkuvan tosiallinen laatu ei ole tullut haastatteluissa esille ollenkaan. Kiva huomata 10 vuoden työkokemuksella ja yliopistokoulutuksella päätyneensä työhön, mikä sopisi paremmin vasta AMK:sta valmistuneelle.

Miten käytännössä jätetään osa kokemuksesta pois? Minulla on kolme pitkää työsuhdetta ja aukoton cv. Jätänkö yhden niistä pois ja jätän cv:hen viiden vuoden aukon?

Ap

Ei, vaan jätät tekemistäsi työtehtävistä jotain pois. Niinhän kaikki muutkin tekevät, sekä ilmoituksissa että CV:ssä. Jos työhön kuuluu 80 % ajasta puhelinasiakaspalvelu ja 20 % ajasta somen päivittäminen, ilmoituksessa lukee "Etsimme somemarkkinoijan kehittäjää!" ja ylistetään sitä ja mainitaan ohimennen "Tarvittaessa vastaat myös puhelimeen." Työhön huijattu someosaaja jättää CV:stä pois kokonaan tuon puhelinaspan, mitä ei alkujaankaan halunnut tulla tekemään.

Sinä sen sijaan jätät ne järkevämmät hommat pois, korostat työsi rutiininomaisia piirteitä.

Titteli jo paljastaa, että työ on ollut vastuullista ja vaativaa. Työhöni ei kuulunut mitään rutiinitehtäviä. Eli en pysty tekemään noin kuin neuvoit. Ap

Kirjoitat riittävän epäselvästi.

Jos olit vaikka 1.1.2000-1.3.2005 Valiolla laatupäällikkönä, niin kirjoitat CVhen olleesi Valiolla kirjoittamassa officella dokumentteja ja koemaistelemassa tuotteita. Varmasti kirjoitit jotain wordillä, ja jotain maistoitkin. Et mainitse sanallakaan päällikköä CVssä etkä mitään vaativaa, vaan jotain mitä oikeasti teit, mutta jonka voi tehdä Ville 15v.

Etkä mainitse koulutusta tietenkään. Jätät vaan CVhen aukkoja. Lukion jälkeen et ole opiskellut, ammattikoulutusta ei ole.

Ei ketään kiinnosta, jos menet vaikka hampurilaisia paistamaan (american beauty!) tai raksaa siivoamaan, oletko ollut Goalla vetämässä heinää puoli vuosikymmentä joskus nuoruudessasi (se CVn 5 vuoden aukko). Todennäköisesti se vaan ajatellaan positiivisena asiana.

Ei pidä valehdella, mutta asioista voi kirjoittaa niin monella tapaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Mikä työ nykyään ei ole vaativaa ja vastuullista?

Muistuu mieleen taannoinen norovirusongelma jollain isolla laivafirnalla.

Ihan perus siivoajilla oli iso vastuu silloinkin.

Ehkä porrassiivoojan vinkkelistä kaikki työ onkin vaativaa ja vastuullista. Joku juristi ei ajattele jostain Kelan asiakaspalvelusta samoin, vaikka sekin työ on vastuullista ja siinä mielessä vaativaa, että pitää tietää perusasiat todella monista asioista. Mitään omaa harkintavaltaa siinä työssä ei kuitenkaan ole, ohjeiden mukaan täytyy mennä, ja siksi se onkin merkonomille tai max. tradenomille sopivaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma! Olen värkännyt itseäni yhteiskunnan tikapuilla alaspäin jo pari vuotta, kehnolla menestyksellä.

Se, että pyöristää nimikkeitään ja vastuualueitaan hiukan alaspäin, auttaa kovasti. Esim. päällikön tai johtajan sijasta kannattaa olla tiimivastaava.

Tuollainen olisikin helppoa. En kerro tässä nyt oikeaa titteliäni, ettei minua tunnistettaisi, mutta se on vähän vastaava kuin vaikkapa isotooppilääketieteen erikoistutkija eli varsin spesifi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jätät osan kokemuksestasi pois hakemuksesta, tietenkin.

Mulla taas on ihan päinvastainen ongelma. Olen pari kertaa onnistunut vaihtamaan reilusti aikaisempaa alempaan. Työnkuvan tosiallinen laatu ei ole tullut haastatteluissa esille ollenkaan. Kiva huomata 10 vuoden työkokemuksella ja yliopistokoulutuksella päätyneensä työhön, mikä sopisi paremmin vasta AMK:sta valmistuneelle.

