Mitä tapahtuu sektion jälkeen?

Pötköttelet heräämössä, vauva ja isä saavat olla mukana, siitä sitten aika nopsaan pääsee osastolle, taisin olla parisen tuntia heräämössä. Illalla jalkeilla. Oma kokemus tosin suunnitellusta, hyvin sujuneesta sektiosta. Jos on hätäsektio tai jotain menee pieleen niin sitten varmasti eri asia.

Heräämössä meni monta tuntia. Pahinta siellä oli, kun kätilöt tulivat painelemaan ylimääräisen veren pois kohdusta. Sattui aivan hemmetisti. Sitten verisenä osastolle, jossa mies ja vauva. Itsellä valtavat kivut ja katetri. Mies hoiti vauvaa, mutta heitettiin yöksi pois, koska ei ollut perhehuonetta. Yöllä yökkö kantoi vessaan ja vaihtoi lakanat. Olin menettänyt puolet verestäni, koska kohtu puhkesi leikkauksessa. Sairaalassa viisi päivää, toisena päivänä tuli perhehuonekin ja mies sai yöpyä mukana. Mies hoiti vauvaa, koska kivut olivat kovat enkä päässyt juurikaan liikkumaan. Kiireellinen sektio, koska käynnistys epäonnistui. 

Alkaa jo muisti hämärtyä, mutta kutakuinkin noin se meni. Vauva ensin kaappiin hetkeksi ja sen jälkeen kun on kursittu leikkaus kasaan niin ”heräämöön” kaappiosaston viereen. Tai hereillähän siinä oli koko ajan. Jossain vaiheessa sitten vauvan kanssa osastolle.

Suunniteltu sektio siis meni hienosti.

Suunniteltu sektio meni meillä hyvin. Mies oli vierelläni kokoajan leikkauksen ajan. Sain vauvan rinnalleni ja menimme yhdessä heräämöön. Pääsimme perhe huoneeseen ja minä kävelin jo samana iltana. Luulin että olisin pahemmassa kunnossa mutta toivuin yllättävän nopeasti sektiosta. Maha ja leikkaus kohta oli tietenkin kipeitä mutta muuten ei ollut mitään. Palauduin sektiosta nopeammin kuin normaalista alatie synnytyksestä.

Minulle on tehty suunniteltu sectio ulkomailla yksityissairaalassa kahdesti. Section jalkeen vauvat voivat loistavasti, kohtuni joka vuosi koko ajan valtavasti verta pidettiin pyyhkeilla kuivana ja lopulta taputeltiin pyyhkeilla kuivaksi ja reika vatsassani tikattiin kiinni. Jalkivuotoa ei pisaraakaan. Kohtuni supistui samantien laakityksen avulla kivuttomasti, tarvitsin kipulaakkeeksi vain buranaa. Sitten sain vauvan syliini ja aloin imettaa ja vaihtaa vaipaa. Vatsani oli pieni kuin ennenkin aivan samantien ja leikkauskohta parani paivassa kiinni, tikit sulivat seuraavana paivana eika kukaan olisi voinut tietaa, etta olen ikina ollut raskaanakaan koska synnytin sectiolla.

En ymmatta miksi isoin osa suomalaisnaisista haluaa synnyttaa alapaallaan. Ovatko tyhmia? Siitahan voi saada tikkeja valilihaankin. Section jalkeen olin heti halukas seksiin eika tikit sita estaneet. Kun valitsee section, on kuin ei olisi raskaana ollutkaan eika hormonit loystyta alapaalihaksia. Sain toivomani lapsiluvun eli kaksi ja mies sai vaginaseksia jo seuraavana aamuna koska sectio tekee ylivoimaisen autuaaksi.

Minulle nostettiin vauva heti sektion jälkeen pikku hetkeksi rinnan päälle. Sitten kätilö pesi vauvan ja vei hänet isälle. Minut ommeltiin ja olin kaksi tuntia heräämössä tms (olin siis hereillä koko sektion ajan) tarkkailtavana.

