Lue keskustelun säännöt.
16v lukiolaista ahdistaa ja masentaa..Neuvokaa äitiä!
01.09.2015 |
Kyseessä äärimmäisen kiltti ja opiskeluintoinen poika. Nyt lukion alettua on ollut tositosi väsynyt ja on puhunut, että ahdistaa ja masentaa jotenkin samalla tavalla kuin pahimpien hormonimyllerrysten aikaan pari vuotta sitten. Poika kokee ahdistuksen siis tulleen takaisin. Ei osaa kertoa, mistä ahdistus johtuu ja sanoo, että se siinä pahinta onkin, kun ulkopuolisia asioita muuttamalla ei muuta tuota ahdistusta...se vain on.
Juttelin koulupsykologin mahdollisuudesta pojalle muutama päivä sitten, ja vastaus oli "meh, ei tee mieli puhuu jollekin randomille" Tänään ehdotin psykologia taas ja poika jopa kysyi, mistä sen sitten löytäis ja pitääkö siellä käydä aina ja saako hän hullun paperit..
Kerroin, mistä sen löytää (puh.nro ja osoite), ja lupasin, ettei tarvii käydä aina jos ei halua ja ei varmasti saa hullun papereita. Senkin sanoin, ettei pojan tarvitse kertoa minulle yhtään mitään, mitä puhuvat siellä eikä psykologikaan minulle kerro yhtään mitään, että tämä on ihan heidän kahden välinen asia.
Sen sanoin, että poika on minulle rakkainta maailmassa, mutta mulla on äitinä tunteet liiaksi mukana, joten olisi hienoa, jos poika ottaisi auttajakseen mukaan myös jonkun ammattilaisen. Se vähän jakaisi minunkin huoltani.
Sanokaa rakkaat, että tämä keskustelu meni edes jotenkin oikein! Lupasinko ummikkona pojalle oikeita asioita, vai mennäänkö metsään, että ylpeä, hyvinmenestyvä poika menee juttelemaan koulupsykologille?
Ai niin ja se kysymys..Varaako noille käynneille ajan poika vai minä äitinä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:03"]
Ehkä sinun kannattaisi varata aika.
[/quote]
Kysyin pojalta kumpi varaa, poika halusi itse, ei vaan kuulemma osaa kertoa puhelimessa randomille yhtään sen paremmin kuin minulle, äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo otsikon perusteella olin tulossa suosittelemaan keskusteluapua. Mun mielestä kannattaa varata se eka aika - eihän sillä tilanteen sanoittamisella niin kiire ole, että puhelimessa pitäisi osata kertoa. Jos ei ekasta paikasta saa keskusteluaikoja, etsi uusi.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:28"]
Missä pojan isä on?
[/quote]
Tuossa vieressä, mutta pikkasen hölmöä laitella tähän -t. äiti ja iskä
Anna hänelle Raamattu. Siellä on ohjeet miten hän voi saada sisäisen rauhan. Niin mun äitini teki ja vapauduin alkoholismista vielä sisäisen rauhan tulemisen lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi kun tällaiset ihan oikeat aloitukset eivät ota tulta alleen, mutta kaikennäköiset trollit kyllä keräävät kiinnostusta.
Koulupsykologi on varmasti ihan hyvä vaihtoehto koska voisi kuvitella, että heillä on kokemusta ja työkaluja auttaa opiskelijoita tarvittavalla tavalla. Vanhempina teidän kannattaa olla kiinnostunt pojan asioista ja muuten vaan olla läsnä. Riippuu toki pojan luonteesta minkälainen ja kuinka tiivis tuki vanhemmilta olisi sellaista mitä poika haluaa, mutta sen te varmasti osaatte arvioida paljon paremmin kuin joku ulkopuolinen.
Viestien perusteella vaikutatte olevan ihan hyviä vanhempia kun olette noinkin kiinnostuneita ja heti mukana auttamassa. Kaikkea hyvää teille.
Joo. Hyvä jos puhuis ulkopuoliselle.
Harrastaako liikuntaa?
Menkää yhdessä vklna jonnekin retkelle.
Eri ympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä 9 kanssa. Tuli vielä se mieleen, että on myös hyvä tuoda esiin, että jos jonkun psykologin kanssa välit ei synkkaa, on psykologia mahdollista myös vaihtaa. Ensimmäisellä yrityksellä ei aina nappaa. Aina löytyy kuitenkin joku, jonka kanssa on helppo jutella ja joka ymmärtää. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:34"]
Anna hänelle Raamattu. Siellä on ohjeet miten hän voi saada sisäisen rauhan. Niin mun äitini teki ja vapauduin alkoholismista vielä sisäisen rauhan tulemisen lisäksi.
[/quote]
Voi hihhuli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat ihanalta äidiltä. Olisipa oma äitini ottanut minut aikoinaan tosissaan.
