Oletko ottanut vauvan mukaan hautajaisiin?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiseen asuun puitte vauvan? Johonkin tummaan, kenties kokovalkeaan, vai perusvauvanvaatteisiin väriltään ja kuvioiltaan?
Valkoiseen trikoopaitaan ja mustiin potkuhousuihin, mitkä oli saatu serkulta jo ennen vauvan syntymää, hänen lastensa vanhoja vaatteita. Jos noita potkareita ei olisi ollut, olisin valinnut jotkin neutraalin väriset niiden sijaan, en enää muista mitä oli varavaatteina mukana.
Voihan p o t k a r i sentään. Kas kun ei body! 🤮
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vainaja on jomman kumman vanhemman suvusta, joten se toinen vanhempi voi hyvin jäädä vauvan kanssa kotiinkin. Koronaakin on nyt enemmän kuin koskaan.
Menin kummitätini hautajaisiin yksin, koska vaikka voisihan vauvan ottaa mukaankin, mutta jotenkin siinä itse(kin) voi paremmin keskittyä itse tilaisuuteen ja kummitädin muisteluun, kun ei tarvitse viihdyttää samalla vauvaa ja juosta ehkä välillä muualle vauvan kanssa.
Vävyjä tarvitaan usein arkunkantajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vainaja on jomman kumman vanhemman suvusta, joten se toinen vanhempi voi hyvin jäädä vauvan kanssa kotiinkin. Koronaakin on nyt enemmän kuin koskaan.
Menin kummitätini hautajaisiin yksin, koska vaikka voisihan vauvan ottaa mukaankin, mutta jotenkin siinä itse(kin) voi paremmin keskittyä itse tilaisuuteen ja kummitädin muisteluun, kun ei tarvitse viihdyttää samalla vauvaa ja juosta ehkä välillä muualle vauvan kanssa.
Vävyjä tarvitaan usein arkunkantajiksi.
Näin on.
Mieheni on kantanut arkkua jokaikisissä hautajaisissa, joissa olemme olleet, suvusta riippumatta.
Nyt alkaa olla nuorempien vuoro, kun ovat kasvaneet.
Omaan mahdolliseen muistotilaisuuteeni teen "jälkisäädöksen", jossa rajaan pois muutaman v-mäisen aikuisen. Kaikki lapsenlapseni ovat tervetulleita ja ehkäpä siinä vaiheessa on jo lapsenlapsenlapsiakin.
"Hartaat" surijat voivat jäädä vaikka kotiin. Ikää on jo sen verran, ettei kuolema mikään katastrofi ole kun ei ole itsellä huollettavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vainaja on jomman kumman vanhemman suvusta, joten se toinen vanhempi voi hyvin jäädä vauvan kanssa kotiinkin. Koronaakin on nyt enemmän kuin koskaan.
Menin kummitätini hautajaisiin yksin, koska vaikka voisihan vauvan ottaa mukaankin, mutta jotenkin siinä itse(kin) voi paremmin keskittyä itse tilaisuuteen ja kummitädin muisteluun, kun ei tarvitse viihdyttää samalla vauvaa ja juosta ehkä välillä muualle vauvan kanssa.
Vävyjä tarvitaan usein arkunkantajiksi.
Eipä tarvittu, kun täti oli jo uurnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vainaja on jomman kumman vanhemman suvusta, joten se toinen vanhempi voi hyvin jäädä vauvan kanssa kotiinkin. Koronaakin on nyt enemmän kuin koskaan.
Menin kummitätini hautajaisiin yksin, koska vaikka voisihan vauvan ottaa mukaankin, mutta jotenkin siinä itse(kin) voi paremmin keskittyä itse tilaisuuteen ja kummitädin muisteluun, kun ei tarvitse viihdyttää samalla vauvaa ja juosta ehkä välillä muualle vauvan kanssa.
Vävyjä tarvitaan usein arkunkantajiksi.
Näin on.
Mieheni on kantanut arkkua jokaikisissä hautajaisissa, joissa olemme olleet, suvusta riippumatta.
