En halua liikuntatunnille

Onpa ikävä tilanne. :( Kuulostaa ihan samanlaiselta, mitä itselläni oli aikoinaan koulun liikuntatunneilla. Jotenkin toivoin, että meininki liikuntatunneilla olisi muuttunut rennommaksi ja vähemmän suorituskeskeiseksi, mutta turha toivo näköjään. :/

Ensimmäiseksi haluan muistuttaa sinua siitä, että liikuntatunnit ovat loppuviimeksi mitättömän pieni asia elämässäsi, joten älä anna niiden lannistaa sinua liikaa. Olet silti ihana ihminen ihan omana itsenäsi, olitpa hyvä liikunnassa tai et. :)

Kavereillesi voisit vaikka sanoa, että sinua loukkaa heidän käytöksensä ja että heidän ilkeät kommenttinsa eivät todellakaan kehitä sinusta parempaa liikkujaa. Tarvitsisit ennemminkin kannustusta ja tsemppiä heiltä.

Valitettava tosiasia on se, että osa liikunnanopettajista suosii niitä kaikkein liikunnallisimpia oppilaita, mikä on todella väärin. Opettajan pitäisi ehdottomasti kannustaa eniten niitä, jotka eivät luonnostaan ole huippuja liikunnassa. Opettajan tehtävä on opettaa, eikä olettaa, että kaikki osaavat jo valmiiksi.

Kun opettaja seuraavan kerran käyttäytyy kylmästi sinua kohtaan, sano hänelle suoraan, että haluat oppia tekemään asiat oikein, mutta tarvitset siihen ohjausta. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja opettajan pitäisi se kyllä tietää.

Äläkä välitä siitä, vaikka olisit jossain lajissa koko luokan huonoin. Sinun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, vaan se riittää, että teet parhaasi ja yrität tosissasi. Tärkeintä on, että ylittää, vaikka ei onnistuisikaan.

Toivottavasti uskallat rohkeasti ja pää pystyssä mennä liikuntatunneille. :) Älä anna ilkeiden kommenttien lannistaa. Yleensä ne, jotka ilkeilevät, haluavat vain pönkittää omaa itsetuntoaan, koska ovat itse epävarmoja.

Jos tilanne kuitenkin tuntuu sietämättömältä, käy juttelemassa esim. koulusi terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin kanssa, he osaavat auttaa sinua eteenpäin. Tsemppiä! :)

Tee vain välttämätön rutiinimaisesti. Opekaan ei kerran panosta sen enempää. Mutta käy tosiaan kuraattorilla juttelemassa, sehän on kiva kuulla ammattilaisen neuvoja tuohonkin ikuisuuskysymykseen, että miten ne vähemmän urheilulliset otetaan huomioon liikuntatunnilla. Ainoa et ole meitä on paljon.

tuolta tuntuu monella ihan normaaleilla tunneilla eli koita samaistua ja yritä vaan parhaasi. liikunnassa huonoudessa ei ole edes seurauksia kuten matikan tai enkun osaamattomuudella

Hei, jos sua yhtään lohduttaa, niin suurin osa ihmisistä ei ole milloinkaan halunnut mennä liikuntatunneille. Siksi, koska yleensä liikuntatunneilla on aivan eri pelisäännöt kuin muualla koulussa; kiusaaminen ja toisten nolaaminen ja mielen pahoittaminen on sallittua, opettaja ei ikinä puutu siihen jos sellaista näkee, ja toisekseen mitään ei koskaan harjoittella kunnolla. Liikuntatunnille meno on usein kuin menisi matematiikan tunnille ja pulpetilla odottaa koe, josta ei kerrottu etukäteen, jonka laskuja ei ole koskaan opeteltu mutta joka pitäisi vaan jotenkin ihmeellisesti osata laskea. Ja jos ei osaa kaikki saa irvailla ja pilkata.