Minulla sama ja saan jatkuvasti yhteydenottoja eri firmoista, joissa tarjotaan huomattavasti huonompaa työnkuvaa, palkkaa ja asemaa kuin nykyinen. En jaksa enää edes vastata tuollaisiin viesteihin.

Ala juoda viinaa, hankkiudu vaikeuksiin työpaikallasi. Pääset kuntoutukseen, sairauslomalle ja katkaisuhoitoon. Sen jälkeen sairauspäivärahalla voit kouluttautua haluamaasi helpompaan ammattiin, ja työllistyt VARMASTI paremmin kuin "pelkkä" alanvaihtaja.

Rekrytilanteessa haastattelijan tiukatessa syitä alanvaihdolle, voit aina viitata "henkilökohtaisiin ongelmiisi" ja elämänmuutoksen tarpeellisuuteen - ja siihen, kuinka olet päässyt tuon "rankan elämänvaiheen" yli ja etsit uutta alkua puhtaalta pöydältä. Kun kerrot tuon, rekrytoija rakastuu tarinaasi ja tarjoaa sinulle heti työpaikan.

Yritäpä sen sijaan tuota samaa temppua ilman "kunnollista" selitystä alanvaihdolle: leimaudut heti epäilyttäväksi ja hankalaksi ihmiseksi, jolle ei viitsitä lähettää edes sähköpostilla "tällä kertaa valintamme ei kohdistunut sinuun" -vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätät osan kokemuksestasi pois hakemuksesta, tietenkin.

Mulla taas on ihan päinvastainen ongelma. Olen pari kertaa onnistunut vaihtamaan reilusti aikaisempaa alempaan. Työnkuvan tosiallinen laatu ei ole tullut haastatteluissa esille ollenkaan. Kiva huomata 10 vuoden työkokemuksella ja yliopistokoulutuksella päätyneensä työhön, mikä sopisi paremmin vasta AMK:sta valmistuneelle.

Miten käytännössä jätetään osa kokemuksesta pois? Minulla on kolme pitkää työsuhdetta ja aukoton cv. Jätänkö yhden niistä pois ja jätän cv:hen viiden vuoden aukon?

Ap

Ei, vaan jätät tekemistäsi työtehtävistä jotain pois. Niinhän kaikki muutkin tekevät, sekä ilmoituksissa että CV:ssä. Jos työhön kuuluu 80 % ajasta puhelinasiakaspalvelu ja 20 % ajasta somen päivittäminen, ilmoituksessa lukee "Etsimme somemarkkinoijan kehittäjää!" ja ylistetään sitä ja mainitaan ohimennen "Tarvittaessa vastaat myös puhelimeen." Työhön huijattu someosaaja jättää CV:stä pois kokonaan tuon puhelinaspan, mitä ei alkujaankaan halunnut tulla tekemään.

Sinä sen sijaan jätät ne järkevämmät hommat pois, korostat työsi rutiininomaisia piirteitä.

Titteli jo paljastaa, että työ on ollut vastuullista ja vaativaa. Työhöni ei kuulunut mitään rutiinitehtäviä. Eli en pysty tekemään noin kuin neuvoit. Ap

Kirjoitat riittävän epäselvästi.

Jos olit vaikka 1.1.2000-1.3.2005 Valiolla laatupäällikkönä, niin kirjoitat CVhen olleesi Valiolla kirjoittamassa officella dokumentteja ja koemaistelemassa tuotteita. Varmasti kirjoitit jotain wordillä, ja jotain maistoitkin. Et mainitse sanallakaan päällikköä CVssä etkä mitään vaativaa, vaan jotain mitä oikeasti teit, mutta jonka voi tehdä Ville 15v.

Etkä mainitse koulutusta tietenkään. Jätät vaan CVhen aukkoja. Lukion jälkeen et ole opiskellut, ammattikoulutusta ei ole.

Ei ketään kiinnosta, jos menet vaikka hampurilaisia paistamaan (american beauty!) tai raksaa siivoamaan, oletko ollut Goalla vetämässä heinää puoli vuosikymmentä joskus nuoruudessasi (se CVn 5 vuoden aukko). Todennäköisesti se vaan ajatellaan positiivisena asiana.

