Lue keskustelun säännöt.
Olen vain äiti, en jaksaisi
02.09.2015 |
Olen 32v yhden lapsen (2v) äiti ja odotan toista. Olen edelleen kotona lapsen kanssa. Asun paikkakunnalla nyt kahdeksatta vuotta mieheni kanssa, eikä meillä ole sukua tai ystäviä lähelläkään- työkavereita ja miehellä tuttuja kyllä. Olin jo ennen lapsen syntymää vuosia ilman ystäviä, koska en mistään niitä onnistunut saamaan. Nyt äitinä olen käynyt lapsen kanssa vaikka missä, mutten ole saanut ystäviä/tuttuja. Käytännössä olen ollut 2v kaikki päivät yksin lapsen kanssa kaksin kun mies töissä. Olen niin kyllästynyt olemaan yksin. Lapsen viihdyttäminen on raskasta. Ulkoilemme päivittäin ja käymme aktiviteeteissä, joissa olemme kaksin. Käytännössä mieheni on ainut aikuinen juttukaveri minulle, nyt kun työkavereitakaan ei ole yli kahteen vuoteen ollut. Tunnen eristäytyneeni maailmasta täysin.
Kommentit (15)
Huoh, samat tunnelmat vain hieman lievempänä. Mulla sentään osa-aikainen työ...mutta tuntuu, että muuta elämää ei ole kuin koti, työpaikka, leikkipuisto. Missä päin olet ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 20:39"]Huoh, samat tunnelmat vain hieman lievempänä. Mulla sentään osa-aikainen työ...mutta tuntuu, että muuta elämää ei ole kuin koti, työpaikka, leikkipuisto. Missä päin olet ap?
[/quote]
Vantaalla asun. "Mukavaa" että kohtalotovereita. Ap
Tänään erityisesti on ollut yksinäinen olo. [quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 21:31"][quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 20:39"]Huoh, samat tunnelmat vain hieman lievempänä. Mulla sentään osa-aikainen työ...mutta tuntuu, että muuta elämää ei ole kuin koti, työpaikka, leikkipuisto. Missä päin olet ap?
[/quote]
Vantaalla asun. "Mukavaa" että kohtalotovereita. Ap
[/quote]
Itse olen Tampereelta. Tänään on erityisesti ollut surullinen päivä. Aika ristiriitaista, että vaikka olenkin luonteeltani ujo ja introvertti, ei tällainen eristäytyneisyys muista aikuisista olekaan se mun juttuni. Plääh. :'(
5 viestin kirjoittaja: mä oon kanssa tre:ltä, hieman juu introvertti kanssa mutta olis ihan kiva edes jonkinmoisia ystävyyssuhteita ylläpitää. Kaverit jäi lasten syntymän jälkeen koska heillä ei ole vielä lapsia vaikka kolmikymppisiä ollaan. Tuntuu ettei löydy enää yhteistä lapsettomien kavereiden kanssa
Ei muuta kuin tossua toisen alle ja muiden aikuisten seuraan. Avausta auki klikkaamatta osasi jo sanoa, että olet alle 5-vuotiaan lapsen vanhempi. :) Ota viikkorutiiniin MLL:n tai seurakunnan perhekahvila tai ota joku kulkuväline alle ja mene Helsingin puolelle lähimpään leikkipuistoon tai perhetaloon (http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/leikki-ja-avoin-toiminta/leikkipuistot/).
Mene mukaan, avaa suusi, käy säännöllisesti, tarjoa välillä kahvit tai tuo joku keksipaketti pöytään - kaikki keinot ovat sallittuja. Myös harrastusryhmässä käyminen helpottaa tutustumista, esim. muskarihetki on harvemmin lapselle tuikitärkeä (vaikka musiikkihetki onkin hyvä juttu), mutta monelle vanhemmalle ihan viikottainen henkireikä. Tai jokin perheliikunta, jossa lapset ja vanhemmat puuhaavat yhdessä.
Eikä noista paikoista tarvitse löytää mitään maailman parhaita hengenheimolaisia tai sydänystävää loppuelämäksi, ihan samanlaisia arkeen ja äitiyteen nuutuneita mammoja löytyy joka paikasta, mutta kukaan ei uskalla sanoa ääneen että "oon yksinäinen, oon vaan äiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitapa tuo sama tarina, lisää lapsia ja vielä jonnekin Pohjois-Suomen pikkukaupunkiin, jossa ei tapahdu mitään, on kylmä ja pimeä aina! Saa siinä mielikuvitusta käyttää, että pysyy järjissään.
Monta vuotta on mennyt, mutta olen löytänyt kyllä lopulta tekemistä. Kivoja harrastuksia ja niiden kautta tuttavia ja pieniä harrastusmatkoja.
Minkälaisista asioista tykkää, mitä harrastit ennen lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan olisi jotain nettisivuja/fb-ryhmiä mistä voisi löytää kavereita omalta alueelta? :) Itse ainakin olen löytänyt paljon uusia tuttavuuksia facebookista, vaikken yksinäinen olekaan.
Sama täällä. Käymme lapsen kanssa harrastuksissa joista on vaikea saada kavereita/tuttuja oman ujouteni tähden.
Onneksi lapsi on reippaan oloinen ja hakeutuu seuraan mutta äitinä tuntuu kovin yksinäiseltä ilman tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppista. Onko sinulla anonyymia sähköpostiosoitetta?
Olen samantyylisessä tilanteessa kuin ap, yhden kolmevuotiaan lapsen kanssa. Päivät menevät kahdestaan lapsen kanssa ja vaikka erinäisissä aktiviteeteissä käynkin, niin yksin olen silti. Tekaisin mailiosoitteen, jos kiinnostaa olla yhteyksissä: kummakummitus@yahoo.com
Niin ja olen myös Vantaalta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.09.2015 klo 15:45"]5 viestin kirjoittaja: mä oon kanssa tre:ltä, hieman juu introvertti kanssa mutta olis ihan kiva edes jonkinmoisia ystävyyssuhteita ylläpitää. Kaverit jäi lasten syntymän jälkeen koska heillä ei ole vielä lapsia vaikka kolmikymppisiä ollaan. Tuntuu ettei löydy enää yhteistä lapsettomien kavereiden kanssa
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta siitä lapsesta alkaa olla jo seuraa. Ihme kyllä, ihan pian. Usko pois.
#