Olin vauvan kanssa sairaalassa kuusi päivää. Ekoina päivinä kivut olivat aika kovat, enkä voinut hoitaa vauvaa juurikaan. Isä hoiti vaipan vaihdot. Imetys onnistui heti ja aika pian toivuin ja pääsin liikkeelle.

Synnytyksen jälkeen kävelin itse osastolle.

Mulla kaksi, ei kovia kipuja. Elä hättäillä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tehty suunniteltu sectio ulkomailla yksityissairaalassa kahdesti. Section jalkeen vauvat voivat loistavasti, kohtuni joka vuosi koko ajan valtavasti verta pidettiin pyyhkeilla kuivana ja lopulta taputeltiin pyyhkeilla kuivaksi ja reika vatsassani tikattiin kiinni. Jalkivuotoa ei pisaraakaan. Kohtuni supistui samantien laakityksen avulla kivuttomasti, tarvitsin kipulaakkeeksi vain buranaa. Sitten sain vauvan syliini ja aloin imettaa ja vaihtaa vaipaa. Vatsani oli pieni kuin ennenkin aivan samantien ja leikkauskohta parani paivassa kiinni, tikit sulivat seuraavana paivana eika kukaan olisi voinut tietaa, etta olen ikina ollut raskaanakaan koska synnytin sectiolla.

En ymmatta miksi isoin osa suomalaisnaisista haluaa synnyttaa alapaallaan. Ovatko tyhmia? Siitahan voi saada tikkeja valilihaankin. Section jalkeen olin heti halukas seksiin eika tikit sita estaneet. Kun valitsee section, on kuin ei olisi raskaana ollutkaan eika hormonit loystyta alapaalihaksia. Sain toivomani lapsiluvun eli kaksi ja mies sai vaginaseksia jo seuraavana aamuna koska sectio tekee ylivoimaisen autuaaksi.

😂😂 Tämä oli hyvä, kiitos nauruista!

En muista yhtään ja mitä väliä sillä edes on? Parhaiten mieleen jäänyt asia on se, että hemoglobiini oli jotakin 76, joten olo oli jo tuon takia jokseenkin heiveröinen eivätkä jalat kantaneet. Mutta tosiaan, kelloa ei paljon vilkuiltu.

En mä muista mitään tarkkoja aikoja. Kai heräämössä oltiin 2-4 tuntia. Siis mitä? Meillä ainakin vauva ja isä oli kokoajan mukana niin leikkaussalissa kuin heräämössä.

Heräämössä minulle ainakin tarjottiin heti mehua eli sain juoda.

Eiköhän se ole aika yksilöllistä miten jokainen toipuu sektiosta jotkut ovat niin kipeitä että eivät pääse sängystä ylös. Jotkut taas pääsee liikkumaan nopeastikin. Itse nousin seisomaan ja kävelemään ja pystyin hoitamaan vauvaa 7 tuntia sektion jälkeen.

Ekan sektion kohdalla oli niin kova tärinä ettei vauvaa voinut nostaa rinnalle. Näyttivät toki kuitenkin ja mittauksien ja pesun jälkeen isälle syliin heräämöön. Minut kärrättiin perässä heti kun oli kursittu kasaan. Siellä vauva sitten rinnalle ja parin tunnin tarkkailun jälkeen osastolle. Seuraavana päivänä jalkeille. Toisella kerralla suunnilleen samoin, mutta kysyivät haluanko torkut voimakkaan pahoinvoinnin takia niin vaiva ei taaskaan voinut heti tulla rinnalle.

Jalkojen tunti palautui pikkuhiljaa ja seuraavana päivänä pääsi ylös ja köpöttelemään pikku hiljaa. Olikohan eka vuorokausi nestemäisiä ruokia. Näistä muutama vuosi aikaa

Suunniteltu sektio muuttui viikkoa aikaisemmaksi, eli kiireelliseksi. Tämä tapahtui yöllä Jyväskylässä 2021.

Vauva saatiin ulos, paineet lähti siinä vähän laskuun ja tuli hetkellisesti huono olo. Tämä oli kuitenkin jo toinen sektio minulle ja edellisessä olin oksentanut aika reippaasti. Kerroin etukäteen anestesialääkärille miten viimeksi kävi ja hän antoi nyt ennakoivasti lääkkeitä, jotta en olisi yhtä sekava/ pahoinvoiva.

