Onko teistäkin hiusten värjäämisessä jotenkin surullinen alavire?
Minusta on. Ei olla tyytyväisiä omaan väriin, ja mennään pilaamaan hiukset usein hyvin sopimattomalla värillä. Ja joudutaan sitten käyttämään voimakkaita meikkejä, jotka tekevät vielä pahemman näköiseksi.
Erityisen surullista mielestäni on, jos värjätään hiuksia kotona.
Kommentit (13)
Miten niin joudutaan sitten käyttämään voimakkaita meikkejä? Kuka niin on käskenyt? :D
En koe surua värjäämisestä mutta ymmärrä mitä tarkoitat. Onhan se kehnoa, ettei hyväksy itseään sellaisena kun on.
Itse en muuten edes ehosta juurikaan, mutta hiusteni luonnollista anti-väriä en vain kestä joten värjään.
Ei siinä oo. Minä värjään tosi harvoin, joskus suoravärillä pinkiksi tai muulla kirkkaalla värillä, ilon kautta :D siis jonnekin festareille tai sellaisille, mihin muutenkin pukeudun hiukka erityisemmin ja erikoisemmin. Mulla on vaalea tukka luonnostaan, niin suoravärit tarttuu ja näkyy hyvin ilman blondaustakin.
Tää on joku palstamies joka lämmittelee vasta, ennekö pääsee kunnolla vauhtiin naisten haukkumisessa tänään :(
Vierailija kirjoitti:
Miten niin joudutaan sitten käyttämään voimakkaita meikkejä? Kuka niin on käskenyt? :D
Jos valittu hiusväri on vääränlainen ihoa vasten. ap
Vierailija kirjoitti:
Tää on joku palstamies joka lämmittelee vasta, ennekö pääsee kunnolla vauhtiin naisten haukkumisessa tänään :(
Naisten haukkumisessa? Ja mistä oletat, että ap on mies?
Lähinnä se on surullista tai pikemminkin ärsyttävää siksi, että siihen jää koukkuun. Ikävä juurikasvu pakottaa värjäämään uudestaan ennemmin tai myöhemmin. Toki voi kasvattaa värin pois, mutta siihen menee aikaa.
Mua ei kyllä ikinä ole mietityttänyt, miksi joku hiuksiaan värjää, enpä siis ole siitä suruakaan tuntenut. Aika kummallinen ajatus.
Minusta ei. Oma luonnollinen värini on oikeasti outo keltaiseen taittuva maantienharmaa tai mikä lie ja ilman meikkiä näytän punaiselta ja väsyneeltä. No sitten kun hiuksia sävytetään pari astetta vaaleaan ja kylmempään sävyyn niin kappas vain kun silmät tulee esiin ilman meikkiä ja iho näyttää hehkeämmältä.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa. Värjäsin hiuksiani ikävuosina 15-30 ja vaikka olin tyytyväinen ulkomuotooni, siinä näki kuitenkin aina jotain kosmetiikalla fiksattavaa. Kerran tajusin tilanteen surullisuuden. (Oikeasti ap, hyvän sanan valitsit.) Lopetin hiustenvärjäyksen, jätin meikit minimiin ja toisinaan käyttämättä. Poistui se kurja tunne, että tämäkin pakkeli tai väri kestää vain hetken ja kohta pitää taas tehdä toimenpiteitä.
Oli inhottavaa miettiä, sulautuuko meikki ihon väriin, miten juurikasvu voi näyttää niin harmaalta jne. Omat värit ovat parhaat, vaikkakin iän myötä ne ovat haalenneet. Vähän puna huuliin ja ripsiväriä, sillä hyvä.
Surullista on ap:n kaltaiset vihaajat, joille erilaisuus on punainen vaate. 😐 Miksi muiden Valinnat tekee sut surulliseksi? Onko se sulta jotain pois?
Mahtaa olla vaikea elämä jos tuntee surua jostain hiuksista