Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaetaan kokemuksia AD(H)D :n vaikutuksista elämään
22.03.2022 |
Miten teillä vaikuttanut opiskeluihin ja työssä pärjäämiseen? Tai muuten yleisesti elämänhallintaan? Oon pidempään jo ihmetellyt, että kuinka oon näin aikaansaamaton, että mikä vika aivoissa (vai oonko vaan laiska...). Hypin asiasta toiseen ja tekeminen helposti keskeytyy ja tulee ärtymystä. Yhtäkkiä huomaan että oon istunut ajatuksissaan puoli tuntia. Muut huomauttelee, että miksen vastaa kun kysyy jotakin, tai heidän sanomisien prosessointiin menee mulla aikaa.
Töissä esimerkiksi oon huomannut, että asiat jotka pitäis tehdä, ikäänku hyppii aivoissa edes takas, enkä saa aina tartuttua niihin ilman että oikeasti pysähdyn ja mietin että mitä oon tekemässä. Samoin opiskelujen kanssa, tuntuu ettei saa itseään niskasta kiinni, että pysyisin koneen ääressä ja saisin opiskelua aiheen loppuun. Tämä on kyllä vaikuttanut merkittävästi omaan jaksamiseen, kun asiat ei suju. Multa ei oo diagnosoitu ADD:tä, mutta taidan mennä tutkimuksiin...
Kommentit (25)
Mun pojalla on add, moni asia on vaikeaa. Eksyy helposti, asiat jää kesken, huono muisti, sähläykseksi menee moni yksinkertainen asia. Syö amfetamiinipohjaista reseptilääkettä, pelottaa mitä se tekee aivoille vanhemmuuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä adhd, aikuinen tytär add eli Sählä ja Jäärä, kuten meillä sanotaan. Minä olen sählä - aloitan, vaikka kymmenen asiaa yhtä aikaa, rönsyilen niiden välillä, usein unohdan ensimmäiset, ja olen huono saamaan asioita loppuun. Tytär on jäärä - hän ei saa aloitettua, tekee yhden asian kerrallaan, hitaasti, osaa lopettaa, ei pidä siitä, jos joutuu poikkeamaan rutiineistaan. Minulla taas ei ole rutiineja, pitkästyn sellaisiin, ja olen hätäinen. Molemmat ollaan tuskastuttu toisiimme varmaan tuhansia kertoja niinä vuosina, kun asuttiin saman katon alla.
Sählänä olen opiskellut lukion jälkeen sekä ammattitutkinnon että yliopistotutkinnon. Huomasin jo kesken opintojen, etten pysty istumaan kirjoituspöydän vieressä, joten työskentelen keikkalaisena ensimmäisessä ammatissa, jossa saan heitellä seitsemää palloa yhtä aikaa ilmaan, ja vastata työn jäljestä itselleni. Arvosanat ovat aina olleet hyviä, mutta olen varsin epäsosiaalinen ja surkea verkostoituja.
Somenatiivi jäärä taas on loistoverkostoituja, mutta opiskelusta ei tahdo tulla mitään. Neljättä ammattialaa aloittelee syksyllä, on tällä hetkellä töissä ilman minkäänlaista tutkintoa.
Kyllä näiden kanssa pärjää. Me ollaan molemmat lääkkeettömiä, minä diagnosoimattomana ja diagnosoitu tytär erään terveydentilaansa liittyvän syntymäominaisuutensa vuoksi.
Add on mulla diagnosoimaton, mutta lapsilla diagnoosit. Elämä on juuri samanlaista kun kerroit. Hyppelyä asiasta toiseen ja toisaalta juuttumista. Ehkä lisänä se, että uppoudun johonkin kiinnostavaan toisinaan 150% ja silloin saan tehtyä.
Pienet arkiset asiat kuormittaa jostain syystä tosi paljon, kuten tiskikoneen tai pyykkikoneen tyhjennys. Kokkailusta ei tahdo tulla mitään, kun en vaan pysty olemaan siinä lieden ääressä. Sukkia poimimatta lattialla päiväkausia. Pää lepää siistissä ympäristössä mutta en saa pidettyä sitä siistinä. Luovutan.
Mietin myös olisiko tässä keski-iässä mitään järkeä hakea diagnoosi. Jotenkin olen oppinut elämään tämän kanssa vaikka tahmeaa on. Olen opiskellut ja ollut koko ajan töissä. Parit opinnot on jääneet kesken, mutta kolme valmista tutkintoa.
Kiva kuulla miten teillä muilla arki sujuu!