Vauva tuotiin rinnalleni minuutiksi, mutta en yksinkertaisesti jaksanut/uskaltanut tehdä muuta, kuin pussata häntä. Vauva meni suoraan mieheni kanssa toiseen huoneeseen, jossa tehtiin normi tutkimukset ja vietti pari tuntia miehen paidan alla. Minua kursittiin kokoon n. 30min ajan. Oli hieman kylmä tai ainakin tärisin. Pidin silmiä kiinni ja kuuntelin siinä lääkäreiden juttuja. Voivottelivat saikkuja ja sanoivat toisilleen miten ylitöitä olisi tarjolla.

Kun minut oli tikattu, minut siirrettiin leikkauspöydältä sairaalasänkyyn. Kärräsivät heräämöön, jossa olin hieman sekavassa olotilassa ja hyvin väsynyt. Olin varmaan 30-60min. unen rajamailla, kun mieheni tuli vauvan kanssa käymään. Kätilö auttoi minua lypsämään maitoa vauvalle ja ruiskuun. Heitimme siinä läppää kätilöiden ja mieheni kanssa.

Oloni oli melko hyvä.

Vietimme heräämössä ehkä pari tuntia. Sitten kätilö kuljetti sänkyni osastolle, toi jääkaapista pullon limpparia, pari leipää ja mehuja. Mieheni sai jäädä huoneeseeni

Nukkumaan, koska Jyväskylän Novassa on yksityishuoneet, joissa jokaisessa on levitettävä vuodesohva.

Nukahdin miehen ja vauvan kanssa heti.

Mulla on kolmas raskaus ja odotan tällä kertaa kaksosia. Kaksi ensimmäistä alatiesynnytystä meni tosi hyvin, lapset voivat hyvin ja olin itsekin aika kisakunnossa/entiseni nopeasti, päällisin puolin muutamassa päivässä. Tapahtui kuitenkin alle kaksvitosena.

Kaksosia nyt kolmekymppisenä en välttämättä uskalla alateitse synnyttää eikä välttämättä voikaan. Tämä on viimeinen raskaus joka tapauksessa. Koska kaksi ensimmäistäkin syntyivät rv 37+ pelkään, että synnytys käynnistyy ennen mahdollista suunniteltua sektiota. Jos näin käy, onkohan minun mahdollista saada sektio vaikka vauvojen tarjonnan tms. takia sektio ei olisi välttämätön?

Aiheeseen liittyen minua kiinnostaisi sektiota koskien:

-minkä verran ja kuinka kauan kipulääkkeitä olette joutuneet käyttämään/saaneet? Tuntuiko riittävältä?

-kauanko kohdun supistumisessa on kestänyt?

-kuinka pitkään leikkauskohta on auki, kuinka kauan menee sen umpeutumisessa täysin? Käsittääkseni leikattavia vatsanpeitteitä on kuitenkin 7 kerrosta.

-monentenako päivänä maito on noussut? Tarvitsitteko siihen lääkitystä?

-milloin olette voineet alkaa kuntoilla? Kävelyn lisäksi tarkoitan, että jos on jäänyt esimerkiksi vatsalihasten erkauma (epäilen, että kaksosraskaudesta nyt jää jonkinlainen). Missä vaiheessa olette voineet alkaa tehdä esim. lantionnostoja?

Hyvä asia on, ettei kotona ole tällä hetkellä taaperoikäistä tai ketään muutakaan hankalampaa nosteltavaa. Kiitos jos joku voi vastata!

Kiitos, kun jaatte kokemuksianne. Ymmärrän tosiaan, että kaikki kokemukset ovat täysin yksilöllisiä.

Ensimmäisen synnytyksen, joka oli alakautta ja traumaattinen, jälkeen kaikkien repeämien yms jälkeen oli ensimmäinen kakkoshädällä käynti jotain aivan kamalaa. Minkälaista se on sektion jälkeen?

