Lue keskustelun säännöt.
FB:n ryhmät "vähävaraisille"!! Että sapettaa!
05.09.2015 |
Kuvittelin että löytäisin oikeasti heikossa tilanteessa olevia ihmisiä autettavaksi. Vielä mitä, suurimmalla osalla oli niin hyvin asiat että eivät kelvanneet sossuunkaan asiakkaiksi, ja silti esim. kahden henkilön taloudessa itkettiin kun käteen jää "vaan" 1800€/kk!
Joka toisessa ilmoituksessa apua pyydettiin kalliiseen/erikoiskissanruokaan. Kissoja jokaisella vähintään kaksi, joillakin enemmän. Useampi vähävarainen piti koiraa ja sitten tulikin yllätyksenä kun koiran eläinlääkäri nielaisi puolet kuun ruokabudjetista.
Törkein oli ehkä ilmoitus henkilöltä, joka asui yksin (neljän kissansa kanssa..) ja maksoi melkein tonnin vuokraa. Hänelle olisi pitänyt viedä ruokaa, pesuaineita, kissanhyytelöitä jne.
Helvetti kun alkoikin suututtamaan. Autan mielelläni vähävaraisia ja mulla on ulkomailla kummilapsi, kotimaassa lahjoitan usein eri keräyksiin jne. mutta tollasille en kyllä anna euroakaan!! Lisäksi menin tarjoamaan kahdelle henkilölle tavaroitani ja toinen alkoi vaatimaan valokuvaa kohteesta. Toinen taas lupaili tapaamista mutta katosikin sitten "matkoille" eikä ole viikkoon ollut yhteydessä enää. Että näin!
Kommentit (14)
Itse olen oikeasti vähävarainen yh, mutten ikinä kehtaisi laittaa tuonne mitään avunpyyntöä :( Vaikka en siinä mitään väärää näekään, mieluummin olen nälässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isäntä on sairauden takia pois työelämästä ja lapsi on myös sairas, joten hänen hoitamisensa on tavallista rankempaa lähinnä yön rikkonaisuuden takia. Herään hänen kanssaan neljästä kymmeneen kertaan yössä, en siis ole kovin työkykyinen (teen osa-aikatyötä). Säästöt on syöty ja pelkästään lapsen lääkkeet maksaa 150 e kuussa, miehen lääkkeissä maksukatto täyttyi jo helmikuussa. Me ollaan täydellinen esimerkki siitä, että vaikka koulut käytiin ja töissä oltiin, niin joskus köyhyys on todella itsestä riippumatonta. Varmaan selvää on, että meillä ei juoda viinaa tai polteta tupakkaa. Toivottavasti auttajat löytäisivät meidän kaltaisia perheitä kohteekseen. Me ollaan siinä onnellisessa asemassa, että on sukulaisia, jotka auttaa lapsen hankinnoissa, mutta kaikilla ei varmasti ole niin hyvin. Haluan vain sanoa, että kiitos ihanille ihmisille, jotka haluaa auttaa, älkää luovuttako, vaikka toiset röyhkeät yrittää vetää välistä. Ap:n kuvaamat tapaukset oli todella uskomattomia!
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 21:22"]
Meillä isäntä on sairauden takia pois työelämästä ja lapsi on myös sairas, joten hänen hoitamisensa on tavallista rankempaa lähinnä yön rikkonaisuuden takia. Herään hänen kanssaan neljästä kymmeneen kertaan yössä, en siis ole kovin työkykyinen (teen osa-aikatyötä). Säästöt on syöty ja pelkästään lapsen lääkkeet maksaa 150 e kuussa, miehen lääkkeissä maksukatto täyttyi jo helmikuussa. Me ollaan täydellinen esimerkki siitä, että vaikka koulut käytiin ja töissä oltiin, niin joskus köyhyys on todella itsestä riippumatonta. Varmaan selvää on, että meillä ei juoda viinaa tai polteta tupakkaa. Toivottavasti auttajat löytäisivät meidän kaltaisia perheitä kohteekseen. Me ollaan siinä onnellisessa asemassa, että on sukulaisia, jotka auttaa lapsen hankinnoissa, mutta kaikilla ei varmasti ole niin hyvin. Haluan vain sanoa, että kiitos ihanille ihmisille, jotka haluaa auttaa, älkää luovuttako, vaikka toiset röyhkeät yrittää vetää välistä. Ap:n kuvaamat tapaukset oli todella uskomattomia!
