Opettaja, mitä tapahtuu, jos keskityt vain opettamiseen?

Tämä on minusta se olennaisin pointti hammashoitajan ja opettajan työn eroissa. Toisilla yksi potilas, jossa hammashoitaja avustaa. Opettajalla 28 opetettavaa yhtä aikaa.

Tuollainen yhden ihmisen kohtaaminen kerralla kuulostaa kyllä ihan lomalta verrattuna siihen että hammaslääkärissä olisi 28 potilasta kerralla, verhon takana toinen mokoma, hammaslääkäriä ei olisi, vaan hoitaja olisi vastuussa näistä. Teemana on hammaskiven poisto. Kolmelle potilaista laitetaan lisäksi uusi paikka, kaksi vastustelee tätä. Kaksi potilasta ei saapunut paikalle, hammashoitaja soittaa heille, yksi tulee myöhässä, hänelle ei löydy tuolia. Selviää, että hänen pitäisikin olla verhon toisella puolella. Hammashoitaja ohjaa hänet oikealle puolelle verhoa. Kaksi potilaista aloittaa sillä välin tappelun kumpi saa istua siinä tuolissa, viisi ei avaa suutaan, hoitaja maanittelee heitä vuorotellen, yksi tuoleista ei toimi, yksi ei muistanut ottaa tekareitaan mukaan, yksi lähti vessaan, yhtä oksettaa ja loppujen kanssa harjoitellaan hammaskiven poistoa ensin yhdessä ja sitten hammashoitaja kierää tekemässä sen kaikkien kanssa erikseen. Kello soi. Hoitaja ohjeistaa vielä pikaisesti kotihoidon vaikka kukaan ei enää kuuntele. Hoitaja saattelee potilaat aulaan ja auttaa etsimään kadonnet, vaihtuneet ja roskiin tungetut hanskat, pipot ja kengät. Kello soi. Uusi asiakaskunta saapuu hammashoitolan huoneeseen

Saako hammashoitaja kiinni ideasta?

Vierailija kirjoitti:

Olen ison yläasteen luokan äidinkielen ope. Suurin osa tunnista kuluu siihen, että yritän saada ääneni kuuluviin möykkäävien teinien seasta. Noin joka viides minuutti erottelen tappelijoita toisistaan. Jospa saisinkin vain opettaa.

Oletko siis äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja isossa yläkoulussa vai onko se luokka iso (vaikkei koulu olisikaan). Voi tietenkin olla molempia, mutta kumpaa tarkoitat? Minua kiinnosta tietää, ovatko oppilaat isoissa kouluissa hankalampia kuin pienissä. T: Toinen äikänope

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minusta se olennaisin pointti hammashoitajan ja opettajan työn eroissa. Toisilla yksi potilas, jossa hammashoitaja avustaa. Opettajalla 28 opetettavaa yhtä aikaa.

Tuollainen yhden ihmisen kohtaaminen kerralla kuulostaa kyllä ihan lomalta verrattuna siihen että hammaslääkärissä olisi 28 potilasta kerralla, verhon takana toinen mokoma, hammaslääkäriä ei olisi, vaan hoitaja olisi vastuussa näistä. Teemana on hammaskiven poisto. Kolmelle potilaista laitetaan lisäksi uusi paikka, kaksi vastustelee tätä. Kaksi potilasta ei saapunut paikalle, hammashoitaja soittaa heille, yksi tulee myöhässä, hänelle ei löydy tuolia. Selviää, että hänen pitäisikin olla verhon toisella puolella. Hammashoitaja ohjaa hänet oikealle puolelle verhoa. Kaksi potilaista aloittaa sillä välin tappelun kumpi saa istua siinä tuolissa, viisi ei avaa suutaan, hoitaja maanittelee heitä vuorotellen, yksi tuoleista ei toimi, yksi ei muistanut ottaa tekareitaan mukaan, yksi lähti vessaan, yhtä oksettaa ja loppujen kanssa harjoitellaan hammaskiven poistoa ensin yhdessä ja sitten hammashoitaja kierää tekemässä sen kaikkien kanssa erikseen. Kello soi. Hoitaja ohjeistaa vielä pikaisesti kotihoidon vaikka kukaan ei enää kuuntele. Hoitaja saattelee potilaat aulaan ja auttaa etsimään kadonnet, vaihtuneet ja roskiin tungetut hanskat, pipot ja kengät. Kello soi. Uusi asiakaskunta saapuu hammashoitolan huoneeseen

Saako hammashoitaja kiinni ideasta?

Näinpä. Ja vaikka hammashoitajan työtä ei tietenkään voi tehdä ilman koulutusta tai perehdytystä, ei se tarkoita sitä, että työ olisi työnä erityisen vaativaa. Siksi työhön riittää ammatillinen tutkinto.

Hammashoitajatasoisia työntekijöitä on koulussakin. He ovat koulunkäynninohjaajia. Heillä on aivan eri koulutus, työnkuva ja vastuut kuin opettajalla. Aivan kuten hammashoitajalla ja hammaslääkärilläkin on eri työt ja vastuut.

Hammaslääkäri pystyisi pääsääntöisesti toimimaan ilman hammashoitajan apua, mutta se hidastaisi kovasti omaa työtä. Koulussa opettaja tekee ne kaikki itse, kun muita aikuisia useimmissa luokissa ei ole.

