Voiko introvertti ihminen pärjätä vanhuksien parissa lähihoitajana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ujo introvertti hoitaja. Kyllä pärjään asiakkaiden kanssa ja saan heiltä kehuja, mutta kollegat välillä nälvivät kun en osallistu tarpeeksi kahvipöytäkeskusteluihin.

Eiköhän joka alalla sama.

Alalla kuin alalla, ennemmin tai myöhemmin.

Ambioventti. Siinä uusi sana mulle, mutta kuvaus sopi minuun :)

Olisin vain tullut kertomaan, että olen rauhallinen introvertti ja pärjännyt alalla erinomaisesti. Asiakkaille puhuminen tulee nykyään ihan selkärangasta vaikka opiskeluaikana olin vähän tuppisuu. Mutta mulla oli tosi hyvät ohjaajat jotka näytti mallia ja siitä se sitten lähti kun rutiinia tuli.

Mä olen aina ollut ujo ja sisäänpäin kääntynyt, mutta tullut jo lapsesta asti toimeen hyvin vanhojen ihmisten kanssa. Olen hyvä kuuntelija ja rauhallinen. Saan itse asiassa paljon aikaan, kun en hötkyile ja touhota suuna päänä. 

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

_-_

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

Paljon soveltuvuustestien kautta nimenomaan on päässyt kaikenmaailman narsistit ja empatiakyvyttömät, jotka ovat sitten olevinaan niitä ekstrovertteja ja aina äänessä ja kiusaavat muita (myös potilaita).

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

Mitäs?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

Paljon soveltuvuustestien kautta nimenomaan on päässyt kaikenmaailman narsistit ja empatiakyvyttömät, jotka ovat sitten olevinaan niitä ekstrovertteja ja aina äänessä ja kiusaavat muita (myös potilaita).

Sitten on ollut vääränlaiset soveltuvuustestit ettei katsota ollenkaan hakijan persoonallisuutta vaan pelkästään motivaatiota tai jotain muuta.  

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

soveltuvuuskokeet toimivat vain silloin, jos ihminen osaa vastata niihin oikein. niillä ei ole tänäkään päivänä kunnollista tieteellistä näyttöä ja sama ihminen voi saada täysin vastakkaiset tulokset soveletuvuuskokeista riippuen testaajasta ja jopa eri koepäivinä, vaikka tekisi samat paperit ja kysymykset.... olisi oikeastaan sama, jos palkasttaisiin sinne puhelinlinjaennustajia kertomaan kuka kannattaa ottaa ja kuka ei....

Mä en pärjännyt. En ole sosiaalinen, turhan puhuminen ei kiinnosta, joten en myöskään osannut pitää seuraa vanhuksille. En osannut oikein lähestyä. Myöskin ylipäätään niin läheinen fyysinen kosketus toisiin ihmisiin osoittautui vaikeaksi. En luonnostani koske enkä esim halaa ketään. Ja ne työkaverit... Koko ajan olisi pitänyt suuna päänä olla kertomassa, mitä milloinkin tein. Kun tein vain hiljaa itsekseni aivan oikeita asioita, kukaan ei huomannut, vaan syntyi kuva, etten oikeastaan tehnyt yhtään mitään. Sain siitä moitteita syyttä. En vain jaksanut mitään teatraalista showta omista menoistani tai kiireestä. Ihmiskontaktien suuri määrä 8h/pv kuormitti ylipäätään liikaa. Vaihdoin alaa, koska en kokenut sopivani hoitotyöhön.

Hyvin olen alalla pärjännyt jo kohta 20 vuotta. Vanhusten kanssa kyllä riittää juttua mutta kahvipöydässä ja raporteilla olenkin sitten pääasiassa hiljaa, ellei ole jotain kerrottavaa tosissaan.

Vierailija kirjoitti:

tein itse joskus sen virheen, että kerroin psykologille olevani enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja tuloksena oli se etten psykologin mielestä ollut soveltuva alalle.... Kertoo paljon siitä miten huonosti psykologisia testejä tehdään ja miten huonosti niiden tulkitsijoilla on käsitys introverttiydestä. Olen kuitenkin hoitoalalla, löysin väyläni kouluttautua toista kautta ja ainakin jos palautteeseen on uskominen, niin minulle on helppo puhua, asiakas saa tunteen, että häntä kuunnellaan ja että hoitajalla on hänelle aikaa. Ja työni teen nopeammin kuin ne osaston hölöttäjät ja ekstrovertit, ei tule muistivirheitäkään esim. lääkkeiden tai niiden vaihtamisten kanssa, koko ajan kerrotaan, että minu raporttini ovat hyvin koostettuja yms. . kun hoitaja osaa olla hiljaa ja kuunnella, niin useammin potilaan viesti menee kokonaan perille eikä tule kommunikaatiokatkoksia niin paljon. Mielestäni siis soveltuu, mutta soveltuvuuskokeissa on parasta vakuuttaa olevansa ekstrovertti ettei tule turhia mutkia matkaan....

jaksaminen on mielestäni ihan helppoa: menen ja tulen töihin yleensä yksin. töihin mennessä orientoidun päivään ja töistä tullessa tuuletan sisäisesti sitä, että on omaa aikaa ja hiljaisuutta. En ole muutenkaan koskaan kokenut työelämässä oloa vaikeana introverttiyteni vuoksi, olisinko sitten jo lapsena osannut tehdä sopivat mallit mieleeni miten pärjää päivän ajan kaikkien kanssa. mene ja tiedä....

Olen pahoillani ja ihmeissäni kokemuksestasi. Suurin osa psykologeista ja psykoterapeuteista on selvästi introvertteja itsekin.  

