Voiko introvertti ihminen pärjätä vanhuksien parissa lähihoitajana?

Olet vain oma itsesi.

No en todellakaan ole mikään ekstrovertti vaan ehkä ekstrovertin ja introvertin väliltä. Työssä on oppinut puhumaan enemmän, mutta ei sitä aina silti keksi sanottavaa. Löytyy työkavereita jotka ovat vielä muakin hiljaisempia. Ei kaikki vanhuksetkaan jaksa, että koko ajan joku höpöttää. Ja nimenomaan vanhusten parissa olen töissä ja nyt opiskelen töiden ohessa sairaanhoitajaksi.

Hae ihmeessä opiskelemaan!

Todellakin pärjää! Vanhusten kanssa rauhallisuus on hyväksi :)

Introvertti sopii vanhustyöhön hyvin. Vanhukset rakastavat kertoa tarinoita. He haluavat tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi omana itsenään. Introvertilla on luontainen kyky rauhoittua toisen ihmisen rinnalle. Rauhallinen läsnäolo voi olla hyvin rauhoittavaa ja turvallisuuden tunnetta antavaa. Ja juuri sitä pelokas muistisairas tarvitsee: turvallisuuden tunnetta. 

tein itse joskus sen virheen, että kerroin psykologille olevani enemmän introvertti kuin ekstrovertti ja tuloksena oli se etten psykologin mielestä ollut soveltuva alalle.... Kertoo paljon siitä miten huonosti psykologisia testejä tehdään ja miten huonosti niiden tulkitsijoilla on käsitys introverttiydestä. Olen kuitenkin hoitoalalla, löysin väyläni kouluttautua toista kautta ja ainakin jos palautteeseen on uskominen, niin minulle on helppo puhua, asiakas saa tunteen, että häntä kuunnellaan ja että hoitajalla on hänelle aikaa. Ja työni teen nopeammin kuin ne osaston hölöttäjät ja ekstrovertit, ei tule muistivirheitäkään esim. lääkkeiden tai niiden vaihtamisten kanssa, koko ajan kerrotaan, että minu raporttini ovat hyvin koostettuja yms. . kun hoitaja osaa olla hiljaa ja kuunnella, niin useammin potilaan viesti menee kokonaan perille eikä tule kommunikaatiokatkoksia niin paljon. Mielestäni siis soveltuu, mutta soveltuvuuskokeissa on parasta vakuuttaa olevansa ekstrovertti ettei tule turhia mutkia matkaan....

jaksaminen on mielestäni ihan helppoa: menen ja tulen töihin yleensä yksin. töihin mennessä orientoidun päivään ja töistä tullessa tuuletan sisäisesti sitä, että on omaa aikaa ja hiljaisuutta. En ole muutenkaan koskaan kokenut työelämässä oloa vaikeana introverttiyteni vuoksi, olisinko sitten jo lapsena osannut tehdä sopivat mallit mieleeni miten pärjää päivän ajan kaikkien kanssa. mene ja tiedä....

Vierailija kirjoitti:

No en todellakaan ole mikään ekstrovertti vaan ehkä ekstrovertin ja introvertin väliltä. Työssä on oppinut puhumaan enemmän, mutta ei sitä aina silti keksi sanottavaa. Löytyy työkavereita jotka ovat vielä muakin hiljaisempia. Ei kaikki vanhuksetkaan jaksa, että koko ajan joku höpöttää. Ja nimenomaan vanhusten parissa olen töissä ja nyt opiskelen töiden ohessa sairaanhoitajaksi.

Hae ihmeessä opiskelemaan!

Niin ja lisään vielä, että kyllä sitä vapaa-ajalla kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa kiireisen ja/tai rauhattoman vuoron jälkeen. Muistisairaat kun voivat olla välillä hyvinkin levottomia. Yksi alkaa levottomana häsäämään ja jankuttamaan, niin se sekoittaa muitakin vanhuksia. 

Mitä tarkoittaa introvertti🤔

Introvertti ei edelleenkään tarkoita, että automaattisesti olisi ujo tai estoinen. Niitäkin voi olla sen lisäksi, mutta ei välttämättä. Introvertti vaan kuormittuu enemmän ja nopeammin sosiaalisuudesta ja tarvitsee vastapainoksi yksinoloa ja rauhaa muita enemmän.

Itse olen ihmisistä tykkäävä, asiakastyötä tekevä introvertti sosionomi. Ja olen hyvä siinä, mitä teen. Työyhteisössä olen rauhantuoja ja tasoitan tilanteita siinä, missä ne hölöttävät kaikentietäjät, "sosiaaliset" oman navan kautta asioita katsovat, aiheuttavat draamaa milloin mistäkin asiasta.

Mutta vapaa-ajalla ei olenkin sitten enimmäkseen kotona. Perheeni mahtuu reviirilleni, mutta noin yleensä, tykkään koirastani enemmän kuin muista ihmisistä. Menen metsään, jossa ei kuulu ihmisääniä, niin syvälle, ettei edes valtateiden autot kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa introvertti🤔

googlaa

Vanhusten kanssa kyllä, kollegoiden kanssa taas... no ei ;D Sekaan vaan!