Itsellä tosiaan ensimmäisessä synnytyksessä kaikki meni aivan niin pieleen, kuin voi mennä. Sekä synnytyksessä, että synnytyksen jälkeen (teholla, tarkkailussa, vauva ennenaikainen, jne jne), että imetys ei koskaan lähtenyt käyntiin, enkä siihen koskaan saanut tukea taikka apua. Siksi kyselisin myös maidonnoususta sektion jälkeen, saako vauva sitten korviketta ensimmäiset päivät vai minkälaiset kokemukset teillä on tästä?

AP (rv 19+4 toinen raskaus)

Sitäkin kyselisin, että saitteko hyvää kohtelua osastolla, vaikka olisitte valinneet synnytystavaksi sektion ilman lääketieteellistä syytä? Nuukailtiinko kipulääkkeissä tms?

- Ap

154 kirjoitti:

Kiitos, kun jaatte kokemuksianne. Ymmärrän tosiaan, että kaikki kokemukset ovat täysin yksilöllisiä.

Ensimmäisen synnytyksen, joka oli alakautta ja traumaattinen, jälkeen kaikkien repeämien yms jälkeen oli ensimmäinen kakkoshädällä käynti jotain aivan kamalaa. Minkälaista se on sektion jälkeen?

Itsellä tosiaan ensimmäisessä synnytyksessä kaikki meni aivan niin pieleen, kuin voi mennä. Sekä synnytyksessä, että synnytyksen jälkeen (teholla, tarkkailussa, vauva ennenaikainen, jne jne), että imetys ei koskaan lähtenyt käyntiin, enkä siihen koskaan saanut tukea taikka apua. Siksi kyselisin myös maidonnoususta sektion jälkeen, saako vauva sitten korviketta ensimmäiset päivät vai minkälaiset kokemukset teillä on tästä?

AP (rv 19+4 toinen raskaus)

Jouduin olemaan kestokatetrissa 2 vrk sektion jälkeen enkä siksi päässyt vessaan pissalle sinä aikana, jostain syystä ei kakkoshätäkään iskenyt, mutta kun katetri poistettiin oli kakkosella käynti ihan kuin koska vain muulloinkin, mutta pissapa ei tullutkaan millään.

Maito ei meinannut millään nousta, vauvalle oli pakko antaa sairaalalääkärin määräyksestä siksi myös korvikkeita eikä lopulta täysimetys onnistunut koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Pötköttelet heräämössä, vauva ja isä saavat olla mukana, siitä sitten aika nopsaan pääsee osastolle, taisin olla parisen tuntia heräämössä. Illalla jalkeilla. Oma kokemus tosin suunnitellusta, hyvin sujuneesta sektiosta. Jos on hätäsektio tai jotain menee pieleen niin sitten varmasti eri asia.

Ei kukaan pysty kertomaan sinulle, miten juuri sinun kohdallasi kävisi. Minun ensimmäinen sektiovauvani kiidätettiin heti pois salista, minut yksi heräämöön ja olisi laitettu yöksi teholle, mutta onneksi siellä ei ollut tilaa ja pääsin illalla osastolle. Lapsen isä oli kai ehtinyt nähdä vauvan ilman minua.

Toisella ja kolmannella kerralla riitti minunkin kohdallani pari tuntia, ja muutama tunti viimeisen sektion jälkeen tuli fysioterapeutti kiskomaan minua ylös. Olin aivan varma, että hän oli erehtynyt potilaassa, mutta ei, kyllä käytäntö oli sellainen.

Vatsan haava on aika suuri ja kyllä synnyttäneitten osastolla näki, että sektioäitejä olivat ne kumarassa hiippailevat ja vatsaansa pitelevät. En sanoisi sitä helpommaksi kuin alatiesynnytyksen seurauksia, mutta minulla ei sellaisesta kokemusta olekaan.