Kannustaisin myös ammattiavun piiriin. Poikaa saattaa hävettää "hulluna" oleminen. Itse ainakin pitkään vähättelin kaikille kysyjille, vaikka olisi tehnyt mieli huutaa "auttakaa!". Olisin toivonut jonkun muun ottavan ohjat käsiin.
Ilmaise myös, että olet jatkossakin apuna. Ettet ulkoista vaan hommaa jollekin.
T. Lukion kesken toisella luokalla jättänyt.
Tosi hyvältä kuulostaa. Ainoa mikä pisti silmään oli se taakka. Taakan jakaminen. Kannattaa seuraavaksi jotenkin korostaa ettei hän rasita ongelmillaan teitä. Haluatte vaan Tarjota myös ammattiapua, jotta olisi parempi olla. Siis hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varautua että siitä koulupsykasta ei välttämättä hirveästi käteen jää, varsinkin jos on ns. kiltti nuori eikä pinnari/rellestäjä.
Olisiko tästä apua? Poikien puhelin alle 20 vuotiaille.
http://www.vaestoliitto.fi/vaestoliitto/mita_vaestoliitto_tekee/palvelut/puhelinneuvonta/
Ainakin meidän kunnassa koulupsykologile todella pitkät jonot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kouluterveydenhoitajan kautta päästä nopeammin/helpommin?
Meillä vähän samansuuntainen tilanne aikanaan. Koulupsykologi saattaa olla käytännössä testaaja, ei terapeutti. Terveydenhoitajan kautta voi löytyä paremmin kanavat. Eli sinne eka juttelemaan vaihtoehdoista.
Jos ei löydy psykologia/sairaanhoitajaa keskusteluavuksi tai ei synkkaa, kokeilkaa mindfulnes-harjoituksia. Voi kuulostaa tyhmältä, mutta jos ei ole ihan poissuljettua, niin kokeilkaa. Pidä yhteys poikaan auki, järjestä tilanteita, missä voitte rauhassa puhua. Metsälenkit, autoajelut, mikä teillä nyt on luontevaa. Onko pojalla muuta kuin opiskelu? Keventäkää vähän, harrastuksia, kavereita, leffoja vähän lisää.
Herkkiä, fiksuja ja rauhallisia nuoria pidetään yleensä aikuisempina kuin mitä he ovatkaan. Samat kasvukivut heilläkin on, ilmenevät vaan eri tavalla kuin räväkämmillä ikätovereilla.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 22:03"]
Ehkä sinun kannattaisi varata aika.
[/quote]
Ainakaan tietoja ei anneta vanhemmille, kun on yli 16v nuori. Varmaankin ihan sama kumpi ajan varaa.
Tsemppiä, hyvä että teillä on puheyhteys ja poika puhuu tuntemuksistaan sinulle avoimesti.
Uusi koulu, uudet kaverit ja oppimispaineet voivat masentaa nuoren mieltä, kun kaikki on niin uutta vielä. Voi myös ahdistaa vastuu omasta opiskelusta ja siitä tietoudesta, että pikkuhiljaa kasvaa aikuiseksi.
Kysyin pojalta kumpi varaa, poika halusi itse, ei vaan kuulemma osaa kertoa puhelimessa randomille yhtään sen paremmin kuin minulle, äidilleen.
[/quote]
sori, tulipas tyhmästi noi lainaukset :D ^
[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 23:52"]
Tosi hyvältä kuulostaa. Ainoa mikä pisti silmään oli se taakka. Taakan jakaminen. Kannattaa seuraavaksi jotenkin korostaa ettei hän rasita ongelmillaan teitä. Haluatte vaan Tarjota myös ammattiapua, jotta olisi parempi olla. Siis hänellä.
[/quote]
Eikö ap käyttänyt sanaa huoli eikä taakka, tällä sanalla on ihan eri sävy!
En osaa sinulle mitään oikeita neuvoja antaa. Mutta itse olen aloittanut lapselle b12 ja D-vitamiinikuurin. Lisäksi olemme opetelleet rentoutumiskeinoja, joilla hallita ahdistusta. Oma lapseni ei suostunut lähtemään keskustelemaan, koska kokee, ettei ole mitään, mistä keskustella. Kaikki on kuitenkin hyvin. Mutta hänellä on herkkyys ahdistua herkästi.
Luontaislääkkeistä olemme käyttäneet valeriaanaa, mikä hieman rauhoittaa ahdistusta. Tämä on parempi, kuin kasvavalle lapselle aloittaa neuroleptit.
Jos nämä eivät auta, niin sitten seuraava askel on ratkaisukeskeiseen terapiaan, missä opetellaan erilaisia keinoja, joilla kääntää omat ajatukset ja ahdistus.
Tsemppiä teille. Monesti juuri kiltit ja herkät lapset ahdistuvat murrosiässä, koska vaatimukset tuntuvat todella kovilta ja maailmakin on aika kova. Lisäksi herkillä lapsille hermosto on herkempi ja ajatukset jäävät junnaamaan kiinni asioihin.
Ehkä sinun kannattaisi varata aika.