Miksi amerikkalaiset pariskunnat sanovat: "we're pregnant"?

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikulttuurissa isät todella ovat aktiivisesti mukana raskausajassa ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Moni isä esim. välttelee alkoholia siinä misää odottava äitikin. Lisäksi raskausaikana naiset vetäytyvät paljon enemmän sen raskauden kanssa kotiin, ei välttämättä matkustella, laitellaan sitä vauvahuonetta jne. Isät tulevat myös automaattisesti mukaan raskauden seurannan lääkärikäynneille ja hoitavat odottavaa äitiä kaikissa tämän vaivoissa. t: jenkin kanssa naimisissa.

Hienoa, jos olet saanut hyvän miehen, mutta onko "mukanaolo" sitten muka jotenkin harvinaista suomalaisessa kulttuurissa? Itse olin vaimoni mukana lääkärissä, kun raskaus virallisesti todettiin kotitestin näytettyä positiivista, ja sen jälkeen kaikilla lääkärikäynneillä raskausaikana. Voin järjestellä työaikani itse ja aikataulutin niin, että pääsin aina paikalle. Mietin myös onko näin tiivis mukanaolo USA:ssa mahdollista yleisemmin, koska siellähän ei paljon vapailla juhlita ja saako töistä vapaata ko. tarkoitukseen, jos on toisen palveluksessa?

Ai niin, ja alkoholia en juonut minäkään raskausaikana, enkä juo muulloinkaan.

ylös

Suomipojke kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikulttuurissa isät todella ovat aktiivisesti mukana raskausajassa ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Moni isä esim. välttelee alkoholia siinä misää odottava äitikin. Lisäksi raskausaikana naiset vetäytyvät paljon enemmän sen raskauden kanssa kotiin, ei välttämättä matkustella, laitellaan sitä vauvahuonetta jne. Isät tulevat myös automaattisesti mukaan raskauden seurannan lääkärikäynneille ja hoitavat odottavaa äitiä kaikissa tämän vaivoissa. t: jenkin kanssa naimisissa.

Hienoa, jos olet saanut hyvän miehen, mutta onko "mukanaolo" sitten muka jotenkin harvinaista suomalaisessa kulttuurissa? Itse olin vaimoni mukana lääkärissä, kun raskaus virallisesti todettiin kotitestin näytettyä positiivista, ja sen jälkeen kaikilla lääkärikäynneillä raskausaikana. Voin järjestellä työaikani itse ja aikataulutin niin, että pääsin aina paikalle. Mietin myös onko näin tiivis mukanaolo USA:ssa mahdollista yleisemmin, koska siellähän ei paljon vapailla juhlita ja saako töistä vapaata ko. tarkoitukseen, jos on toisen palveluksessa?

Ai niin, ja alkoholia en juonut minäkään raskausaikana, enkä juo muulloinkaan.

Kylla voi jarjestaa tyoaikansa niin etta voi pitaa huolta velvollisuuksistaan. Laakareilla ja klinikoilla on myos iltavastaanottoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa "ME odotamme lasta".

Niin? Tämä on ihan järkevä ilmaisu.

Niin mutta lapsen odottaminen on vain toinen sana raskaana olemiselle. Vrt. "odotusaika".

- eri

Eihän ole.

X odottaa [lasta]. X on raskaana. Sama asia.  

Odottava nainen. Raskaana oleva nainen. Sama asia.

Joten jos pariskunta sanoo: "me odotamme lasta", se on hyvin samankaltainen ilmaisu kuin "we are pregnant".  Kumpikin näistä kuulostaa omituiselta ja teennäiseltä "me teemme kaiken yhdessä" -ajattelulta.

t. toinen kääntäjä

No onhan näissä nyt eroa. We are expecting olisi oikein. Vain nainen voi olla raskaana, eli pregnant.

Kääntäjä 1

On se vaan niin hyva etta Suomesta loytyy naita "kaantajia" maarailemaan mika on oikein ja mika vaarin amerikan englannissa nykypaivana. Tehkaa vaitoskirja!

We are pregnant.

Yritä kaivaa esiin skandit siitä vehkeestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa "ME odotamme lasta".

Niin? Tämä on ihan järkevä ilmaisu.

Niin mutta lapsen odottaminen on vain toinen sana raskaana olemiselle. Vrt. "odotusaika".

- eri

Eihän ole.

X odottaa [lasta]. X on raskaana. Sama asia.  

Odottava nainen. Raskaana oleva nainen. Sama asia.