Satunnaisia huomioita:
Aloitin 17 vuoden aikana yliopiston 4 kertaa, minulla oli 3 eri pääainetta ja tein tuona aikana 2 maisterintutkintoa. Mutta ei siinä oikein mitään suunnitelmallisuutta ollut, otin kursseja puhtaasti kiinnostukseni mukaan. Ehkä siksi olen ollut ainakin kolme kertaa pitkäaikaistyöttömänä. Minulla on lisäksi 5 vähintään puolen vuoden työvoimapoliittista koulutusta.
Ylioppilasjuhlien kiitoskorttien postituksessa kesti 10 kk.
Ostettiin vaimon kanssa vaatelipasto makkariin. Innoissani järjestelin kaikki vaatteet tiptop omille paikoilleen. Tuntui tosi hyvältä. Parin viikon päästä kaikki vaatteeni olivat muurahaiskeon näköisenä kasana lattialla lipaston edessä. Näin on ollut nyt 2 vuotta.
Lukiossa ruotsin, saksan ja ranskan numeroni "kehittyivät" kaavalla 10, 9, 8, 7, 6. Keskiarvoni oli lukion alussa 9,5, lopussa 7. Yhtäkkiä pari kuukautta ennen kirjoituksia havahduin lukemaan ja sain pistettä vaille L:n paperit.
Minun on ERITTÄIN vaikea keskittyä asiantuntijatyössäni asioihin, jotka eivät kiinnosta minua. Asenteessani ei ole vikaa, sillä en odota töiden olevan "kivaa". Tämä on todella iso ongelma ja pelkään saavani potkut. Ylipäätään mikään muu kuin spontaani tekeminen on vaikea aloittaa. Kotitöistä ei meinaa tulla mitään.
Mielialani sahaavat moneen kertaan päivän aikana. Käyn joko joko yli- tai alikierroksilla eli olen joko zombi- tai apinamoodissa ja hyvin harvoin jos koskaan olen rauhallisessa optimiolotilassa.
Yliajattelen pakkomielteisesti kaiken, päässäni luuppaa satunnaisia lyhyitä melodianpätkiä, imeydyn addiktiivisesti milloin minkäkin asian pariin. Stressaannun ja ahdistun herkästi, masennun kritiikistä. En pysty ylläpitämään arjen rutiineja, vaikka kerta toisensa jälkeen intoudun suunnittelemaan, miten aion "muuttua" järjestelmälliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin sanoa, että kannattaa toivoa ettei sinulla ole ADHD:ta. Miksi? Koska se lääke ei tule auttamaan sinua sen kummoisemmin keskittymään, vaikka kuinka käytät ja senkin teho pidemmällä tähtäimellä heikkenee.
Monilla voi yksinkertaisesti kyse olla siitä, että aivot eivät sovellu tietokoneella opiskeluun tai vastaavasti käytät liikaa aikaa netissä/puhelimella, jolloin aivot ovat tottuneet nopeaan mielihyvään ja tahtiin, eivätkä enää pysty hitaampaan tahtiin, paitsi jos suodattaa itsensä pois tästä.
Mulla on onneksi vain suht lievä add. Lapsena en kestänyt mitään rutiinien muuttumisia. Kaikki piti olla aina samalla tavalla. Mulla oli paljon erilaisia lyhytikäisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Olen tosi järjestelmällinen mutta sitten taas tosi epäjärjestelmällinen. En pysty pitämään järjestystä yllä pitkään, vaikka toisaalta pystyn työskentelemään järjestelmällisesti. Mitkään arjen pikkuasiat ei vaan pysy päässä. Esim. laskujen maksaminen on ihan mahdotonta. Ei vaan pysty. Se lasku unohtuu saman tien kun olen sen käsiini saanut. En pysty maksamaan laskuja kun tulen suoraan töistä kotiin ja haen postin. En pysty orientoitumaan moisiin asioihin kun päässä on niin paljon muuta ja pitää saada ajatella omia asioita kun on koko työpäivän ollut skarppina. Sitten unohdan koko homman. Koulunkäyntiin add ei juuri vaikuttanut, mitä nyt oli tavarat lapsena hukassa. Onnekseni olin aina kiinnostunut kaikista kouluaineista niin pystyin keskittymään hyvin. Aikuisena opiskelu on ollut vaikeampaa kun en vain saa mitään aikaiseksi muuta kuin viime tingassa. En vaan pysty tuottamaan mitään jos ei ole otolliset olosuhteet. Voin olla tuntikausia paikoillani ja vain ajatella. Jos mun kanssa yrittää hoitaa jotakin asiaa kun mulla on ajattelu päällä niin on sama kuin puhuisi seinälle. Kaikki menee ohi enkä pysty keskittymään siihen mitä mulle puhutaan. Mulla