[/quote]Ikävä tilanne, mutta lääkekulukatto on varmaan jo tullut vastaa, ja saatte lääkkeet suht ilmaiseksi. tiedän itse, mitä köyhyys on j silloin apu olisi ollut tarpeen. Piti vain kituuttaa. jaksamista.
Tuo köyhyys voi tulla vastaan, jos olet vääränlainen saamaan mitään tukea, liian sairas työttömäksi, liian terve eläkkeelle. Jos pienikin raha tulee säännöllisesti, sen kanssa pärjää, jos ei tule mitään yllättäviä isoja menoja. Mutta tosiaan nuo kissan hyytelöt ja muut ovat luksusta ja tyhmyyttä mutta sellaiset ne kehtaa pyytääkin. Yleensä todellinen avuntarvitsija ei pidä meteliä itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on oikeasti aika vähän köyhiä. Monesti taloudelliset ongelmat ovat vain omien väärien valintojen seurausta. Itsekin ihmettelen, että miten monella itseään köyhäksi kutsuvalla on varaa ottaa eläimiä? Siis jos on köyhä, luulis ettei tulis mieleenkään ottaa lemmikkiä. Tai tehdä liutaa lapsia. Tai polttaa tupakkaa, käyttää alkoholia jne.
Suomessa ei ole oikeasti köyhiä. Huijareita on sitäkin enemmän. En ikinä anna kenellekään mitään. Menee alkoholiin ja tupakkaan kuitenkin. Turha yrittää kenenkään väittää toisin. Valtio antaa avokätisesti. Jos ihminen ei pysty sillä elämään niin se on hänen syynsä ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku siinä vaan on, ettei kehtaa tuollaisessa ikinä apua pyytää. Ehkä ylpeys. Tietenkin on typerää olla ylpeä, kun ei selvästi ole siihen varaa mutta tuntuu itsestä että haluaa "säästää kasvonsa".
Meidän ahdinko on vain väliaikaista, toivottavasti ja onneksi, mutta kyllä tämä kaikki vähän naista syö. Asuntojonossa ei liikuta mihinkään vaikka mitä tekisi, nykyinen asunto on aivan liian kallis pidettäväksi ja siitä suurin osa talousvaikeuksista johtuukin. Tai että edullisemman asunnon myötä voisimme elää suht. normaalisti. Tiukilla kyllä, muttei koko ajan jo valmiiksi miinuksilla.
Välillä meinaa pää levitä näiden asioiden kanssa.
Anteeksi, meni kyllä ihan aiheen ohi.
Ostin viikonlopun iltasanomat ja siinä oli juttua köyhistä.
Oli esim. yksinhuoltajaäiti, jolla oli neljä lasta ja viides tulossa (senkään isä ei siis ilmeisesti kuvioissa mukana). Perheessä on siis neljä lasta jo ennestään ja lisäksi kolme koiraa, kaksi käärmetä ja kuusi gerbiiliä. Ei kuulemma hävetä käydä leipäjonossa. Äiti on käynyt peruskoulun, ei muuta. Vaatteet saadaan mm. Facebook avustusryhmästä.
Yhdellä perheellä oli 20 € ruokaan viikossa. Perheessä on kaksi kehitysvammaista tytärtä, vanhin 14-vuotias ja nuorin 11-vuotias + kaksi muuta lasta. Lasten tekemistä köyhyys ei siis estänyt, vaikka oli jo yksi kehitysvammainen. Kuvassa on kaksi koiraa, toinen iso ja toinen pienempi, jonka turkki vaatii huoltoa. Isä on työtön ja äiti omaishoitaja. Muuttivat Vantaalta Ouluun, syy ei käynyt ilmi, koska isä on työtön, eli eivät muuttaneet työm perässä.
