Miten olette selvinneet 50v ikäkriisistä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Siitä tietää, että av on ennallaan, kun ensimmäinen kommentoija tulee dissaamaan ap:ta ja kertomaan, kuinka oma elämä on mahtavaa ja ihanaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuolemanpelkoako se sitten on kun vanheneminen ahdistaa. Vaikka kaipa siihen tilanteeseen mukautuu niin ettei huomaakaan ja lopussa raihnaisena saattaa nähdä kuoleman jopa tervetulleena.

Kuolema tulee olla ajatuksissa jatkuvasti tervetullut; se on jokaisen elämässä ainoa asia mikä on _varma_.

Vierailija kirjoitti:

Mitä vanhus täällä kirjoittee? Voiko Dorollakin surffata netissä?

Tällä Dorolla pääsee internettiin oikein helposti. Ainakin siltä se näyttää, kun hoitajani minulle vauva-sivuston aamulla aukaisee.

Kriisistä kriisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Miksi tuota tilannetta kuitenkin nimitetään ikäkriisiksi? Toteutumattomat unelmat parisuhteesta, lapsista, talosta tai vaikka matkailusta voivat iskeä minkä ikäisenä hyväänsä.

Sulla on selkeästi ikä tuonut dementiaoireita. Et enää kykene loogiseen ajatteluun etkä empatiaan. 

Täytän tänään 50v! Kriisiä pukkaa mutta ei just iän takia. En haluaisi olla nuorempikaan.

M54 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Yritä kääntää asiat toisin päin, eli älä mieti mitä on jäönyt toteuttamatta.

Ajattele lempeästi niin, että mitä kaikkea olet onnistunut saamaan ja kokemaan, anna elämän pienten asioiden kantaa ahdistustesi yli ja ole tyytyväinen onnistumisiin.

Mieti jotai realistista, jota lähdet tavoittelemaan, niin elämä on mielekästä tai ala harrastamaan jotain intohimoisesti, itselläni nämä liittyvät veneilyyn...

Ok, otetaan sulta pois kaikki mitä olet saavuttanut, eli ainakin opiskelut, työt, ihmissuhteet ja tietenkin se veneily. Otetaan pois kaikki matkat, ravintolapäivälliset, juhlat, teatterikäynnit, marjastusretket, huviretketä, pyöräilyt rannalle ja sun muut. 

Tule nyt kertomaan niistä onnistumisistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikinä ollut ongelmaa iästä, nyt 50vee. En ymmärrä ollenkaan tätä.

Sellaista se on kun on lusikalla annettu. Ei voi kauhalla ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kriisistä kriisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Miksi tuota tilannetta kuitenkin nimitetään ikäkriisiksi? Toteutumattomat unelmat parisuhteesta, lapsista, talosta tai vaikka matkailusta voivat iskeä minkä ikäisenä hyväänsä.

Sulla on selkeästi ikä tuonut dementiaoireita. Et enää kykene loogiseen ajatteluun etkä empatiaan. 

Monella alkaa etuaivolohko oireilemaan jo nelivitosena. Jos vielä onnistuu duunit ja harrasteet, niin tämä näkyy sitten näin. Siitä alkaa se alamäki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ikinä ollut ongelmaa iästä, nyt 50vee. En ymmärrä ollenkaan tätä.

Sellaista se on kun on lusikalla annettu. Ei voi kauhalla ottaa. 

Toisaalta heikkolahjaiset ovat varmasti tosi onnellisia!

Vierailija kirjoitti:

M54 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Yritä kääntää asiat toisin päin, eli älä mieti mitä on jäönyt toteuttamatta.

Ajattele lempeästi niin, että mitä kaikkea olet onnistunut saamaan ja kokemaan, anna elämän pienten asioiden kantaa ahdistustesi yli ja ole tyytyväinen onnistumisiin.

Mieti jotai realistista, jota lähdet tavoittelemaan, niin elämä on mielekästä tai ala harrastamaan jotain intohimoisesti, itselläni nämä liittyvät veneilyyn...

Ok, otetaan sulta pois kaikki mitä olet saavuttanut, eli ainakin opiskelut, työt, ihmissuhteet ja tietenkin se veneily. Otetaan pois kaikki matkat, ravintolapäivälliset, juhlat, teatterikäynnit, marjastusretket, huviretketä, pyöräilyt rannalle ja sun muut. 

Tule nyt kertomaan niistä onnistumisistasi. 

Vaikea uskoa, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa joku ei olisi 50 ikävuoteen mennessä päässyt tekemään MITÄÄN sellaista kivaa tai mukavaa, josta nauttii. Itseni ainakin olisi pitänyt olla sitten vangittuna jonnekin koppiin, koska nautin ihan tavallisesta metsäkävelystä ja uimareissustakin. Marjastusreissu ei ole mielestäni kovin vaikea tehdä / saavuttaa suomalaiselle....

Haluaisin olla mieluummin 60-vuotias, jotta eläkeikään olisi vähemmän työvuosia kuin nyt vähän yli viisikymppisenä pätkätöissä kituuttajana.

Mulla on korona ja sotakriisi. Ei tässä ikää jouda miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M54 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Yritä kääntää asiat toisin päin, eli älä mieti mitä on jäönyt toteuttamatta.

Ajattele lempeästi niin, että mitä kaikkea olet onnistunut saamaan ja kokemaan, anna elämän pienten asioiden kantaa ahdistustesi yli ja ole tyytyväinen onnistumisiin.

Mieti jotai realistista, jota lähdet tavoittelemaan, niin elämä on mielekästä tai ala harrastamaan jotain intohimoisesti, itselläni nämä liittyvät veneilyyn...