Pärjää tietysti ja hoidettavatkin tykkää kun on joku jolle purkaa mieltään, mutta jaksaako sitä itse. Vanhuksissa naispuolisia enemmän ja niillä keskimäärin suurempi sosiaalisuuden tarve, jotta perusintrovertti on hätää kärsimässä jo kättelyssä, huomaavat kyllä tilaisuuden vaikka vaikuttaisivat kuinka tömperöiltä. 

Itse olen ujo introvertti hoitaja. Kyllä pärjään asiakkaiden kanssa ja saan heiltä kehuja, mutta kollegat välillä nälvivät kun en osallistu tarpeeksi kahvipöytäkeskusteluihin.

Olen introvertti ja jatkuvasti omissa maailmoissani. En keskity kuuntelemaan kenenkään puheita. Kuuntelen ainoastaan omaa, sisäistä vuoropuheluani kulloinkin meneillään olevasta aiheesta.

Mä olen tehnyt kotisiivousta ja asiakkaina suurin osa vanhuksia. Ei siinä ekstrovertti tarvi olla. Yleensä ne vanhukset haluaa itse vaan puhua. Aika usein on joku mummo ärsyyntynyt, kun yritän sanoa jotakin väliin. Eli yleensä olen pärjännyt sillä, että nyökkäilen ja sanon "juu", "aivan" tai "harmi juttu" tms.

Toki työssä vetää erilaista roolia kuin vapaa-ajalla, mutta ei siinä introvertin tarvi ekstrovertiksi muuttua.

Liian moni hoitaja on mielestäni vanhustyössä ja psykiatriassa päällepäsmäri. Ei kuunnella potilasta ja puhutaan päälle. Määräillään, komennetaan ja pakotetaan. Tiuskitaan ja töksäytellään. Otteissa ja toimintatavoissa näkyy ja tuntuu  kiire ja tunteettomuus. Unohdetaan potilas. Henkilökuntakin saa osansa. Ikäviä työkavereita. Toivotan alalle tervetulleeksi lämminsydämiset ja rauhalliset introvertit. Teille on täällä tilaa. Odotan, että pääsen tekemään töitä kanssanne.

Jaksatko teeskennellä mukavaa 8h päivässä sen 40 vuotta sitte?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ujo introvertti hoitaja. Kyllä pärjään asiakkaiden kanssa ja saan heiltä kehuja, mutta kollegat välillä nälvivät kun en osallistu tarpeeksi kahvipöytäkeskusteluihin.

Eiköhän joka alalla sama.

Introvertit ovat monesti niitä reiluja työkavereita, toki ekstroverteissakin on, mutta introverteissä lähes poikkeuksetta. Sanoisin, että itse vanhusten kanssa pärjää erittäin hyvin, mutta alalla on paljon impivaaralaisia omaa ääntään rakastavia kiusaajia, jotka mielellään sitten ottavat silmätikukseen sen introvertin. Kannattaa siis uskaltaa olla ja saada se kielikellon maine, se suojelee sinua. Mutta kaiken alku introvertin kannalta on reilu esimies  hoitoyksikössä.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pärjää! Vanhusten kanssa rauhallisuus on hyväksi :)

Minä olen introvertti, mutta ei mua kukaan rauhalliseksi menisi ensiksi luokittelemaan. Mistä ihmeestä on tullut käsitys, että introvertit olisivat mm. ujoja, rauhallisia, epäsosiaaleja, vetäytyviä, hiljaisia ja kilttejä ihmisiä?

Introverteissa on paljon erilaisia luonteenpiirteitä, kuten on muissakin ihmisissä. Introvertit tarvitsevat vain paljon omaa aikaa ja tilaa akkujensa lataukseen, jotta jaksaa taas olla muiden seurassa. Ja tuo oma aika vaihtelee varmasti introverttien välillä kuinka paljon kukin tarvitsee. Minä olen välillä pe-ma täysin yksin ja hiljaisuudessa, sekä arki-illat, mutta välillä tykkään että on seuraa viikonloppunakin. Kun on taas ollut paljon muiden kanssa esim. viikonlopun, niin seuraavan kerran ehkä taas muutaman kuukauden kuluttua, muuten viihdyn yksin.

Tietääkseni moni itseään luuleva intovertti on oikeasti ambioventti vai miksi sitä kutsutaan. Eli intovertin ja ekstrovertin välimaastosta. Tällaiset ihmiset nauttivat sosiaalisista tilanteista mutta myös haluavat omaa rauhaa.

Introvertithan alkavat väsymään ja palavat loppuun jos on liikaa sosiaalisia tilanteita eikä pääse tarpeeksi palautumaan. Siksi sosiaalipainotteiset työt kuormittavat nopeammin ja työuupumus voi iskeä herkemmin.