Mikään noista tarinoista ei oiken kolahtanut, kaikissa oli jotenkin vaan niin paljon oman elämän hallinnan puutetta. Lasten huostaanottoa, tukea tuen perään, yksinhuoltajuutta. "Ei päästä edes kerran vuodessa Särkänniemeen" ja lapsia on viisi. Meillä on kolme ja Särkänniemen reissu on hemmetin kallis, pelkkiin rannekkeisiin uppoaa 5-henkisellä perheellä yli 150 € + bensat päälle. Ei me käydä joka vuosi Särkänniemessä tai Lintsillä. Kukaan ei ole itkenyt Särkänniemen tai Lintsin perään. Meillä on kaksi työssäkäyvää vanhempaa ja asuntolaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatii varmaan tietynlaisen luonteen, että kehtaa noissa ryhmissä jotain pyytää. Moni huonommassa tilanteessa oleva taitaa hävetä köyhyyttä niin paljon, ettei halua tuoda sitä nimellään facebookissa tai iltapäivälehdessä esille. Varsinkin, jos yrittää yhtä aikaa hakea töitä, siinä ei hirveästi auta, jos oma naama on juuri ollut lehdessä tuontyyppisessä artikkelissa.
Tuo lastenhankkiminen on kyllä köyhälle siinä mielessä fiksu teko, että lapsiperheet harvemmin jäävät asunnottomiksi, vaan heille kaivetaan aina jostain asunto. Lapsi toimii sellaisena kätevänä vakuutuksena. Yksiötä etsivä työtön mies taas on täysin eri asemassa, vaikka miten olisi luottotiedot kunnossa ja asiat aina hyvin hoidettu.
Tuommoiset avunpyyntöryhmät tuppaa täyttymään eöyhkeistä ihmisistä, jotka kehtaa pyytää vaikka tarvetta ei ole.
En tiedä miksi, mutta monesti ne aidosti köyhimmät, pitää myös vähiten ääntä itsestään.
Meidän perhe tipahti köyhyysloukkoon, miehen lonautuksen ja oman sairastumisen ja työkyvyn menetyksen myötä. Meillä on myös lemmikkejä, enkä niistä luovu.
Lemmikit on otettu, kun talous vaikutti turvatulta, en olisi voinut arvata, että tässä kävisi näin. Lemmikkini ovat tapauksia, joita kukaan ei halua. On villiä, pitkäaikaissairasta erikoisruokavaliolla olevaa jne. Halusin tarjota hyvän kodin näille, joita kukaan ei huoli ja olen sitoutunut lemmikkini hoitamaan. Pois ei voi antaa,enkä antaisi jos voisikaan, koska eivät joko pärjää kodin ulkopuolella ilman meidän perheen tuomaa "laumaa" tai tosiaan kukaan ei sairauden takia ottaisi. Lopetettavaksi joutuisivat.
Mutta apua en ole pyytänyt, meillä ruokintajärjestys on lapset, lemmikit ja sitten me aikuiset.
Lapsille ja eläimille löytyy aina ruokaa, aikuisena onneksi pärjää ilmankin.
Meillä ei ole rahaa, itse olen välillä pitkiäkin aikoja syömättä, ja syön paljon puuroja ja muita halpoja aterioita.
Mutta me pärjäämme, kun se vähäinen raha suunnataan oikeisiin paikkoihin, niukkuudessa eläminen on myös opettavaista, ei ihminen tarvi ihmeitä ollakseen onnellinen. Ympärillä oleva vilpitöntä rakkautta tarjoava joukko kyllä saa unohtamaan kurnivan vatsan.
Siksi minä en pyytäisi apua tuollaisissa ryhmissä.
Eikä moni muukaan.
Uskon hyvin, että kyseiset tapaukset on oikeasti tippuneet alempaan tuloluokkaan, ja kokevat olevansa köyhiä. Suuriäänisimmät köyhyydenkokijat ovat yleensä ne, jotka eivät voi pitää enää samaa elintasoa yllä, mihin ovat tottuneet.
Vähävaraisena pitkään eläneet ovat yleensä taas sitten jo tottuneet elämäntilanteeseen, etsineet väylät selviytymiseen, laskeneet elintason tuloja vastaavaksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.09.2015 klo 21:03"]Itse olen oikeasti vähävarainen yh, mutten ikinä kehtaisi laittaa tuonne mitään avunpyyntöä :( Vaikka en siinä mitään väärää näekään, mieluummin olen nälässä.
[/quote]
Sama täällä. Niin ne maailmallakin köyhimmät jäävät koteihinsa kitumaan, kun varakkaimat ja/tai röyhkeimmät rynnistävät vaan eteenpäin!
Millanen ihminen sitten saa pyytää apua?
Niin...ei meillä Suomessa ole ketään oikeasti köyhää...meillä se on oma valinta, joka johtuu huonosta rahankäytöstä, maailmalla se johtuu huonoista olosuhteista...