Ok, otetaan sulta pois kaikki mitä olet saavuttanut, eli ainakin opiskelut, työt, ihmissuhteet ja tietenkin se veneily. Otetaan pois kaikki matkat, ravintolapäivälliset, juhlat, teatterikäynnit, marjastusretket, huviretketä, pyöräilyt rannalle ja sun muut. 

Tule nyt kertomaan niistä onnistumisistasi. 

Vaikea uskoa, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa joku ei olisi 50 ikävuoteen mennessä päässyt tekemään MITÄÄN sellaista kivaa tai mukavaa, josta nauttii. Itseni ainakin olisi pitänyt olla sitten vangittuna jonnekin koppiin, koska nautin ihan tavallisesta metsäkävelystä ja uimareissustakin. Marjastusreissu ei ole mielestäni kovin vaikea tehdä / saavuttaa suomalaiselle....

Marjastaminen on ihan kauheaa! Minulla on siitä lapsuuden trauma josta käyn terapiassa!

M54 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikäloppu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt 54 ja ei ole ollut yhtäkään ikä kriisiä tai villitystä, joten en ymmärrä ahdistustasi alkuunkaan.

Epäilen ahdistuksesi tulevan muusta, kuin numeroista (ikä)

Aivan. Ei ole numeroihin sidottuja ikäkriisejä vaan toteutumattomia unelmia. 

niin, toteutumattomia unelmia kyllä on. Ne tässä varmaan puskevat päälle, elämätön elämä. ap :(

Yritä kääntää asiat toisin päin, eli älä mieti mitä on jäönyt toteuttamatta.

Ajattele lempeästi niin, että mitä kaikkea olet onnistunut saamaan ja kokemaan, anna elämän pienten asioiden kantaa ahdistustesi yli ja ole tyytyväinen onnistumisiin.

Mieti jotai realistista, jota lähdet tavoittelemaan, niin elämä on mielekästä tai ala harrastamaan jotain intohimoisesti, itselläni nämä liittyvät veneilyyn...

kiitos tästä kauniista vastauksesta. ap

Selvisin ihan mainiosti sillä ettei minulle tullut mitään ikäkriisiä. Kyse on vain asenteesta.

50v ikään mennessä ainakin jokainen koulutettu alkaa jo nähdä saman ikäluokan ystävä/tuttavapiiristään millaisen hinnan maksoivat ne täysillä uraansa panostaneet 12 tunnin työpäiviä ilman lomia painaneet ylisuorittajat sun muut "menestyjät".

Siinä vaiheesaa kun ikää kertyy sen verran ettei opiskelukaverin uusi leasingmersu tai hätäinen "unelmaloma" aiheuta enää hirveää kateutta alkaa kiinnittää huomiota pieniin asioihin.

Kuten vanhan kaverin vaimoon joka ihmettelee ohimennen ääneen "miten sinä voit olla tuossa iässä vielä noin pirteä kun X ei ole pystynyt stressiltä nukkumaan kuin muutaman tunnin yössä yli kolmekymppisenä". No, toivottavasti nautii siitä urasta ja asemasta.

En ole itse downshiftannut enkä hypännyt pois oravanpyörästä vaan taiteillut käteen jäävän palkan sekä sen saamiseen vaadittavan stressin, univajeen ja vapaa-ajan menetyksen välillä.

Ikäkriisin ymmärtää vain toinen ikäkriisejä kokeva. Kun täyttää 50 vuotta, niin se on monelle pelottava ja synkkä portti vanhuuteen. Naiselle vaihdevuodet eivät tuo mitään hyvää, vain hedelmättömyyttä, ankeutta ja kurjuutta.

Ikäkriisissä ihminen alkaa kriittisesti pohtia oman elämänsä asioita, valintoja, tavoitteita ja saavutuksia: Mitä olen saavuttanut elämässäni? Mitä en ole saavuttanut elämässäni? Olenko saanut perheen ja lapsia? Olenko terve ja toimintakykyinen? Minulle on tärkeää, että muistini toimii hyvin ja olen liikuntakykyinen.

Olenko saanut hyvän ja itselle ja perheelle sopivan kodin? Asunko hyvin vai huonosti? Onko minulla mielekäs työ, jota itse arvostan ja jota muut arvostavat? Tulenko palkallani toimeen? Onko oma talouteni kunnossa vai pitääkö minun jatkuvasti murehtia raha-asioista? Olenko taloudellisesti riippuvainen puolisostani?

Onko 50-vuotiaalla läheisiä ihmissuhteita ja tukiverkkoja? Jos on lapsia, niin koenko onnistuneeni vanhempana ja kasvattajana - äitinä tai isänä? Koenko vanhempana usein epäonnistumisen tunteita? Tulenko hyvin toimeen omien lasteni kanssa?

Monella 50-vuotiaalla omat vanhemmat ovat jo kuolleet tai vanhemmat ovat iäkkäitä ja sairaita. Monelle ikääntyvälle omat vanhat ja raihnaiset vanhemmat ovat kuin kiviriipppa. Jos on sisaruksia, niin olenko väleissä sisarusteni kanssa? Ovatko suhteeni puolison sukulaisiin hyvät vai huonot? Jos suhteeni johonkin sukulaiseen ovat hankalat, niin katkaisenko välit ihmiseen, joka ankeutta elämääni ja aiheuttaa pahaa mieltä?

Ihan hyvin. Otin avioeron ja sen jälkeen 15 vuotta nuoremman naisen.

52 vuotiaana alkoi kummasti tulla selkäkivut hiukan kuin tyhjästä?

Täytin 60 niin alkoi kummasti 50-vuotiskriisi väistyä.

Tämä yhteiskunta ei hirveästi anna arvoa ikääntymiselle, se pelottaa.