on lähes tauotta keskustelu päässäni käynnissä. Ajattelen oikeastaan koko aika jotakin ja pyörittelen loputtomiin asioita päässäni. Kuten sanoin niin onneksi koulunkäynti on aina kiinnostanut ja olen koulussa ollut skarppina. Muuten olisin vain istunut hiljaa ja ajatellut kaikki päivät pääksytystään. Työasiat hoidan ja olen töissä tehokas, ihme kyllä. Kotona en saa mitään aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni ADD kuvauksista. Tosin en ole mitään diagnoosia. Lukion sain käytyä, mutta siellä vaikeita aineita pari ja niihin ei keskittyminen riittänyt. Sivuutin ne melkein täysin. Englanti oli yksi niistä ja olin lähes kielitaidoton koko lukion. Suljin sen kaiken pois "päästäni", kun ahdisti se niin paljon. Sain kursseja läpi juuri tarpeeksi, että pääsin edes kirjoituksiin. Kompensaatiolla enkku läpi. Nyt vuosien päästä, kun olen saanut itse oppia niin huomaan osaavani enkkua. Silloin suljin sen kaiken vaan pois.
Lukiossa olin hidas kirjoittamaan. Häiritsi se kaikki melu luokassa. Mieleen jäi äikän tunti jolloin piti essee kirjoittaa. Olin taas viimeisenä luokassa ja opettaja kysyi miksi minulla kestää niin kauan. Ihmettelin kysymystä ja yritin vaan sanoa, että mietin niin tarkkaan mitä kirjoitan. Oli minusta ikävä kysymys ja yritin kirjoittaa hyvin. Toiset lähtivät kokeesta heti, kun sai niin oliko se sitten hyvä juttu. Koin, että minulla kestää liian kauan ja olen hidas. Erään kerran ahdistun yo-kokeessa, kun jäin yksin saliin ja muut jo lähtivät. Silloin tuli tunne, että on pakko itsekin lähteä eikä jäädä "hitaana" sinne enää. Onneksi tämä ei vaikuttanut arvosanaan, kun lähdin liian aikaisin.
Työ asioissa harva paikka kiinnostaa. Tarvin oman rytmin ja rutiinit. En ole löytänyt vieläkään omaa alaa (esim moni amis ala ihan mahdoton ajatus), mutta toisaalta en pääse opiskelemaan. Kunnianhimoa ei ole. En myöskään osaa tehdä pitkällisiä suunnitelmia elämääni liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on onneksi vain suht lievä add. Lapsena en kestänyt mitään rutiinien muuttumisia. Kaikki piti olla aina samalla tavalla. Mulla oli paljon erilaisia lyhytikäisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Olen tosi järjestelmällinen mutta sitten taas tosi epäjärjestelmällinen. En pysty pitämään järjestystä yllä pitkään, vaikka toisaalta pystyn työskentelemään järjestelmällisesti. Mitkään arjen pikkuasiat ei vaan pysy päässä. Esim. laskujen maksaminen on ihan mahdotonta. Ei vaan pysty. Se lasku unohtuu saman tien kun olen sen käsiini saanut. En pysty maksamaan laskuja kun tulen suoraan töistä kotiin ja haen postin. En pysty orientoitumaan moisiin asioihin kun päässä on niin paljon muuta ja pitää saada ajatella omia asioita kun on koko työpäivän ollut skarppina. Sitten unohdan koko homman. Koulunkäyntiin add ei juuri vaikuttanut, mitä nyt oli tavarat lapsena hukassa. Onnekseni olin aina kiinnostunut kaikista kouluaineista niin pystyin keskittymään hyvin. Aikuisena opiskelu on ollut vaikeampaa kun en vain saa mitään aikaiseksi muuta kuin viime tingassa. En vaan pysty tuottamaan mitään jos ei ole otolliset olosuhteet. Voin olla tuntikausia paikoillani ja vain ajatella. Jos mun kanssa yrittää hoitaa jotakin asiaa kun mulla on ajattelu päällä niin on sama kuin puhuisi seinälle. Kaikki menee ohi enkä pysty keskittymään siihen mitä mulle puhutaan. Mulla on lähes tauotta keskustelu päässäni käynnissä. Ajattelen oikeastaan koko aika jotakin ja pyörittelen loputtomiin asioita päässäni. Kuten sanoin niin onneksi koulunkäynti on aina kiinnostanut ja olen koulussa ollut skarppina. Muuten olisin vain istunut hiljaa ja ajatellut kaikki päivät pääksytystään. Työasiat hoidan ja olen töissä tehokas, ihme kyllä. Kotona en saa mitään aikaiseksi.