Nyt alkaa olla nuorempien vuoro, kun ovat kasvaneet.
Omaan mahdolliseen muistotilaisuuteeni teen "jälkisäädöksen", jossa rajaan pois muutaman v-mäisen aikuisen. Kaikki lapsenlapseni ovat tervetulleita ja ehkäpä siinä vaiheessa on jo lapsenlapsenlapsiakin.
"Hartaat" surijat voivat jäädä vaikka kotiin. Ikää on jo sen verran, ettei kuolema mikään katastrofi ole kun ei ole itsellä huollettavia.
Lasten vanhemmat päättää, tuleeko lapset mukaan. Et sinä.
Kyllä, kaksoset oli mukana ja ikää oli n. 3kk. Molemmat oli sylissä koko toimituksen. Urkujen ja laulamisen ajaksi alempi korva käsivartta vasten ja ylempi korva peitettiin toisella kämmenellä. Näin olivat aivan tyytyväisiä koko toimituksen, alkuun vähän ihmettelivät ääniä vaan.
Olen ottanut, samoin pienet lapset. Elämä jatkuu, se on lohdullinen tieto sureville.
Olen ottanut. Ei ollut sitä toista vanhempaa lapsia kotona hoitamaan, kun kyseessä olivat juuri hänen hautajaisensa. Olisiko minun pitänyt lapsineni jäädä kotiin?
Ei saa jättää yksin kotiin niin pakkohan noi on ollut mukaan ottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vainaja on jomman kumman vanhemman suvusta, joten se toinen vanhempi voi hyvin jäädä vauvan kanssa kotiinkin. Koronaakin on nyt enemmän kuin koskaan.
Menin kummitätini hautajaisiin yksin, koska vaikka voisihan vauvan ottaa mukaankin, mutta jotenkin siinä itse(kin) voi paremmin keskittyä itse tilaisuuteen ja kummitädin muisteluun, kun ei tarvitse viihdyttää samalla vauvaa ja juosta ehkä välillä muualle vauvan kanssa.
Vävyjä tarvitaan usein arkunkantajiksi.
Näin on.
Mieheni on kantanut arkkua jokaikisissä hautajaisissa, joissa olemme olleet, suvusta riippumatta.
Nyt alkaa olla nuorempien vuoro, kun ovat kasvaneet.
Omaan mahdolliseen muistotilaisuuteeni teen "jälkisäädöksen", jossa rajaan pois muutaman v-mäisen aikuisen. Kaikki lapsenlapseni ovat tervetulleita ja ehkäpä siinä vaiheessa on jo lapsenlapsenlapsiakin.
"Hartaat" surijat voivat jäädä vaikka kotiin. Ikää on jo sen verran, ettei kuolema mikään katastrofi ole kun ei ole itsellä huollettavia.
Lasten vanhemmat päättää, tuleeko lapset mukaan. Et sinä.
Itseäni koskevissa asioissa mielipiteitäni on kunnioitettu nyt elävänä - eiköhän sitten myöhemminkin :D
Jälkipolveni puolisoineen ovat konservatiivista porukkaa ja opettavat lapsilleen tapakulttuuria. Ainakin muiden sukulaisten hautajaisiin ollaan osallistuttu aktiivisena perhekuntana, sylilapsista lähtien. Tulevat varmasti mumminkin peijaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä silkkaa p askamaisuutta viedä vauva pilaamaan harras tilaisuus, joka on jollekin saattajalle viimeinen hetki, kun vainaja on samassa "huoneessa", eli vauva pilaa todella ainutkertaisen hetken.
Itsekästä, niin itsekästä vanhemmilta.
No minä olin kaksikuukautisen vauvani kanssa mummini hautajaisissa.
