Lue keskustelun säännöt.
16v lukiolaista ahdistaa ja masentaa..Neuvokaa äitiä!
01.09.2015 |
Kyseessä äärimmäisen kiltti ja opiskeluintoinen poika. Nyt lukion alettua on ollut tositosi väsynyt ja on puhunut, että ahdistaa ja masentaa jotenkin samalla tavalla kuin pahimpien hormonimyllerrysten aikaan pari vuotta sitten. Poika kokee ahdistuksen siis tulleen takaisin. Ei osaa kertoa, mistä ahdistus johtuu ja sanoo, että se siinä pahinta onkin, kun ulkopuolisia asioita muuttamalla ei muuta tuota ahdistusta...se vain on.
Juttelin koulupsykologin mahdollisuudesta pojalle muutama päivä sitten, ja vastaus oli "meh, ei tee mieli puhuu jollekin randomille" Tänään ehdotin psykologia taas ja poika jopa kysyi, mistä sen sitten löytäis ja pitääkö siellä käydä aina ja saako hän hullun paperit..
Kerroin, mistä sen löytää (puh.nro ja osoite), ja lupasin, ettei tarvii käydä aina jos ei halua ja ei varmasti saa hullun papereita. Senkin sanoin, ettei pojan tarvitse kertoa minulle yhtään mitään, mitä puhuvat siellä eikä psykologikaan minulle kerro yhtään mitään, että tämä on ihan heidän kahden välinen asia.
Sen sanoin, että poika on minulle rakkainta maailmassa, mutta mulla on äitinä tunteet liiaksi mukana, joten olisi hienoa, jos poika ottaisi auttajakseen mukaan myös jonkun ammattilaisen. Se vähän jakaisi minunkin huoltani.
Sanokaa rakkaat, että tämä keskustelu meni edes jotenkin oikein! Lupasinko ummikkona pojalle oikeita asioita, vai mennäänkö metsään, että ylpeä, hyvinmenestyvä poika menee juttelemaan koulupsykologille?
Ai niin ja se kysymys..Varaako noille käynneille ajan poika vai minä äitinä?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="02.09.2015 klo 03:26"]Kannattaa varautua että siitä koulupsykasta ei välttämättä hirveästi käteen jää, varsinkin jos on ns. kiltti nuori eikä pinnari/rellestäjä.
[/quote]
Lisäongelma: Ties mihin rekistereihin jää merkintä, joka ei koskaan poistu. Tieto käynnistä on takuuvarmasti kutsuntalääkäreiden käytösssä, ja jos saa psyykkisistä syistä vapautuksen armeijasta, niin hyvästi kaikki työpaikat! Psykologi ehkä ilmoittaa poliisin lupahallinnolle, että tälle kaverille ei sitten anneta aseenkantolupaa. Tuskin kauan kestää, että sillekin rekisterille keksitään muutakin käyttöä kuin aseenkantoluvista päättäminen. Pirukaan ei tiedä, mitä kaikkea uutta käyttöä niille rekistereille keksitään tulevina vuosikymmeninä. Ja: Niistä ei poisteta mitään, koskaan.
Tulossa oleva valtakunnallinen terveydenhoidon urkintarekisteri levittää tiedot laajalle. Hakkerit pääsevät varmasti jossain välissä siihenkin tietokantaan käsiksi, joten laillisen käytön lisäksi laitonta on odotettavissa.
Ja toisin kuin rikosrekisteristä, terveydenhoidon rekisteristä mitään tietoja ei koskaan poisteta. Omaa rekisteriään ei voi anoa puhdistettavaksi. Sitä ei saa maksamallakaan nollatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan fiksut, älykkäät, työkykyiset ihmiset hakevat keskusteluapua ja posottavat eteenpäin urallaan ja yksityiselämässään.
Koulupsykologi ei ole ehkä se paras paikka, mutta hän osaa varmaan arvioida ja ohjata tarvittaessa eteenpäin. Heillä on lähes kaikilla enemmän asiakkaita kun mitä pystyvät hoitamaan. Ja kun kyse on kunnollisesta pojasta jolla huolehtivat vanhemmat, niin...