Opiskeluaikana ammattikorkeakoulussa vuosikurssilleni tehtiin kysely siitä, mikä on aiheuttanut eniten kammoa koulua kohtaan. Hoikat, fyysisesit hyväkuntoiset ihmiset, jotka opiskelivat työhön jossa pitää liikkua, vastasivat ehdottomasti eniten, että liikuntatunnit. Eli koulun liikunnanopetuksessa on oikeasti jotain mätää, kun se saa ihmiset tuntemaan itsensä huonoksi, kehonsa huonosksi ja uskomaan, että eivät osaa liikutaa omaa kehoaan. 

Sulla on huono opettaja, jos hän ei osaa teitä opettaa, luoda ryhmähenkeä ja kannustaa liikkumaan. Et sinä ole siellä opettajaa varten, tekemässä häntä iloiseksi, vaan opettaja on siellä sinua varten, opettamassa sinulle miten saat iloa kehostasi, kuinka hauskaa on liikkua. Jos hän ei siinä onnistu, vika ei ole sinussa. Tsemppiä, jossain vaiheessa ne liikuntatunnitkin on lusittu, yritä säilyttää sillä välin ilo omasta itsestäsi ja liikunnasta jollain muulla keinoin, harrastamalla asioita joista pidät.

Ja kakkonen jatkaa vähän ohi aiheen:

Miksi ihmeessä liikuntatunnit ovat vielä nykyäänkin tuollaista haudanvakavaa hampaat irvessä suorittamista? Jatkuvasti puhutaan siitä, että lapset ja nuoret pitäisi saada liikkumaan, mutta tuollaiset liikuntatunnit vievät niiltä vähemmän liikunnallisilta viimeisetkin liikunnan ilon rippeet.

Mikseivät liikuntatunnit voisi olla sellaista kivaa ja rentoa "höntsäilyä", jossa ei annettaisi arvosanoja ja jossa kokeiltaisiin monipuolisesti eri lajeja? Ilman sitä veren makua suussa.

Itsellänikin meni vuosia koulun jälkeen ennen kuin suostuin harrastamaan minkäänlaista liikuntaa.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:01"]Hei, jos sua yhtään lohduttaa, niin suurin osa ihmisistä ei ole milloinkaan halunnut mennä liikuntatunneille. Siksi, koska yleensä liikuntatunneilla on aivan eri pelisäännöt kuin muualla koulussa; kiusaaminen ja toisten nolaaminen ja mielen pahoittaminen on sallittua, opettaja ei ikinä puutu siihen jos sellaista näkee, ja toisekseen mitään ei koskaan harjoittella kunnolla. Liikuntatunnille meno on usein kuin menisi matematiikan tunnille ja pulpetilla odottaa koe, josta ei kerrottu etukäteen, jonka laskuja ei ole koskaan opeteltu mutta joka pitäisi vaan jotenkin ihmeellisesti osata laskea. Ja jos ei osaa kaikki saa irvailla ja pilkata.

Opiskeluaikana ammattikorkeakoulussa vuosikurssilleni tehtiin kysely siitä, mikä on aiheuttanut eniten kammoa koulua kohtaan. Hoikat, fyysisesit hyväkuntoiset ihmiset, jotka opiskelivat työhön jossa pitää liikkua, vastasivat ehdottomasti eniten, että liikuntatunnit. Eli koulun liikunnanopetuksessa on oikeasti jotain mätää, kun se saa ihmiset tuntemaan itsensä huonoksi, kehonsa huonosksi ja uskomaan, että eivät osaa liikutaa omaa kehoaan. 

Sulla on huono opettaja, jos hän ei osaa teitä opettaa, luoda ryhmähenkeä ja kannustaa liikkumaan. Et sinä ole siellä opettajaa varten, tekemässä häntä iloiseksi, vaan opettaja on siellä sinua varten, opettamassa sinulle miten saat iloa kehostasi, kuinka hauskaa on liikkua. Jos hän ei siinä onnistu, vika ei ole sinussa. Tsemppiä, jossain vaiheessa ne liikuntatunnitkin on lusittu, yritä säilyttää sillä välin ilo omasta itsestäsi ja liikunnasta jollain muulla keinoin, harrastamalla asioita joista pidät.

 
[/quote]

Juuri näin!