Minulle tuli aloitusta lukematta ensimmäisenä mieleen, mitä OPPITUNNILLA tapahtuisi, jos keskittyisin vain opettamiseen. Jättäisin kaikki kurinpitotoimet ja muut sikseen ja vain opettaisin, olisipa se ilmiöpohjaista tai  perusmuotoista luentoa, tai jotain siltä väliltä. Luultavasti puolet luokasta tappelisi keskenään ja toinen selaisi kännykkää. Tai  teineistä noin 90 % keskittyisi kännykkään ja 10% häiriköisi minua ja/tai toisia oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienissä kunnissa ei ole porukkaa hoitamaan tehtäviä. Reksi saattaa tehdä myös sivistystoimenjohtajan hommia. Sitten on koulusihteeri ja opettajat. Tässä tilanteessa esimerkiksi koulukuljetusten kilpailutus, reittien suunnittelu jne. jää jonkun opettajan harteille.

Nyt on tarviketilausten aika. Kaikki vuoden aikana kuluvat tarvikkeet (kuviksen värit ja maalit, kynät, vihkot, kemian aineet jne.) tilataan. Sitä ennen pitää tietää mitä on ennestään.

Jos käsitöissä tehdään jotain ihan uudenlaista on opettajan usein tehtävä (omalla ajalla) mallikappale ja työskentelyohjeet. Näitä ei saa mistään valmiina.

Koulumme muuttaa. Käyn kohta läpi uuteen kouluun tulevan kalustuksen kilpailutusta.

Siis oletko reksi/sivistytoimenjohtaja? Ei kai tavallinen opettaja hoida kilpailutuksia ja materiaalitilauksia?

Kyllä me vaan hoidetaan, kun johtoporras on niin ohut. Jos sivistystoimi on reksi ja koulusihteeri, eivät he millään ehdi tekemään kaikkea.

Mitähän siitäkin tulee, kun jossakin valitaan sivistys- ja hyvinvointijohtajaksi joku talousalan ammattilainen?  

Kaksi isoa kokousta. Mitä tapahtuu OIKEASTI, jos et osallistu? Siis ihan aidosti kysyn. Usein kokouksista suuri osa turhia, eikä kaipaa yhtä lisäosallistujaa.[/quote]

Otetaan se aika palkasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti ja sisälukutaito on mielestäni enemmän hukassa hammashoitajalla. Alkuperäinen kysymyshän oli, mitä opettajan työhön kuuluu opettamisen lisäksi ja onko niitä pakko tehdä. Kysymykseen tuli ihan asiallisia vastauksia, kunnes joku tulkitsi ne valitukseksi työn vaativuudesta. Siitä alkoi turha jankutus puolin ja toisin.

Itseasiassa tämä on mielestäni ollut hyvä keskustelu, johon on tullut näkökulmaa myös toiselta alalta (hammashoitaja).

Aloituksessa hain takaa juuri näitä taksin soitteluja ja laastareiden liimailuja, jotka mielestäni ei kuulu opettajalle, vaan rehtorille ja terveydenhoitajalle.

Myös hammashoitajan tuoma näkökulma kirjatilauksiin on hyvä. Eihän se vaikeaa ole ja melko helppoakin. Opettajat kuitenkin tarkentavat, että se tehdään omasta pussista.

Kuvaavin kommentti oli mielestäni yllä, jossa kerrottiin, että keskimääräinen viikkotyöaika on 42h. Tuskin kukaan tekisi 4h ekstraa viikossa palkatta.

-ap

Olen aineenopettaja, enkä ole koskaan katsonut työaikaani kellosta. Opettajilla ei edes ole työaikaa, on vain töitä. Emme ole työaikalain piirissä.

Minulla oli kerran oppilas, joka jostain syystä valitsi minut tukihenkilökseen. Hän oli luokkani ovella harva se päivä tuntieni loputtua. Lukuvuoden aikana käytin tämän oppilaan kanssa jutteluun varmaan kymmeniä tunteja, joista en saanut palkkaa. Toki yritin ohjata häntä tuen piiriin, mutta teinillä on omatkin mielipiteet siitä, kenelle haluaa puhua. Olisiko pitänyt sitten kieltäytyä juttelemasta, kun on tunnit täynnä? Eivät opettajat tee niin.

Tai kun oppilas pyytää palautetta kirjoitelmistaan, niin sanonko hänelle, että periaatteessa homma kuuluu minulle, mutta nyt on tunnit täynnä? No en todellakaan, vaan käyn lukemassa työt ja kirjoitan hänelle palautteen ja hups on taas mennyt puoli tuntia palkatonta. Tai jos huolestunut huoltaja haluaa tavata, kerronko, että olen jo käyttänyt tältä lukukaudelta luokanvalvojan resurssin, ota yhteyttä parin kuukauden päästä? En tietenkään.

Suomalainen opettaja yleensä välittää oppilaista ja perheistä. Meitä on helppo kyykyttää, koska emme kerta kaikkiaan voi myydä lapsille ei oota. Töitä tehdään, kunnes ne on tehty, eikä vain siihen asti, kun kello on jotain. Eli kyllä, on ihmisiä, jotka tekevät vaikka neljä tuntia palkatonta, jos tilanne vaatii.