Hätäsektio, heräämössä pari tuntia nukutuksen jälkeen. Minua vatsan painelu ei sattunut vaikka kätilö pyysi jo etukäteen anteeksi. Kauhea huoli vauvasta vaikka kätilö lohdutti että kaikki on varmasti hyvin kun mitään ei kuulu. Sain vauvan heti syötettäväksi osastolla, sitten hoitajat ottivat pariksi tunniksi että sain nukkua. Ensimmäisenä päivänä pyörrytti ja ruoka oli keittoa ja jäätelöä. Kipuun pari Buranaa, ei muuta. Toisena päivänä pääsin suihkuun ja sain omat vaatteet päälle ja kiinteää ruokaa. Tavallinen huone, kaksi eri huonekaveria. Olimme yhteensä viisi päivää, lääkäri kävi kertomassa leikkauksen kulun ja hoitajat koko ajan tavoitettavissa. Oli loppukesä joten pääsimme heti vaunulenkeille. Kiitos Kätilöopisto :)

Kiireellinen sektio käynnistymättömyyden takia. Esikoinen. Kaikki meni todella hyvin ja nopeaan. Vauva vilautettiin nopeasti minulle leikkaamossa, minkä jälkeen vietiin toiseen huoneeseen puhdistusta ja mittauksia varten. Isä meni mukaan. Pitelin silmiä kiinni ja kuuntelin myös leikkaushenkilökunnan juttelua (irtoripsistä) sivukorvalla kun kursivat kasaan; vei ehkä puoli tuntia-45min? Ei mitään tietoa eikä mitään väliäkään.

Sitten kärrättiin sängyllä sinne synnytyssaliin, jonne vauva oli viety, siellä ekan kerran vauva hetki sylissä ennenkuin minut vietiin jonnekin huoneeseen ja vauva tuotiin perässä siinä kopassa. Siellä sitten oltiin rauhassa koko perhe. Hoitajat tai isä nosti vauvaa minulle; itsehän ei saa edes heti yrittää liikkuakaan. Kipulääkkeinä sai perusburanaa ja panadolia kai, ei kuitenkaan mitään vahvempia. Eikä niitä tarvinnutkaan. Tukisukat puserrettiin jossain vaiheessa jalkoihin ja katetri oli laitettu myös (en enää muista missä vaiheessa).

Vauva syntyi aamupäivällä 10 ja jo illala (ehkä 19-20 aikoihin) hoitaja tuli kiskomaan ylös; pakko nousta että alkaa kuntoutua. Eivät anna maata ”monta päivää”. Mitä nopeammin nousee, sen paremmin paranee. Eka nousu oli aivan kamalaa, sattui jumalattomasti ja pyörrytti kai ja hyvä että pysyin pystyssä ees (hoitajan tukemana) mutta ei siinä enempää vaaditaan kuin jaloilleen nousu kerran. Yön jälkeen lähdin itse liikkeelle ja kävin siis seuraavana aamuna heti suihkussa. Yön sain nukuttua hyvin, hoitajat kävivät tarkkailemassa välillä. Vauva vietiin ekana yönä vauvalaan.

Jaa jossain vaiheessa tosiaan ekana päivänä kävivät hoitajat vähän väliä, useaan kertaan painelemassa sitä mahaa (tyhjennystä) mutta ei se kyllä sattunut yhtään.

Paranin todella nopeaan eikä mitään komplikaatioita missään vaiheessa. Ekan yön jälkeen pystyin kävelemään jo ihan hyvin, enkä köpötellyt missään kumarassa. Aivan mahtava kokemus lopulta, enkä ikinä aio synnyttää alakautta vaikka mikä olisi. Olin 34 kun synnytin ja esikoinen siis tosiaan.

Ainoa huono puoli koko kokemuksessa oli, että henkilökunnan kiireiden vuoksi vauvaa ei muistettu tuoda heti alussa tissille niin paljoa kuin olisi pitänyt eikä täten imetys ikinä lähtenyt käyntiin. Vauva meni korvikkeilla täysin. Näitä annettiin myös synnärillä jo, koska vauva joutui bakteeritulehduksen takia jo tehopuolelle heti toisena päivänä. Bakteerin oli todennäköisesti saanut kuulemma jo kohdussa kun oli ollut ilman lapsivettä siellä yli 26h. Tämän tekisin nyt toisin että vaatisin aikaisemmassa vaiheessa sektioon enkä antaisi mennä noin kauaa.