[quote author="Vierailija" time="01.09.2015 klo 19:01"]

Ja kakkonen jatkaa vähän ohi aiheen: Miksi ihmeessä liikuntatunnit ovat vielä nykyäänkin tuollaista haudanvakavaa hampaat irvessä suorittamista? Jatkuvasti puhutaan siitä, että lapset ja nuoret pitäisi saada liikkumaan, mutta tuollaiset liikuntatunnit vievät niiltä vähemmän liikunnallisilta viimeisetkin liikunnan ilon rippeet. Mikseivät liikuntatunnit voisi olla sellaista kivaa ja rentoa "höntsäilyä", jossa ei annettaisi arvosanoja ja jossa kokeiltaisiin monipuolisesti eri lajeja? Ilman sitä veren makua suussa. Itsellänikin meni vuosia koulun jälkeen ennen kuin suostuin harrastamaan minkäänlaista liikuntaa.

[/quote]

johtuisko siitä, että tytöt ottaa kaiken liian vakavasti.  kyllä minun kouluaikanani höntsäiltiin ihan rennosti vaikka oli numerot kyseessä. osa oli aina farkuilla tai pitkillä kalsareilla ja 50%unohti luistimet jos oli luistelua.

"mies"

Tiedän, että yläkoulun liikkaopet on aineenopettajia, joten oma näkemykseni ei ihan välttämättä sovi heihin. Joka tapauksessa huomasin jo okl:ssä, että liikunta on aineena eniten ajasta jäljessään. Okl:ssä liikuntaan lähti erikoistumaan kaikkein liikuntanatseimmat tyypit. Onhan se toisaalta ymmärrettävää, että erikoistumisopintoihin otetaan niitä, joilla on taipumuksia juuri siihen aineeseen, mutta silti liikunnanopetus oli todella ajasta jäljessään. Se sisälsi didaktikkojen puolelta edelleen 50-luvun asenteita ja missään ei käytännössä keskusteltu siitä, millaista liikunta on ylipainoiselle, huonokuntoiselle nuorelle. Jossain matikassa oli tunnista toiseen juttua siitä, kuinka matikkatraumaiset sitä ja tätä, ja matikan pitää olla hauskaa ja ketään ei saa nöyryyttää jne. Liikunnassa sen sijaan jatkuva julkinen vertailu on muutenkin yleistä ja sitä ei lainkaan pohdita, miten sitä voitaisiin välttää. Vähän sama kuin siinä matikassa pitäisi laskunsa aina esitellä julkisesti koko porukalle, oli oikein tai väärin. Musiikissakin pitää olla nykyään sensitiivinen, rohkaista jokaista, välttää julkisia nöyryytyksiä ja ymmärtää erinäisiä lähtökohtia.

Mutta ap. Koita kestää. Et voi asialle mitään ja liikunta on pakollinen aine. Korvat kiinni ja ajattele joitain muita asioita ne tunnit. Enää vajaat kolme vuotta, niin ainakin peruskoulun touhu loppuu. Sitten jatko-oppilaitoksissa asenteen merkitys alkaa korostua. Kyllä liikunnanopettajien oikeasti tarvisi miettiä, miksi liikunta aiheuttaa niin monille trauman!

Meidän koulussamme voi niissä tapauksissa, joissa oppilas ei kykene tulemaan liikuntatunnille, suorittaa liikunnan pitämällä liikuntapäiväkirjaa. Toki pitää olla lääkärin, psykologin tms. suositus. Joskus vain mietin, miksei liikuntaa voisi muutenkin suorittaa liikkumalla siten, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Jos on pakko olla numeroarviointi, liikkanumero voisi olla sen 7, minkä kömpelöt ja huonokuntoiset muutenkin saavat. Muiden pilkattavana oleminen vain jäisi pois. Itselläni oli liikunta yläkoulussa aina 7, vaikka yritin parhaani ja jopa harjoittelin cooperia varten. Vaikka se meni hyvin (juoksin yli 2 km), niin opelta ei kehuja tullut eikä sillä ollut numeroon mitään vaikutusta, koska olin kaikissa yleisurheilun kenttälajeissa huono.

onko teillä huutojako käytössä? eli tämä suosituimmuuskilpailu, kun kaksi oppilasta valitsee rivistä oppilaat.