Miten olette selvinneet 50v ikäkriisistä?
Olen 49v ja olen jo 2v ollut todella ahdistunut ikääntymisestä. Ihan kauhea kriisi päällä ja mieliala maassa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Tämä yhteiskunta ei hirveästi anna arvoa ikääntymiselle, se pelottaa.
Miksi tarvitsisit _arvoa_?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 58v alkaa pukata eka kriisi
Alkaa tajuta, että ei todellakaaan enää kannata lähdetä opiskelemaan uutta tutkintoa työura mielessä, koska valmistuisi vaan suoraan eläkkeelle. Eli aika monet mahdollisuudet alkaa olla käytetty ja pitää mennä niillä mitä on.
Höpö höpö, juuri opiskelen uudelle alalle! Jos polvet pettää jossain vaiheessa, mutta pää kestää, teen töitä vielä 80+ tällä uudella alalla!
Hiiteen tuollaiset ”ei minusta enää” ajatukset. Varsinkin naisten elinajanodote Suomessa yksi maailman korkeimpia!
Nyt vaan avoimeen yliopistoon tai amk:uun uusia opintoja tekemään! Pitää pään virkeänä. Itse se on puoliansa pidettävä ja piut paut dissaajille, joilla aikaa vahtia jonkun synttäreitä.
Ja sitä paitsi, jokainen nuorempi tulee kriiseineen koko ajan perässä synttäreineen, mitä välii??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 58v alkaa pukata eka kriisi
Alkaa tajuta, että ei todellakaaan enää kannata lähdetä opiskelemaan uutta tutkintoa työura mielessä, koska valmistuisi vaan suoraan eläkkeelle. Eli aika monet mahdollisuudet alkaa olla käytetty ja pitää mennä niillä mitä on.
Höpö höpö, juuri opiskelen uudelle alalle! Jos polvet pettää jossain vaiheessa, mutta pää kestää, teen töitä vielä 80+ tällä uudella alalla!
Hiiteen tuollaiset ”ei minusta enää” ajatukset. Varsinkin naisten elinajanodote Suomessa yksi maailman korkeimpia!
Ehkäpä sinulle käykin niin, että pää ei kestä, eikä polvetkaan. Kehu sitten leuhkana elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt 58v alkaa pukata eka kriisi
Alkaa tajuta, että ei todellakaaan enää kannata lähdetä opiskelemaan uutta tutkintoa työura mielessä, koska valmistuisi vaan suoraan eläkkeelle. Eli aika monet mahdollisuudet alkaa olla käytetty ja pitää mennä niillä mitä on.
Höpö höpö, juuri opiskelen uudelle alalle! Jos polvet pettää jossain vaiheessa, mutta pää kestää, teen töitä vielä 80+ tällä uudella alalla!
Hiiteen tuollaiset ”ei minusta enää” ajatukset. Varsinkin naisten elinajanodote Suomessa yksi maailman korkeimpia!
Realiteetit, ystävä hyvä, realiteetit.
Mulla on vaan mennyt kaikki elämänhalu kun tajuan että täytän 50 pian ja en ole saanut elämässäni mitään mitä olisin halunnut, eikä keskeisimpiä asioita voi enää edes saada. Että tässä sitten vaan seuraillaan älyn, kauneuden ja terveyden rapistumista katkerana elämälle joka on ollut perseestä.