Riippuu varmaan siitä,viihtyykö ihmisten kanssa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa introvertti🤔

Kooveegee!

näissä hoitoalan pääsykokeissa usein unohdetaan itse asiakas: eivät kaikki asiakkaat ole itsekään ekstroverttejä ja heitä voi rasittää suuresti hoitaja, joka pälpättää koko ajan ns. turhia tai kyselee asioita ihan vain siksi, että olisi koko ajan ääntä ja puhutaavaa. ekstroertit eivät läheskään aina osaa kohdata introvertimpää potilasta, siksi hoitajiakin pitää olla kaikissa persoonissa, mutta siis toki ne patologiset persoonallisuudet pitäisi kyetä seulomaan. Soveltuvuuskokeet eivät tähän selvästikään kykene, siksi ne pitäisi poistaa ja vaihtaa systeemiä sellaiseksi, että oppilas arvioidaan opintojen ja työharjoitteluiden aikana, että miten menee ja tietenkin myös pakolliset hu u  m eseulat sitten siinä myös mukana, koska alalle hakeutuu paljon addikteja ja hoitotyössä on suuri houkutus heille lääkkeiden väärinköytön muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Jaksatko teeskennellä mukavaa 8h päivässä sen 40 vuotta sitte?

Meinaatko, että päällepäsmärit ja omaa räväkyyttään jumaloivat ekstrovertit ovat automaattisesti mukavia? Yleensä juurikin päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Soveltuvuuskokeet tulisi olla kaikkeen hoitotyöhön että jollakin tapaa haarukoitaisiin alalle pyrkivät jotta esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute huomattaisiin jo koulutukseen hakeutumisvaiheessa, tulee muutoin turhan kalliiksi yhteiskunnalle. Tosin introverttius sinänsä ei korreloi sosiaalisten taitojen heikkouteen, mutta sen taakse pääsee kyllä piiloutumaan sellaisetkin jotka eivät varsinaisesti edes ole introvertteja.

Ne joilla niitä huomattavia puutteita sosiaalisissa taidoissa on manipuloivat tiensä läpi kaikista psykologisista testeistä, heidän soveltumattomuuttaan ei saada kiinni niillä. Ujot taas rohkaistuvat töissä nopeasti kun saavat kunnollisen perehdytyksen, olen nähnyt sen monta kertaa. Yhtäkään jonkin "introverttiyden taakse piiloutujaa" en ole työurallani nähnyt.

T. Vanhuspuolella sh:na 20 vuotta ollut

Miettikåå joskus miten vanhukset kestää teitä pärjää teidän kanssa. Voi Herra Jeesus on kestämistä kun olette itse vanhoja nuoret ei kunnioita yhtään edes muistojanne saati teidän tavaroita . Varkaat vie ulkomaalaiset niitä jo nyt ja 40- vuotiaana ne ryöstää jo kaiken. Eri uskonnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pärjää! Vanhusten kanssa rauhallisuus on hyväksi :)

Minä olen introvertti, mutta ei mua kukaan rauhalliseksi menisi ensiksi luokittelemaan. Mistä ihmeestä on tullut käsitys, että introvertit olisivat mm. ujoja, rauhallisia, epäsosiaaleja, vetäytyviä, hiljaisia ja kilttejä ihmisiä?

Introverteissa on paljon erilaisia luonteenpiirteitä, kuten on muissakin ihmisissä. Introvertit tarvitsevat vain paljon omaa aikaa ja tilaa akkujensa lataukseen, jotta jaksaa taas olla muiden seurassa. Ja tuo oma aika vaihtelee varmasti introverttien välillä kuinka paljon kukin tarvitsee. Minä olen välillä pe-ma täysin yksin ja hiljaisuudessa, sekä arki-illat, mutta välillä tykkään että on seuraa viikonloppunakin. Kun on taas ollut paljon muiden kanssa esim. viikonlopun, niin seuraavan kerran ehkä taas muutaman kuukauden kuluttua, muuten viihdyn yksin.

Niinpä. Mä olen introverttinä kaikkea muuta kuin ujo ja rauhallinen ja vetäytyvä. Mutta voi luoja kuinka uuvun/uuvuin työkavereiden kanssa ollessa. Vanhusten kanssa voisin hyvinkin kuvitella työskenteleväni.

Mun mies on sh ja on kyllä kaikkien introverttien isä;)

Hyvin on pärjännyt ja pidetty työkaveri on myös ( tunnen aika paljon työkavereitaan, olen itsekin sh, eri yksikössä tosin, mutta yhteisiä tuttuja on paljon).

Ei ehkä juttele kahvipöydässä pahemmin, eipä taida edes pahemmin kahvilla viihtyä, vaan syö eväänsä ja lähtee takaisin töihin.

Kuuntelee asiakkaan asian tarkasti, tekee työt tunnollisesti, on luotettava kuin kallio niin asiakkaille kuin kollegoille, lääkäritkin arvostavat rauhallista, kuuntelevaa ja tarkkaa sairaanhoitajaa.

Mihinkään työpaikan klikkeihin ja henkilökohtaisuuksiin ei mene, eipä taida edes tietää jos jotain on menossa.

Hoitajina tarvitaan monenlaisia ihmisiä ja erilaiset persoonat sitten valikoituvat erilaisiin töihin ja yksiköihin.

Vanhusten kanssa rauhallisuus on kyllä iso hyve, jos malttaa kuunnell, olla muutenkin läsnä, ei häslää eikä hoputa, voi homma sujua yllättävänkin joutuisasti, kun hoidettava vanhus on mieleisen hoitajan kanssa hyvässä yhteistyössä.

Varmasti sinusta tulee hyvä hoitaja Ap, tervetuloa vain alalle.

Kaikkia meitä tarvitaan!