Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut lapsesi/lastesi vauvavuosista?
21.03.2022 |
Teitkö vauvavuonna jotain, mikä on jälkikäteen jäänyt harmittamaan? Jätitkö tekemättä jotain, mitä olisi jälkiviisaasti ajateltuna kannattanut tehdä? Mitä tekisit nyt toisin?
Minä kadun sitä, että otin stressiä siitä, ”sosiaalistelimmeko” vauvan kanssa tarpeeksi. Viihdyin pitkälti kotona oman perheen kesken, emmekä nähneet kovin usein sukulaisia tai ystäviä välimatkan takia. Kerran viikossa käytiin vauvakerhossa. Stressasin, saako vauva riittävästi sosiaalisia kontakteja ja kehittyykö normaalisti. Ihan turha huolenaihe näin jälkikäteen ajateltuna, kun lapsi on perussosiaalinen ja viihtyy ihmisten seurassa.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin esikoisen kanssa alkuun niin oudon epävarma enkä luottanut itseeni.
Ja että (hormonien ja väsymyksen takia?) olin lapsen isälle usein todella kiukkuinen.
Vierailija kirjoitti:
Kadun että päästin anopin liian usein käymään. Oli aina stressi siivota edes vähän kun joku tulee meille. Anoppi halusi vain pitää vauvaa, mutta mitään apua hänestä ei ollut, ei edes kahvikuppiaan viitsinyt laittaa tiskikoneeseen.
Mä estin oman anopin tulemisen nyt vauvavuotena samasta syystä, vauva ei ole nukke. Pysykööt kotonaan jos tulee passattavaksi.
Olisi pitänyt pitää vauvaa enemmän sylissä kun hän oli niin ihanan pieni ja suloinen :(
Olisi pitänyt erota lasten isästä paaaaaaljon paljon aiemmin ja turvata sillä lasten lapsuus paremmin.
Ei se eksä ikinä muuttunut, juominen ja väkivalta vaan jatkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin kyllä lasten vauvavuosista kovasti. Hoidin lasten lisäksi kodin ja passasin miestäni, kun se hyvältä tuntui.
Vasta töihiinpalun jälkeen ja yhä nyt (esikoinen jo aikuinen) tajusin, että olisi pitänyt pakolla pitää isän/miehen roolia lasten ja kodinhoidossa isompana. Mies ei nimittäin sitä uutta osallistuvaa roolia koskaan ottanut. Toisaalta, olisiko ne kotivuodet sitten olleet kauheaan vääntöä ja riitelyä, kun ne olivat ihanan leppoista kotoilua.
Keskityin murehtimaan kaikkia ikäviä asioita ja vaikeita vaiheita, kun olisi voinut keskittyä kaikkeen hyvään.