Joten jos pariskunta sanoo: "me odotamme lasta", se on hyvin samankaltainen ilmaisu kuin "we are pregnant".  Kumpikin näistä kuulostaa omituiselta ja teennäiseltä "me teemme kaiken yhdessä" -ajattelulta.

t. toinen kääntäjä

No onhan näissä nyt eroa. We are expecting olisi oikein. Vain nainen voi olla raskaana, eli pregnant.

Kääntäjä 1

On se vaan niin hyva etta Suomesta loytyy naita "kaantajia" maarailemaan mika on oikein ja mika vaarin amerikan englannissa nykypaivana. Tehkaa vaitoskirja!

We are pregnant.

Minä käännän englannista suomeksi. Ja uskallan väittää, että tuota ei missään nimessä käännettäisi suomeksi "olemme raskaana", se nyt vain ei sovi suomalaisen suuhun. Missään en maininnut mitään siitä, että "mikä on oikein ja mikä väärin amerikan englannissa". Mutta sinä lienet jo niin amerikkalainen, ettet enää ymmärrä suomen kielen vivahteitakaan...

Kääntäjä 1

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikulttuurissa isät todella ovat aktiivisesti mukana raskausajassa ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Moni isä esim. välttelee alkoholia siinä misää odottava äitikin. Lisäksi raskausaikana naiset vetäytyvät paljon enemmän sen raskauden kanssa kotiin, ei välttämättä matkustella, laitellaan sitä vauvahuonetta jne. Isät tulevat myös automaattisesti mukaan raskauden seurannan lääkärikäynneille ja hoitavat odottavaa äitiä kaikissa tämän vaivoissa. t: jenkin kanssa naimisissa.

Tämä. Amerikassa lapsen saaminen on yhteinen projekti, johon isä osallistuu alusta saakka ja se, joka sanoi ettei isä voi tehdä mitään, ei ymmärrä että isä nimenomaan joo ja isän kuuluukin olla tukena äidille. Vaikka äiti sen lapsen kantaa ja kasvattaa, niin se lapsi on yhteinen ja isän tehtävä on helpottaa äidin olla niin odotusaikana kuin synnyttäessäkin. Suomessa etenkin raskausaika tuntuu jäävän yksinään äidin harteille, itsekin kävin melkein kaikki käynnit yksin ja maksoinkin ne yksin, toisessa raskaudessa en saanut apua enkä lepoa esikoisen hoidossa vaikka oli vaikeaa ja empatia muutenkin olematon kun ukko oletti että pärjään. Sentään synnytyksessä oli tukena mutta sen jälkeen valittanut OMAA väsymystään vaikka minä olen se, joka teki kaiken työn ja menetti litran verta. Kyllä vähän hermostutti kuunnella miehen valitusta väsymyksestä mutta on kuitenkin siitä huolimatta auttanut kaikessa missä olen pyytänyt ja järjesti vielä esikoisen hoidon kun niin että pystyi jäämään minun ja kuopuksen kanssa sairaalaan etten jäänyt yksinäni juuri silloin kun oikeasti sitä apua tarvitsee.

Mutta pointti oli se, että Amerikassa miehet tekee nämä asiat oletusarvoisesti, eivät vain pyynnöstä. Siellä ollaan vähän enemmän ylpeitä isän roolista kun täällä monet miehet vaativat aikaa siihen kasvamiseen eikä jotkut valitettavasti koskaan löydä sitä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista sinänsä, sillä meidän tytär/poika sijaan my daughter/son eli minun tytär/poika.

Tuo on minustakin outoa, samoin sanotaan Suomessakin. Poikani, tyttäreni.

Usein on tullut tilanne, että olen ajatellut lapsen olevan jostain aikaisemmasta suhteesta kun ei voida sanoa meidän, vaan minun lapseni.

Sitä sanotaan minun lapseni koska se on kyseisen henkilön. Eihän puhumisesta tulisi mitään jos pitäisi aina selostaa jokainen osallinen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikulttuurissa isät todella ovat aktiivisesti mukana raskausajassa ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Moni isä esim. välttelee alkoholia siinä misää odottava äitikin. Lisäksi raskausaikana naiset vetäytyvät paljon enemmän sen raskauden kanssa kotiin, ei välttämättä matkustella, laitellaan sitä vauvahuonetta jne. Isät tulevat myös automaattisesti mukaan raskauden seurannan lääkärikäynneille ja hoitavat odottavaa äitiä kaikissa tämän vaivoissa. t: jenkin kanssa naimisissa.