Itselleni pisti hieman silmään kahden nuoren äitinä, että poika on kovin kiltti ja tunnollinen. Nuoren yksi tärkeimmistä "tehtävistä" on kuitenkin oman identiteettinsä etsintä (se ei siis jää vain varsinaiseen murrosikään, vaan prosessi kestää yli parikymppiseksi). Tähän liittyy aina irrottautumista vanhemmista ja omien arvojen, tapojen yms kehittymistä. Parhaassakaan perheessä sen jäsenet eivät ole toistensa klooneja ja lapset tarvitsevat irtiottoja. Nuorelle ne ovat isoja asioita ja voivat tehdä kipeää ja pelottaa; olenko riittävän hyvä itsenäni, kelpaanko, osaanko jne. Kun nuori hakee itsensä rajoja, niin ylilyöntejä välillä tulee, samoin ärhäkkäästi ilmaistuja mielipiteitä, valmista kun ei tule kuin tekemällä. Liika kilteys ja tunnollisuus sopii ehkä hieman huonosti siihen isoon murrosvaiheeseen, jota nuori käy sisällään. Oma esikoisenikin ärhenteli itsensä ulos lukiosta yli ysin keskiarvolla ja hyvillä papereilla viime keväänä, joten en ylilyönneillä todellakaan tarkoita ojan pohjalle joutumista. Ja kaikki ovat omanlaisiaan persooniaan, mutta kovin sisäänpäinkääntynyttä voi toki yrittää rohkaista ilmaisemaan itseään vapaammin. Ainakin kannattaa huolehtia, että kodin ilmapiiri on sellainen, että nuori uskaltaa kotonaan olla epävarma ja välillä hölmö. Parempi niin, että on sitä kodin ulkopuolella, tai yksin päänsä sisällä.
On kyse sitten ohimenevistä kasvukivuista tai isommasta murheista, niin tärkeää on ottaa huoli tosissaan.
En tiedä onko tästä apua, koska olen nainen, mutta itse olin lukion kakkosella, kun ahdistus alkoi käydä ylivoimaiseksi. Se kävi niin ylivoimaiseksi, että huusin äidilleni "MÄ TARVIN APUA NYT HETI!". Onnekseni äiti otti tämän tosissaan ja järjesti ajan yksityiselle psykiatrille. Kävin siellä kahdesti. Kerran äidin kanssa ja kerran itsekseni. Näiden käyntien aikana psykiatri arvioi, että hyötyisin terapiasta sekä lääkityksestä, vaikka en varsinaisesti osannutkaan sanoa mikä on vialla. Sain tältä yksityiseltä lääkäriltä lähetteen kunnalliseen terapiaan, johon olisi normisti ollut vajaan vuoden jono uusille asiakkaille. Pääsin kuitenkin ensimmäiselle käynnille heti seuraavalla viikolla.
Kävin terapiassa 1,5 vuotta. Söin myös masennuslääkkeitä ja nukahtamislääkkeitä. Apu oli tervetullutta ja kyllä siellä varmaan joitakin henkisiä lukkojakin onnistuttiin avaamaan. En tiedä oliko tästä nyt mitään apua, mutta halusin vain kertoa, että yksi mahdollinen väylä on myös yksityisen kautta (mikäli raha ei tässä tapauksessa ole este. Kalliitahan ne käynnit on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa pojalle aika terveydenhoitajalle ja menkää yhdessä ekaksi.
Mulla oli kamala ahdistus nuorena. Terkkarilla kävin.
Olisko teille mahdollista hankkia esim koiraa? Tai muuta lemmikkiä. Lemmikin hoivaamisen voisi olla hyvä juttu. Tuttavalle tulee hätähuostaanotettuja lapsia ja heidän koira on hyvä hoitaja! Kuulemma siis oikeasti seuraa ja lohduttaa lasta. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos on herkkä niin maailma voi tuntua välillä karmealta paikalta. Eikä ihme siis jos ahdistaa. Entä jos poikasi kävisi lukion iltalukiona tai jonain muuna vaihtoehtona. Luuletko, että seksuaalisuus ahdistaa?
Yritä kertoa, että me kaikki ollaan rämmitty nuoruus eikä se sina ollut herkkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit varata myös yksityiselle ajan jos siltä tuntuu. Ei hirveän kallista, ettei se siihen kaadu. Psykologi ehkä parempi.
Mielestäni teit hienosti. Itse vielä tuossa iässä olisin toivonut että koti on se paikka jossa on hyvä olla ja hyvä tulla joten on hyvä antaa pojalle myös tilaa olla vaan ja pitää mahdollisimman normaali arki mutta sellainen että hän kokee sen turvalliseksi. Uskonkin että teillä sellainen on.
Nukkuuko poika tarpeeksi vai meneekö yöt kännykkää räplätessä? Univaje aiheuttaa kaikenlaista ikävää olotilaa ja jopa masennusta.