Te jotka aina olitte lapsena luokkanne lyhyimpiä, mitä teille nykyään kuuluu?
Onko muita jotka olisivat nauttineet omasta pienuudestaan/pituudestaan? Itse olen aina ollut pituuteeni tyytyväinen ja vasta av:n myötä tajunnut miten paljon meitä näköjään parjataan :D. Ihanaa kevättä kaikille, pituudesta riippumatta!
N 153cm
Kommentit (71)
Huonosti kuuluu. Jotenkin kaikkien puhe tulee niin kaukaa :(
Pituuskasvuni myöhästyi syömishäiriön vuoksi. Olin luokan pätkä. Nykyään 177cm👏
Minua on useamman oppilaan vanhemmat aluksi luulleet oppilaaksi koska olen niin lyhyt.
Naljailu lyhyydestäni on aina ja poikkeuksetta tullut suhteellisen tuntemattomilta naisilta, esim kavereiden kavereilta yms. En ole koskaan ymmärtänyt mistä tämä kumpuaa. Miten ketään voi ärsyttää tai ihmetyttää toisen pituus. Ja olen kuitenkin jopa 160cm
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kuuluu. Jotenkin kaikkien puhe tulee niin kaukaa :(
Luulen että siellä korkealla vain humisee niin paljon.
157 cm eikä mitään haittaa tai hyötyä lyhyydestä, elämä sujuu hyvin.
Luin joskus nuorempana kauhulla kaikkia tutkimusartikkeleita siitä että pitkät pärjää aina työelämässä paremmin. Noh loistavasti se on minullakin mennyt ja pituutta 157cm
Pisimmilläni oli 165 cm mutta nyt olen iän myötä alkanut kutistua, vaikka yritän venytellä selkänikamiani.
Olin aina semmonen pikkuvanttera persjalkainen tyttö, josta pojat eivät olleet lainkaan kiinnostuneita - naamallani ei ole voinut houkutella ketään.
Onnekseni löysin kuitenkin eräältä työpaikalta 172 cm aviomiehen. Olemme molemmat erittäin introvertteja ja viihdymme kaksistaan.
Tuskinpa kuitenkaan pituuteni sinällään on vaikuttanut elämääni, enemmänkin kolho ulkonäköni.
Vierailija kirjoitti:
Naljailu lyhyydestäni on aina ja poikkeuksetta tullut suhteellisen tuntemattomilta naisilta, esim kavereiden kavereilta yms. En ole koskaan ymmärtänyt mistä tämä kumpuaa. Miten ketään voi ärsyttää tai ihmetyttää toisen pituus. Ja olen kuitenkin jopa 160cm
Pitkiä naisia ärsyttää lyhyet naiset. Syyn kun vielä ymmärtäisi.
Keski-ikäkin jo takana kirjoitti:
Pisimmilläni oli 165 cm mutta nyt olen iän myötä alkanut kutistua, vaikka yritän venytellä selkänikamiani.
Olin aina semmonen pikkuvanttera persjalkainen tyttö, josta pojat eivät olleet lainkaan kiinnostuneita - naamallani ei ole voinut houkutella ketään.
Onnekseni löysin kuitenkin eräältä työpaikalta 172 cm aviomiehen. Olemme molemmat erittäin introvertteja ja viihdymme kaksistaan.
Tuskinpa kuitenkaan pituuteni sinällään on vaikuttanut elämääni, enemmänkin kolho ulkonäköni.
Mulla päinvastoin jalat on pitkät ja selkä tosi lyhyt. Hassulta sekin näyttää, mutta onneksi saa vähän pukeutumisella peitettyä..
Minä olin koko ala-asteen lyhin tai toiseksi lyhin, yhden toisen tytön kanssa vuorotellen. Nyt olen 171 eli juuri sopiva. Kasvoin yhtäkkiä 14 v. sitten tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kuuluu. Jotenkin kaikkien puhe tulee niin kaukaa :(
Luulen että siellä korkealla vain humisee niin paljon.
Huoh. Olen lähellä maanrajaa. Sitähän tässä kysyttiin.
En ole koskaan välittänyt omasta pituudesta eikä se ole hidastanut mitenkään. Puoliso nauraa että minulla on uskomattoman huono hahmotuskyky ihmisten pituudesta. Kaikki muut näyttää minulle aina pitkiltä! En osaa arvioida muiden pituuksia yhtään! 153cm
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti kuuluu. Jotenkin kaikkien puhe tulee niin kaukaa :(
Luulen että siellä korkealla vain humisee niin paljon.
Huoh. Olen lähellä maanrajaa. Sitähän tässä kysyttiin.
Anteeksi! Ajattelin että joku pitkä tuli tänne vinoilemaan meille :DD
Kertokaas lyhyet, mitä vastaatte mahdollisiin typeriin kommentteihin tai kysymyksiin liittyen pit... ei kun hih, hih lyhyyteenne?
Minä jaksan aina jotenkin yllättyä noista ja useinmiten jätän nämä moukat omaan arvoonsa. Joskus vaan olisi hyvä suoraan sanottuna antaa takaisin jotain yhtä typerää.
Ihan samalla tavalla edelleen olen aina se joukon lyhin joka paikassa. Eipä tuo mulle ole koskaan ollut mikään ongelma. Jos jollekin toiselle on, niin harmi juttu toki. Uskon, että olen ainakin oppinut kunnioittamaan erikokoisia, -värisiä ja -muotoisia ihmisiä eri tavalla kuin ns. normimittaiset kanssakulkijat.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin koko ala-asteen lyhin tai toiseksi lyhin, yhden toisen tytön kanssa vuorotellen. Nyt olen 171 eli juuri sopiva. Kasvoin yhtäkkiä 14 v. sitten tosi paljon.
Nämä teidän kasvupyrähdykset on tosi mielenkiintoisia. Mä sahasin ylöspäin tasaisen hitaasti 154cm asti ja siihen sitten jäin. Ihan kivasti on kyllä elämässä sujunut enkä ole koskaan toivonut olevani pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Olin ala-asteen siellä eturivissä. Mä kasvoin vasta yläasteella, nykyään 172 cm. Oli tosi pitkään lyhyen ja pullean tytön identiteetti sen kasvun jälkeenkin.
Sama kokemus, mutta onneksi vältyin identiteetin aiheuttamalta traumalta. Olen muuten sentin pidempi kuin sinä ;DD
149 cm kirjoitti:
Ihan samalla tavalla edelleen olen aina se joukon lyhin joka paikassa. Eipä tuo mulle ole koskaan ollut mikään ongelma. Jos jollekin toiselle on, niin harmi juttu toki. Uskon, että olen ainakin oppinut kunnioittamaan erikokoisia, -värisiä ja -muotoisia ihmisiä eri tavalla kuin ns. normimittaiset kanssakulkijat.
JEE! Juuri näin! Olen täysin samaa mieltä!
Tarjoaako teille ihmiset ystävällisesti pyytämättä kaupassa usein apua kun tarvitsette jotain ylähyllyltä? Hämmästyn tästä joka kerta paljon sillä kyllä mä yletän sieltä kaiken hyvin ottamaan. Tämä siis ennen koronaa.