Tämä. Amerikassa lapsen saaminen on yhteinen projekti, johon isä osallistuu alusta saakka ja se, joka sanoi ettei isä voi tehdä mitään, ei ymmärrä että isä nimenomaan joo ja isän kuuluukin olla tukena äidille. Vaikka äiti sen lapsen kantaa ja kasvattaa, niin se lapsi on yhteinen ja isän tehtävä on helpottaa äidin olla niin odotusaikana kuin synnyttäessäkin. Suomessa etenkin raskausaika tuntuu jäävän yksinään äidin harteille, itsekin kävin melkein kaikki käynnit yksin ja maksoinkin ne yksin, toisessa raskaudessa en saanut apua enkä lepoa esikoisen hoidossa vaikka oli vaikeaa ja empatia muutenkin olematon kun ukko oletti että pärjään. Sentään synnytyksessä oli tukena mutta sen jälkeen valittanut OMAA väsymystään vaikka minä olen se, joka teki kaiken työn ja menetti litran verta. Kyllä vähän hermostutti kuunnella miehen valitusta väsymyksestä mutta on kuitenkin siitä huolimatta auttanut kaikessa missä olen pyytänyt ja järjesti vielä esikoisen hoidon kun niin että pystyi jäämään minun ja kuopuksen kanssa sairaalaan etten jäänyt yksinäni juuri silloin kun oikeasti sitä apua tarvitsee.

Mutta pointti oli se, että Amerikassa miehet tekee nämä asiat oletusarvoisesti, eivät vain pyynnöstä. Siellä ollaan vähän enemmän ylpeitä isän roolista kun täällä monet miehet vaativat aikaa siihen kasvamiseen eikä jotkut valitettavasti koskaan löydä sitä tarpeeksi.

"Suomessa etenkin raskausaika tuntuu jäävän yksinään äidin harteille, itsekin kävin melkein kaikki käynnit yksin ja maksoinkin ne yksin"

Maksoit minkä?

Äskettäin törmäsin mieheen, joka kertoi tuohtumuksestaan kun lääkäri oli vastaanotolla puhunut vaimolle että "sinulle tapahtui keskenmeno". Mies oli korottanut ääntään että se tapahtui MEILLE. No, kokemuksen voi toki jakaa mutta kyllähän nainen sen keskenmenon koki.

Vierailija kirjoitti:

Äskettäin törmäsin mieheen, joka kertoi tuohtumuksestaan kun lääkäri oli vastaanotolla puhunut vaimolle että "sinulle tapahtui keskenmeno". Mies oli korottanut ääntään että se tapahtui MEILLE. No, kokemuksen voi toki jakaa mutta kyllähän nainen sen keskenmenon koki.

Fyysisesti varmasti noin, mutta sen lisäksi, että hänen rakkaansa koki keskenmenon, niin siltä mieheltä meni siinä myös lapsi, ja hän oli varmaan ehkä tunteidensa vallassa, varsinkin jos ko. kipeä asia oli tuore?

Vierailija kirjoitti:

Äskettäin törmäsin mieheen, joka kertoi tuohtumuksestaan kun lääkäri oli vastaanotolla puhunut vaimolle että "sinulle tapahtui keskenmeno". Mies oli korottanut ääntään että se tapahtui MEILLE. No, kokemuksen voi toki jakaa mutta kyllähän nainen sen keskenmenon koki.

Tuo on toinen yleinen ilmaisu joka ei nakojaan kaanny suomen kielelle, "we had a miscarriage."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äskettäin törmäsin mieheen, joka kertoi tuohtumuksestaan kun lääkäri oli vastaanotolla puhunut vaimolle että "sinulle tapahtui keskenmeno". Mies oli korottanut ääntään että se tapahtui MEILLE. No, kokemuksen voi toki jakaa mutta kyllähän nainen sen keskenmenon koki.

Tuo on toinen yleinen ilmaisu joka ei nakojaan kaanny suomen kielelle, "we had a miscarriage."

= Menetimme syntymättömän lapsemme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jenkkikulttuurissa isät todella ovat aktiivisesti mukana raskausajassa ihan toisella tavalla kuin Suomessa. Moni isä esim. välttelee alkoholia siinä misää odottava äitikin. Lisäksi raskausaikana naiset vetäytyvät paljon enemmän sen raskauden kanssa kotiin, ei välttämättä matkustella, laitellaan sitä vauvahuonetta jne. Isät tulevat myös automaattisesti mukaan raskauden seurannan lääkärikäynneille ja hoitavat odottavaa äitiä kaikissa tämän vaivoissa. t: jenkin kanssa naimisissa.