Oletko diagnosoitu? Kuvauksesi vaikuttaa kyllä enemmän autismin kirjolta kuin adhd:ltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD on vaikuttanut ihmissuhteisiini todella paljon. Elämässäni on tällä hetkellä ainoastaan mieheni ja kaksi kirjolla olevaa kaveriani, joiden kanssa ollaan tunnettu vuosia ja joiden kanssa ollaan samalla aaltopituudella. Tein äskettäin tietoisen valinnan olla luomatta uusia ystävyyssuhteita koska ne eivät kestä. Ikinä. Tärkeiden ihmisten menettäminen tuntuu aina niin järkyttävän pahalta enkä jaksa sitä enää, joten jättäydyn loppuelämäkseni tietoisesti sosiaalisuuden ulkopuolelle.
"Mielialani sahaavat moneen kertaan päivän aikana. Käyn joko joko yli- tai alikierroksilla eli olen joko zombi- tai apinamoodissa ja hyvin harvoin jos koskaan olen rauhallisessa optimiolotilassa."
Pitää vielä lainata tämä kohta, kun kuvaa ihan minua. Lisäyksenä 9 viestiin. Minulla myös mielialat vaihtelevat. Olen väsynyt, surullinen ja saamaton seuraavaksi ns hypin seinille. Kuukautikierto vielä voimistaa tätä. Tuntuu pahenevan nyt kun voimat vähissä muutenkin. Stressaan ja hermoilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaikuttanut siten, että saa apteekista reseptillä amfetamiinia. Tällä on ollut lukuisia hyödyllisiä vaikutuksia. Mm autoa saa ajaa vaikka olisi vetänyt piriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on onneksi vain suht lievä add. Lapsena en kestänyt mitään rutiinien muuttumisia. Kaikki piti olla aina samalla tavalla. Mulla oli paljon erilaisia lyhytikäisiä harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Olen tosi järjestelmällinen mutta sitten taas tosi epäjärjestelmällinen. En pysty pitämään järjestystä yllä pitkään, vaikka toisaalta pystyn työskentelemään järjestelmällisesti. Mitkään arjen pikkuasiat ei vaan pysy päässä. Esim. laskujen maksaminen on ihan mahdotonta. Ei vaan pysty. Se lasku unohtuu saman tien kun olen sen käsiini saanut. En pysty maksamaan laskuja kun tulen suoraan töistä kotiin ja haen postin. En pysty orientoitumaan moisiin asioihin kun päässä on niin paljon muuta ja pitää saada ajatella omia asioita kun on koko työpäivän ollut skarppina. Sitten unohdan koko homman. Koulunkäyntiin add ei juuri vaikuttanut, mitä nyt oli tavarat lapsena hukassa. Onnekseni olin aina kiinnostunut kaikista kouluaineista niin pystyin keskittymään hyvin. Aikuisena opiskelu on ollut vaikeampaa kun en vain saa mitään aikaiseksi muuta kuin viime tingassa. En vaan pysty tuottamaan mitään jos ei ole otolliset olosuhteet. Voin olla tuntikausia paikoillani ja vain ajatella. Jos mun kanssa yrittää hoitaa jotakin asiaa kun mulla on ajattelu päällä niin on sama kuin puhuisi seinälle. Kaikki menee ohi enkä pysty keskittymään siihen mitä mulle puhutaan. Mulla on lähes tauotta keskustelu päässäni käynnissä. Ajattelen oikeastaan koko aika jotakin ja pyörittelen loputtomiin asioita päässäni. Kuten sanoin niin onneksi koulunkäynti on aina kiinnostanut ja olen koulussa ollut skarppina. Muuten olisin vain istunut hiljaa ja ajatellut kaikki päivät pääksytystään. Työasiat hoidan ja olen töissä tehokas, ihme kyllä. Kotona en saa mitään aikaiseksi.
Oletko diagnosoitu? Kuvauksesi vaikuttaa kyllä enemmän autismin kirjolta kuin adhd:ltä.
