Ahdistus päällä -puolisolla ei riitä ymmärrys
Tällä hetkellä oma työtilanne on todella auki. Töitä on, mutta niiden jatkuvuus on vaakalaudalla. Sopimus nimittäin loppuu ensi kuussa. Olen koko ajan yrittänyt etsiä töitä ja hakenut moneen paikkaan. Surullinen fakta vain on, että omalla alallani on ylitarjontaa työntekijöistä ja ainoat mahdollisuudet oman alan töihin olisivat syrjäkylät kaukana nykyisestä kodistani. Puolisollani on vaikea ymmärtää kyseistä tilanteesta koituvaa ahdistusta. Kun kaipaisin myötätuntoa ja tukea, sitä ei heru vaan ehdottelee työpaikkoja toiselta puolelta Suomea. Tiedän suoraan, etten kykene pitkän matkan etäsuhteeseen ja olen tämän sanonutkin hänelle. Hän vaan toteaa näihin, että sen kun hyppäät bussiin ja tulet käymään.
En tiedä, haluaako hän vain eroon minusta vai onko hänen tapa käsitellä maailmaa vain niin paljon erilaisempi. Olen koittanut jutella asiasta moneen otteeseen, mutta tilanne vain junnaa paikallaan. Tämä aiheuttaa lisää ahdistusta.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap. Alkuun ei tullut vastauksia niin en jäänyt roikkumaan palstalle (en tiedä kuinka monesti ketjut kuolee ilman vastauksia). Tosin jossittelu toi takaisin. Suhde muuten hyvä, ei riidellä lähes koskaan. Ainoana vaan tämä ahdistus, minkä seurauksena tuntuu välillä olevansa yksin. Kiitos kaikille kommenteista. Ehkä vaan pitää koittaa saada jotakin ammattiapua tämän purkamiseen ja koittaa selittää vielä miehelle, miksi tilanne on ahdistava ja pyytää vain kuuntelemaan.
Jos suhde on hyvä, miksi et voisi yrittää etäsuhdetta vaan mieluummin eroaisit?
Mikset hae myötätuntoa ystäviltäsi? Hyväksy se, että mies yrittää ratkaista ongelmasi, toisin kuin sinä itse.
Jonkinlaista todellisuuspakoa edustaa myös tuo miehen ”hyppää bussiin ja tulet käymään”. Kannattaa nimittäin vilkaista, miten julkiset kulkevat työviikon jälkeen kotiisi ja sieltä taas sunnuntaina takaisin. Ihan realiteettia on, että ei ollenkaan edes minkäänlaisia vaihtoyhteyksin. Eli ap:lla pitäisi olla auto. Niin, tietysti ap:n puoliso tulisi myös usein viikonlopuksi takahikiälle, ei voi ajatella että vain toinen reissaa. Ja jos ap reissaa, niin mies pesee pyykkinsä ja siivoaa, ennen kuin ap kotiutuu. Onko hän tähän kaikkeen valmis? Vuosia?
Mä olen nainen, mutta ratkaisukeskeinen. Olen joutunut opettelemaan kuuntelemisen ja myötätunnon samalla, kun pidän suuni kiinni ratkaisuvaihtoehdoista. Itse kun olen aina ajatellut, että jos on jokin ongelma, sen haluaa ratkaista. Mutta olen oppinut, että jotkut ihmiset haluavat vain kuuntelijaa ja myötätuntoa eikä ongelmaansa ratkaisua.