Tämä. Amerikassa lapsen saaminen on yhteinen projekti, johon isä osallistuu alusta saakka ja se, joka sanoi ettei isä voi tehdä mitään, ei ymmärrä että isä nimenomaan joo ja isän kuuluukin olla tukena äidille. Vaikka äiti sen lapsen kantaa ja kasvattaa, niin se lapsi on yhteinen ja isän tehtävä on helpottaa äidin olla niin odotusaikana kuin synnyttäessäkin. Suomessa etenkin raskausaika tuntuu jäävän yksinään äidin harteille, itsekin kävin melkein kaikki käynnit yksin ja maksoinkin ne yksin, toisessa raskaudessa en saanut apua enkä lepoa esikoisen hoidossa vaikka oli vaikeaa ja empatia muutenkin olematon kun ukko oletti että pärjään. Sentään synnytyksessä oli tukena mutta sen jälkeen valittanut OMAA väsymystään vaikka minä olen se, joka teki kaiken työn ja menetti litran verta. Kyllä vähän hermostutti kuunnella miehen valitusta väsymyksestä mutta on kuitenkin siitä huolimatta auttanut kaikessa missä olen pyytänyt ja järjesti vielä esikoisen hoidon kun niin että pystyi jäämään minun ja kuopuksen kanssa sairaalaan etten jäänyt yksinäni juuri silloin kun oikeasti sitä apua tarvitsee.

Mutta pointti oli se, että Amerikassa miehet tekee nämä asiat oletusarvoisesti, eivät vain pyynnöstä. Siellä ollaan vähän enemmän ylpeitä isän roolista kun täällä monet miehet vaativat aikaa siihen kasvamiseen eikä jotkut valitettavasti koskaan löydä sitä tarpeeksi.

Mitä ihmettä? Miksi otit noin surkean miehen ja teit vielä lapsiakin hänen kanssaan? Uskomatonta. Nyt saan syyttää kyllä ihan omaa tyhmyyttäsi.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista sinänsä, sillä meidän tytär/poika sijaan my daughter/son eli minun tytär/poika.

Kyllä se yleensä on "our" . 

Mekin oltiin raskaana yhdessä miehen kanssa. Nainen on fyysisesti raskaana ja mies henkisesti. Raskaus voidaan katsoa myös pariskunnan yhteiseksi olotilaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Häivyttääkseen sen faktan, että fyysisesti taakka on yksin naisen. Mies ottaa kreditit, vaikka ei tee eikä voikaan tehdä raskaudesta tai synnytyksestä mitään.

Miehellä on siinä alkuvaiheessa se suurempi homma hoitaa pallo maaliin. Naisen ei tarvitse tehdä muuta kuin maata selällään jalat levällään ja toivoa parasta jos tavoitteena on tulla paksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista sinänsä, sillä meidän tytär/poika sijaan my daughter/son eli minun tytär/poika.

Tuo on minustakin outoa, samoin sanotaan Suomessakin. Poikani, tyttäreni.

Usein on tullut tilanne, että olen ajatellut lapsen olevan jostain aikaisemmasta suhteesta kun ei voida sanoa meidän, vaan minun lapseni.

Sitä sanotaan minun lapseni koska se on kyseisen henkilön. Eihän puhumisesta tulisi mitään jos pitäisi aina selostaa jokainen osallinen asiaan.

Eihän siinä mitään tarvitse selostaa. Omat vanhempani ainakin sanoivat "meidän tyttö teki sillä lailla... ja meidän poika sanoi niin".

Tuntuu oudolta jos molemmat vanhemmat ovat paikalla ja toinen puhuu lapsestaan "minun" aivan kuin se vieressä oleva ei olisi vanhempi.

Nykyään se on tietysti mutkikkaampaa kun eronneita ja uusperheitä yms. kuvioita on niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista sinänsä, sillä meidän tytär/poika sijaan my daughter/son eli minun tytär/poika.

Tuo on minustakin outoa, samoin sanotaan Suomessakin. Poikani, tyttäreni.

Usein on tullut tilanne, että olen ajatellut lapsen olevan jostain aikaisemmasta suhteesta kun ei voida sanoa meidän, vaan minun lapseni.

Sitä sanotaan minun lapseni koska se on kyseisen henkilön. Eihän puhumisesta tulisi mitään jos pitäisi aina selostaa jokainen osallinen asiaan.

Eihän siinä mitään tarvitse selostaa. Omat vanhempani ainakin sanoivat "meidän tyttö teki sillä lailla... ja meidän poika sanoi niin".

Tuntuu oudolta jos molemmat vanhemmat ovat paikalla ja toinen puhuu lapsestaan "minun" aivan kuin se vieressä oleva ei olisi vanhempi.

Nykyään se on tietysti mutkikkaampaa kun eronneita ja uusperheitä yms. kuvioita on niin paljon.

Ennen tosiaankin sanottiin meidän lapset ja nykyään minun.

Oisko tuo sitä minä minä kulttuuria? 😉

We are making a child, yeah! T. Pig with big balls.

Jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat kolmatta sukupuolta niin kumpi synnyttää vauvan?