Ei pidä valehdella, mutta asioista voi kirjoittaa niin monella tapaa. :)

CV kannattaa myös kirjoittaa lyijykynällä ruutupaperille. Se antaa uskottavuutta raksasiivoajaksi hakevalle. Kumia ei tarvi, kirjoitusvirheet sutataan ja kirjoitetaan uudestaan perään.

Eikä tämä ole kritiikkiä raksasiivoajia kohtaan, vaan ihan vaan yleisesti, että ei kannata hienostella, jos hakee duunia, mikä lähinnä vaatii terveen kropan, että jaksaa raahata roskaa raksalla. Jos osaa kirjoittaa virheettömän CVn koneella, on yliopistotutkinto ja 20v työkokemusta johtajana, niin kukaan täysissä järjissä oleva ei palkkaa raksasiivoajaksi.

Samassa tilanteessa ja saman ikäinen, mutta työelämää asiantuntijana on huomattavasti vähemmän takana (olin lähes ikuinen opiskelija). Olen ollut ahdistunut ja kuormittunut oikeastaan ensimmäisestä työpäivästäni lähtien. Pitänee lisätä, että minulla on diagnosoitu ADD, jonka kanssa olen yrittänyt pärjätä ilman lääkkeitä, mutta huonolla menestyksellä.

Olen aiemmin työnhaussa törmännyt juuri ylikouluttautumisesta johtuviin epäilyihin motivaatiostani. Minulla on kaksi maisterintutkintoa, enkä voi CV:heni jättää niiden mentävää selittämätöntä gäppiä. Ainahan siitä kysellään, mitä on aiemmin tehnyt, vaikka varastomieheksi hakisi. Valehtelussa olen todella huono, koska stressaannun herkästi.

Työpaikan vaihto riippuu paljon siitä millä alalla työskentelee.Itse olen ollut IT  alalla 25v. Näistä reilu 20v vastuullisella paikalla. Muutaman vuoden aattelin vielä sinnitellä ja sitten haen talon sisällä hieman  helpompaa hommaa. Vastuu painaa niissäkin, mutta jos mokaa niin ei näy välittömästi. Palkka tulee tippumaan, mutta elämästä tulee tasaisempaa. Ei enää vastaamispakkoa työajan ulkopuolella, vikakeikkoja jouluaattona jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma! Olen värkännyt itseäni yhteiskunnan tikapuilla alaspäin jo pari vuotta, kehnolla menestyksellä.

Se, että pyöristää nimikkeitään ja vastuualueitaan hiukan alaspäin, auttaa kovasti. Esim. päällikön tai johtajan sijasta kannattaa olla tiimivastaava.

Tuollainen olisikin helppoa. En kerro tässä nyt oikeaa titteliäni, ettei minua tunnistettaisi, mutta se on vähän vastaava kuin vaikkapa isotooppilääketieteen erikoistutkija eli varsin spesifi.

Ap

Sanot olevasi pelkkä tutkija.

Minullakin on vastaavantyyppistä kokemusta, eikä se ole ollenkaan estänyt päätymästä ihan eri tason töihin. Koska työn aihepiiri ei sano kellekään mitään, päätellään jostain ihmeen syystä, että se ei ole tärkeää tai vaikeaa. Ei edes sama alalla. Olin tyyliin pankissa futuurimeklarina ja kilpailijalla minua pidettiin todella sopivana lasten kultapossukerhon asiakashankkijaksi.

Voisitko ajatella muuttavasi asennetta ja tapaa tehdä työtä, mutta jatkavasi samoissa tehtävissä? Itsekin opettelen tekemään vähemmän täydellisesti ja menemään siitä mistä aita matalampi sekä laittamaan rajat työlle. 

Uudelleenkouluttautuminen. Yliopistossa teologinen tiedekunta-> pappisvihkimys-> papin virka-> eläkevirka vailla vastuuta, mitätön työkuorma, helppo työnkuva, korkea palkkataso, pitkät lomat, asema eliitissä ei huolet päätä purista. Tämän helpommalla et voi nykyään työelämässä päästä.

Sano omalle työnantajalle että haluat osa aika työn. Sanot että et jaksa kokoaikaista, ja voisit tehdä vaikka tukitehtäviä tms.

Saat samaa palkkaa kun rutiinitehtävissä 40 tuntia vikkotöissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma! Olen värkännyt itseäni yhteiskunnan tikapuilla alaspäin jo pari vuotta, kehnolla menestyksellä.

