Lue keskustelun säännöt.
Te jotka aina olitte lapsena luokkanne lyhyimpiä, mitä teille nykyään kuuluu?
Aina eturivissä luokkakuvissa
22.03.2022 |
Onko muita jotka olisivat nauttineet omasta pienuudestaan/pituudestaan? Itse olen aina ollut pituuteeni tyytyväinen ja vasta av:n myötä tajunnut miten paljon meitä näköjään parjataan :D. Ihanaa kevättä kaikille, pituudesta riippumatta!
N 153cm
Kommentit (71)
Kiitos hyvää kuuluu. Voin vieläkin ratsastaa poneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tykännyt lyhyenä olemisesta. Aina on myös kaikissa kulkuneuvoissa sopivasti sekä istuma- että jalkatilaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta oli ihanaa olla lyhyt. Tykkäsin jotenkin siitä pienuuden tunteesta. Olin luokan lyhyin tyttö ekat neljä vuotta alakoulussa, pojista yksi oli kyllä minuakin lyhyempi.
Mulla keliakia hidasti pituuskasvua, ja vaikka se diagnosoitiin jo 5 vuotiaana, meni muutama vuosi saada ikätovereita kiinni.Nykyisin olen 165cm eli tasan saman pituinen kuin äitini. Sisko ja veli kasvoivat selvästi pidemmiksi, isäkin kun on pitkä. Olen ihan tyytyväinen pituuteeni, en haluaisi olla ainakaan mikään 170 senttinen :D nyt on juuri sopiva!
170 cm on paras pituus naiselle, housut on juuri sopivia, kun ostaa kaupasta. Ylettyy ruokakaupan ylähyllylle, ei tarvitse kiipeillä tuolilla, kun pesee ikkunoita.
Myös tosi monessa työpaikassa on ollut apua töiden tekemisessä, kun on 170 cm pitkä.
Minun lyhyt anoppi joutui kiipeämään tuolille ja tuoli meni rikki, käsi murtui.
KYlläpähän on 157 cm pituus hyödyllinen, voit ottaa pitkän tai lyhyen miehen! Mulla on yleensä ollut niitä pitempiä... eräs pitkä nainen valitti, että lyhyet naiset vie kaikki pitkät miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään olen 190 cm, pili on 11 cm.
nykyään mulle kuuluu 171,5-senttinen varsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole suuremmin muuten vaikuttanut, paitsi että olen hyvä kiipeilemään, kun pitää saada jotain korkealta tai esimerkiksi kiinnittää verhot tai siivota auton katolta lumet. Osaan myös hyvin lyhentää housujen lahkeet ja paidan/takin hihat.
Otin lyhyen miehen, kun on näppärämpi pussailla, ei tarvitse jakkaraa.
Joskus aiheuttaa oppilaille naurua, kun joudun hakemaan tuolin, että saan valkokankaan vedettyä alas ja liitutaululle en ylety yläosaan. Opetan lukiossa eikä vielä ole tullut vastaan minua lyhyempää oppilasta, yläasteella välillä oli joku.
Olen hyvin tyytyväinen pituuteeni. Leveyttä voisi olla vähän vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole suuremmin muuten vaikuttanut, paitsi että olen hyvä kiipeilemään, kun pitää saada jotain korkealta tai esimerkiksi kiinnittää verhot tai siivota auton katolta lumet. Osaan myös hyvin lyhentää housujen lahkeet ja paidan/takin hihat.
Otin lyhyen miehen, kun on näppärämpi pussailla, ei tarvitse jakkaraa.
Joskus aiheuttaa oppilaille naurua, kun joudun hakemaan tuolin, että saan valkokankaan vedettyä alas ja liitutaululle en ylety yläosaan. Opetan lukiossa eikä vielä ole tullut vastaan minua lyhyempää oppilasta, yläasteella välillä oli joku.
Olen hyvin tyytyväinen pituuteeni. Leveyttä voisi olla vähän vähemmän.
Minulla sama myös! Olen tosi ketterä ja hyvä kiipeämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naljailu lyhyydestäni on aina ja poikkeuksetta tullut suhteellisen tuntemattomilta naisilta, esim kavereiden kavereilta yms. En ole koskaan ymmärtänyt mistä tämä kumpuaa. Miten ketään voi ärsyttää tai ihmetyttää toisen pituus. Ja olen kuitenkin jopa 160cm
Pitkiä naisia ärsyttää lyhyet naiset. Syyn kun vielä ymmärtäisi.
Ehkäpä kateus koska "miehet tykkää taskuvenuksista" tjsp.
Pitkien naisten on vaikeampi löytää miestä, varsinkaan, jos eivät ole mitään tikkulaihoja malleja, vaan vartaloltaan rotevampia. Nämä pikkuiset, erityisesti hentorakenteiset naiset ovat kaikkien miesten makuun ja voivat näin ollen valita parhaat päältä.
Musta oli ihanaa olla lyhyt. Tykkäsin jotenkin siitä pienuuden tunteesta. Olin luokan lyhyin tyttö ekat neljä vuotta alakoulussa, pojista yksi oli kyllä minuakin lyhyempi.
Mulla keliakia hidasti pituuskasvua, ja vaikka se diagnosoitiin jo 5 vuotiaana, meni muutama vuosi saada ikätovereita kiinni.
Nykyisin olen 165cm eli tasan saman pituinen kuin äitini. Sisko ja veli kasvoivat selvästi pidemmiksi, isäkin kun on pitkä. Olen ihan tyytyväinen pituuteeni, en haluaisi olla ainakaan mikään 170 senttinen :D nyt on juuri sopiva!