Kuule on diagnosoitu ja tunnistan kyllä as-kirjon ja add:n eron. Olen ammatiltani erityisopettaja niin on tullut nähtyä ihan kaikenlaisia nepsyjä aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun pojalla on add, moni asia on vaikeaa. Eksyy helposti, asiat jää kesken, huono muisti, sähläykseksi menee moni yksinkertainen asia. Syö amfetamiinipohjaista reseptilääkettä, pelottaa mitä se tekee aivoille vanhemmuuten.
Nää lääkkeet on nii uusia, että pidemmän päälle tutkittua tietoa ei ole miten nää vaikuttaa. Kasvua voi hidastaa ainakin.
Vierailija kirjoitti:
On vaikuttanut siten, että saa apteekista reseptillä amfetamiinia. Tällä on ollut lukuisia hyödyllisiä vaikutuksia. Mm autoa saa ajaa vaikka olisi vetänyt piriä.
Sen muuten saa verikokeessa tarkastaa. Poliisit on nykyään aika hyviä arvioimaan ootko päihtyneenä.
Sain diagnoosin vasta siinä vaiheessa kun kolmas yliopistotutkinto jäi kesken. Onneksi on kuitenkin sentään lukiopaperit ja 1 amistutkinto. Niidenkin kanssa ollut taistelua että sai valmiiksi.
Samaan aikaan minulla on korkea älykkyys ja kova uteliaisuus vähän kaikkea kohtaan. Mutta sitten taas olen hyperaktiivinen sähelö ja juoksentelen pää kolmantena jalkana ympäriinsä eikä mikään tule valmiiksi. Heitän ideoita ilmaan, sitten joku muu pöllii ideani ja tekee sen rahoiksi. Näin käynyt useamman kerran. Parempi siis vaan pitää suunsa kiinni ja suhtautua epäluuloisesti neuronormaaleihin ihmisiin.
Ehkä suurin harmistus elämässäni parisuhteen puute. En onnistu esittämään tarpeeksi normaalia että kelpaisin jollekin täyspäiselle miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Add on mulla diagnosoimaton, mutta lapsilla diagnoosit. Elämä on juuri samanlaista kun kerroit. Hyppelyä asiasta toiseen ja toisaalta juuttumista. Ehkä lisänä se, että uppoudun johonkin kiinnostavaan toisinaan 150% ja silloin saan tehtyä.
Pienet arkiset asiat kuormittaa jostain syystä tosi paljon, kuten tiskikoneen tai pyykkikoneen tyhjennys. Kokkailusta ei tahdo tulla mitään, kun en vaan pysty olemaan siinä lieden ääressä. Sukkia poimimatta lattialla päiväkausia. Pää lepää siistissä ympäristössä mutta en saa pidettyä sitä siistinä. Luovutan.
Mietin myös olisiko tässä keski-iässä mitään järkeä hakea diagnoosi. Jotenkin olen oppinut elämään tämän kanssa vaikka tahmeaa on. Olen opiskellut ja ollut koko ajan töissä. Parit opinnot on jääneet kesken, mutta kolme valmista tutkintoa.
Kiva kuulla miten teillä muilla arki sujuu!
Mulla on kans tuo, että jos on mielenkiintoinen asia nii voin vaikka koko päivän keskittyä siihen yhteen asiaan.
Arkiset asiat kuormittaa kans, samoin niitä mainittuja sukkia tuppaa lojumaan lattioilla... kannattaa varmaan hakeutua tutkimuksiin, diagnoosin saaminen vois parantaa elämänlaatua sinullakin! Siksi myös itse aion lähtä hakemaan tähän apua.
Kiitos kun jaoitte kokemuksia, moni asia kuulosti kyllä tutulta. Ois edelleen mukava kuulla aiheesta, ja etenkin siitä minkälaisia keinoja käytätte että selviätte addn kanssa. Jaksamista teille arkeen!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikuttanut siten, että saa apteekista reseptillä amfetamiinia. Tällä on ollut lukuisia hyödyllisiä vaikutuksia. Mm autoa saa ajaa vaikka olisi vetänyt piriä.
Sen muuten saa verikokeessa tarkastaa. Poliisit on nykyään aika hyviä arvioimaan ootko päihtyneenä.
Entä sitten? Verikoe näyttää amfetamiinia, Elvanse = amfetamiinia.
Mä sain yliopistossa lisäaikaa tenttien suorittamiseen ADHD:n takia! Kyllä kannatti.
Alue: Aihe vapaa
ADHD ei ole aikaansaamamaton, mutta oikeisiin asioihin keskittyminen puuttuu.