Se, että pyöristää nimikkeitään ja vastuualueitaan hiukan alaspäin, auttaa kovasti. Esim. päällikön tai johtajan sijasta kannattaa olla tiimivastaava.

Tuollainen olisikin helppoa. En kerro tässä nyt oikeaa titteliäni, ettei minua tunnistettaisi, mutta se on vähän vastaava kuin vaikkapa isotooppilääketieteen erikoistutkija eli varsin spesifi.

Ap

Sanot olevasi pelkkä tutkija.

Minullakin on vastaavantyyppistä kokemusta, eikä se ole ollenkaan estänyt päätymästä ihan eri tason töihin. Koska työn aihepiiri ei sano kellekään mitään, päätellään jostain ihmeen syystä, että se ei ole tärkeää tai vaikeaa. Ei edes sama alalla. Olin tyyliin pankissa futuurimeklarina ja kilpailijalla minua pidettiin todella sopivana lasten kultapossukerhon asiakashankkijaksi.

Olen itseni esitellytkin vain tutkimustyötä tehneenä, kun olen hakenut niihin muiden alojen helppoihin töihin. Silti väistämättä käy ilmi akateeminen urani ja kaupan kassaksi sanotaan, että olen liian koulutettu, on paljon opiskelijoita ja muita jotka halutaan mieluummin. Ehkä ikänikin vaikuttaa kun olen jo vähän yli nelkyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa ja saman ikäinen, mutta työelämää asiantuntijana on huomattavasti vähemmän takana (olin lähes ikuinen opiskelija). Olen ollut ahdistunut ja kuormittunut oikeastaan ensimmäisestä työpäivästäni lähtien. Pitänee lisätä, että minulla on diagnosoitu ADD, jonka kanssa olen yrittänyt pärjätä ilman lääkkeitä, mutta huonolla menestyksellä.

Olen aiemmin työnhaussa törmännyt juuri ylikouluttautumisesta johtuviin epäilyihin motivaatiostani. Minulla on kaksi maisterintutkintoa, enkä voi CV:heni jättää niiden mentävää selittämätöntä gäppiä. Ainahan siitä kysellään, mitä on aiemmin tehnyt, vaikka varastomieheksi hakisi. Valehtelussa olen todella huono, koska stressaannun herkästi.

Jos kysyy 5 vuoden gäpistä, niin vastaus on tietysti : "no emmä ollu silloin töissä. Siks siinä ei ole duunia silloin.". Asioita ei kannata selitellä liikaa.

Ei raskaille matalapalkka-aloille ole suunnatonta hinkua. Jos joku vaikka sinne raksalle siivoajaksi hakee, niin kyllä sinne pääsee. Ei tarvi osata lukea, kirjoittaa, eikä puhua suomea. Siitä on hyvä lähteä. Jos osaa kirjoittaa CVn ja on joskus ollut jo töissä, ja TULEE sinne haastatteluun, on jo aivan voittaja.

Vierailija kirjoitti:

Uudelleenkouluttautuminen. Yliopistossa teologinen tiedekunta-> pappisvihkimys-> papin virka-> eläkevirka vailla vastuuta, mitätön työkuorma, helppo työnkuva, korkea palkkataso, pitkät lomat, asema eliitissä ei huolet päätä purista. Tämän helpommalla et voi nykyään työelämässä päästä.

Päinvastoin. Olet kaikki viikonloput ja illat jotain kirkollisia toimituksia tekemässä. Lisäksi sen papin homman löytäminen on vaikeaa, kun kirkkoa ajetaan alas kannatuksen vähentyessä.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ajatella muuttavasi asennetta ja tapaa tehdä työtä, mutta jatkavasi samoissa tehtävissä? Itsekin opettelen tekemään vähemmän täydellisesti ja menemään siitä mistä aita matalampi sekä laittamaan rajat työlle. 

Olen eri, mutta minulla tuo kaikki on kristallinkirkkaasti ajateltuna ja toimii "paperilla". Ongelmani on, että emotionaalinen ja rationaalinen eivät kulje lainkaan synkassa keskenään. Ahdistun ja stressaannun silti, vaikka objektiivisesti tiedän ja tunnistan, että se kaikki on ns. turhaa ja epätäydellinenkin työelämässä riittää.