En todellakaan ymmärrä, miten pieni vauva voi pilata hautajaiset! Mummini rakasti lapsia ja olisi varmasti itsekin toivottanut tyttäreni tervetulleeksi.No se vainaja nyt siellä ei ole enää vauvan häiritsevästä käytöksestä kärsimässä, vaan ne mahdollisesti lukuisat muut hautajaisvieraat, jotka ovat kertyneet edesmennyttä muistamaan ja kunnioittamaan.
Ja sitten joku itsekäs raahaa sinne vauvan pilaamaan hartaan tunnelman. Anteeksiantamatonta!
Onneksi voi tehdä hautajaistestamentin. Sinne voi kirjata, että haluaa suvun vauvatkin mukaan tilaisuuteen. Vaihtoehtoisesti pönöttävät hautajaiset haluava voi kirjata, ettei hänen hautajaisiinsa saa alaikäiset tulla pilaamaan harrasta tunnelmaa.
Tulee ihan mieleen oman mummoni hautajaiset, minne tuli yhden tätini miehen uskossa olevat vanhemmat. Heidän uskonnolliset ja hartaat puheensa mummosta lähinnä huvittivat meidän suurta sukua. He ehkä saattoivat paheksua, paikalla oli taaperoita, joita oli jopa puettu punaiseen ja riemunkirjavaan haalariin, yhdellä vauvalla oli pinkki haalari, pakkasta oli reilusti. Muita heidän puheensa lähinnä huvittivat armonlahjoineen ja taivaspaikkoineen ja siitä kuinka he kaipaavat mummoa, tuli mieleen mummon jutut tyttären "hihhuli"-appivanhemmista, joiden kanssa ei pahemmin ollut tekemisissä kuin ihan jossain tyttären perheen juhlissa.
No ei kukaan voi määrätä toisten vauvoja tuotavaksi hautajaisiinsa. Kyllä se on aina ihan vaan vanhempien päätettävissä oleva asia.
Haluaisitko, että paikalle kärttämäsi vauva saisi siellä koronan, rotaviruksen tai noron ja joutuisi sairaalaan?
Vaikea se on kuolleena ketään kärttää. Mutta voi tehdä mielipiteensä selväksi, että ne vauvatkin ovat tervetulleita paikalle, ei heidän tuomistaan tarvitse arastella sen takia, että häiritsisivät, enkä mitään pönötys hautajaisia halua. Eikä tarvitse erikseen suruvaatteita hautajaisia varten hankkia, ei tarvitse viimeisen päälle etiketin mukaan pukeutua ja kalliiden kukkapuskien sijaan voi kukin käyttää ihan haluamallaan tavalla, toivottavasti minuakin siinä mielessään hieman muistaen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä silkkaa p askamaisuutta viedä vauva pilaamaan harras tilaisuus, joka on jollekin saattajalle viimeinen hetki, kun vainaja on samassa "huoneessa", eli vauva pilaa todella ainutkertaisen hetken.
Itsekästä, niin itsekästä vanhemmilta.
Olen haudannut pitkäaikaisen aviomieheni. Jos kappelissa olisi ollut vauvoja, joita toki siellä oli, niin olisin kokenut sen vauvan äänen lohduttavana, elämä jatkuu. Ihmeellinen ajatus, että elämisen äänet pilaisivat mitään tai, että joku omistaisi tilaisuuden ja saisi kontrolloida muiden ääniä.
En ymmärrä turvakaukalossa nukuttamista. Mukavampi sen vauvan on nukkua vaunuissa. Itse olin 1-vuotiaan kanssa ihan vaan kirkon takapenkissä. Meidän suvussa jokainen saa istua siellä missä tahtoo, ei ole mikään pakko olla eturivissä.
Olen. Vauva huutoitki, ja niin huutoitkin minäkin, kun isovanhempaani siunattiin. Kaikki potentiaaliset vauvanhoitajat olivat paikalla hautajaisissa, joten ei ollut hoitopaikkaakaan. Eikä vainajan lähimpiä, omaa vanhempaani ja hänen siskoaan, vauvan läsnäolo haitannut itkusta huolimatta. En tiedä, loukkasiko vauvan läsnäolo etäisempiä sukulaisia.