Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miten osaatte olla katsomatta uutisia ja elää normaalisti ahdistumatta sodasta?
21.03.2022 |
Täällä on moni sanonut, ettei lue uutisia sodasta, koska ne ahdistavat. Itsekin haluaisin pystyä elämään noin (mielestäni) jonkinlaisessa kuplassa ja normaalisti ahdistumatta sodasta, mutta en onnistu, koska en osaa olla lukematta uutisia monta kertaa päivässä ja muutenkin ajattelen sitä lähes koko ajan, jolloin vaikea keskittyä muuhun.
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihailen niitä, jotka osaavat. Itse seuraan uutisia sodasta koko ajan. Välillä ahdistaa ja välillä
ei. Riippuu päivästä ja muistakin asioista, että miten reagoin.
Ei ole osaamiskysymys, koska kenenkään ei edes pitäisi tehdä noin tässä tilanteessa. Nyt on aika huolestua ja ahdistua, sekä sen myötä varautua. Ne jotka laittavat päänsä puskaan, tulevat täydellä varmuudella kärsimään sitten kun tilanne on päällä. Ja se tulee olemaan päällä.
Seuraan uutisia ehkä hieman tiiviimmin kuin tavallisesti. En ahdistu asioista, joille en voi mitään. Huolehdin vain siitä, johon voin jotenkin vaikuttaa. Tänään olen hoitanut omenapuita. Hyvästä omenasadosta riittää muillekin syötävää.
Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa minäkään.
Tuntuu oudolta, kun lasten edessä pitää olla "kivakivaa". Pienikin lapsi kyselee kun tietää että jotain on tekeillä, mutta ei sille paljon "saa" kertoa. Valehdellakaan ei kai kuitenkaan pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.
Kirjoitit tosi kivasti ja tuli hyvä fiilis tuosta. Saan tuosta inspiraatiota yrittää samaa, vaikka tuskin ihan samaan pystynkään.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai uutisia seurataan tiiviisti! Parempi olla selvillä asioista,joita tapahtuu ympäri maailman. Suomikin kuuluu tähän maailmaan! Sota ahdistaa monia! Uutiset sodista on arkipäivää,johon on vaan totuttava. Panikoimiseen näköjään tietty ihmisryhmä on altis,joka ruokkii ahdistumista kulovalkean tavoin. Omaa mieltään pystyy hallitsemaan,jos on yhtään tahtotilaa.
Minä luen uutisia kahdeksisen tuntia päivässä, koska maailmanmeno kiinnostaa. Olen työtön, asunnoton, raihnainen, perheetön, kaveriton ja asun paikassa, jossa tietokone on ainoa virikkeeni, joten sota ei millään tavalla aiheuta minussa voimakkaita tunteita. On aika hienoa päästä näkemään, millä tavalla sota etenee ja ihmiset reagoivat. Viimeksi näin lähellä käyty sota oli aika kaukana, koska tieto ei kulkenut livenä kuten nyt.
Jos sota alkaisi Suomessa - ei se ala - toivoisin, että jäisin ensimmäisen ammuksen alle ja poistuisin maailmasta tietämättä sitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole osaamiskysymys, koska kenenkään ei edes pitäisi tehdä noin tässä tilanteessa. Nyt on aika huolestua ja ahdistua, sekä sen myötä varautua. Ne jotka laittavat päänsä puskaan, tulevat täydellä varmuudella kärsimään sitten kun tilanne on päällä. Ja se tulee olemaan päällä.
Toki. Mutta Venäjä on niin kusessa tuon tilanteen takia että sillä ei ole mahdollisuutta hyökkäillä mihinkään muualle lähitulevaisuudessa. Venäjä ei hyökkää Suomeen, sillä ei ole sitä kykyä nyt.
Tilanne tulee olemaan päällä: hinnannousujen, pakolaisvirtojen, rautaesiripun, hybridisodankäynnin yms. vuoksi.
Elän tässä hetkessä. Tiedän hyvin, että kaikkea voi tapahtua, mutta se kaikki ei ole minun käsissäni.
Minä asun maassa, joka ei ole nyt sodassa. Minä elän ajassa, jossa ilmastonmuutos ja ylikansoitus on tosiasia. Molempien eteen osaan tehdä oman osani.
Juuri nyt kaikki on ihan ok.
Voisin murehtia niin monet asiat etukäteen, mutta osa niistä ei ikinä tapahdu. Reagoin, en panikoi. Yritän olla se aikuinen. Ehkä vaikutan välinpitämättömältä, mutta voin vakuuttaa etten ole. Ahdistumalla kaikesta en auta ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson uutisia ja hankin kaiken tiedon
Sitten en ahdistu
Haluan tietää
Jos en tiedä ja pistän pään puskaan niin sitten kyllä ahdistun
Vierailija kirjoitti:
Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.
Minua ahdistaisi tuollainen tietämättömyys. En voisi elää seuraamatta maailman tapahtumia, sekä hyviä että huonoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan enää kiinnosta. Sama juttu kun koronan kanssa; alussa seurailin uutisia ja ahdistuin ja itkin niiden takia.
Miksi ahdistuisin sotajutuista, kun en itse voi vaikuttaa niihin asioihin mitenkään? Siellä ne vaan sotii. Nothing I can do about that.
Se on hyvin helppoa. Ei vaadi muuta kuin sen, ettei lue. Ei mikään pakota ihmistä menemään sotauutisia katselemaan ja varsinkaan lukemaan. Se on aina oma valinta.
Nuorempana sitä tuli tehtyä helpommin. Nykyään tietää että uutisissa on arkipäivisin varsinkin triggerit, jotka todella saavat klikkaamaan uutista. Mutta suomessa on rajaongelma, kiinni toisessa valtiossa, mutta pakosuunnitelma helpottaa tunnelmia. Ja irrottautuminen muuhun.
Ihmettelen millaisessa pumpulissa ihmiset on kasvaneet, kun kaikki tuntuu aiheuttavan ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä luen uutisia kahdeksisen tuntia päivässä, koska maailmanmeno kiinnostaa. Olen työtön, asunnoton, raihnainen, perheetön, kaveriton ja asun paikassa, jossa tietokone on ainoa virikkeeni, joten sota ei millään tavalla aiheuta minussa voimakkaita tunteita. On aika hienoa päästä näkemään, millä tavalla sota etenee ja ihmiset reagoivat. Viimeksi näin lähellä käyty sota oli aika kaukana, koska tieto ei kulkenut livenä kuten nyt.
Jos sota alkaisi Suomessa - ei se ala - toivoisin, että jäisin ensimmäisen ammuksen alle ja poistuisin maailmasta tietämättä sitä itse.
Kirjoituksesi kosketti ♥️
Voimia sinulle ja toivon, että saisit asunnon ja muutakin elämääsi, etkä ainakaan jäisi pommin alle.
-Ap
Katson ja luen uutisia n. 12 tuntia päivässä, osin jo työni takia. Uutiset ei ahdista minua. Otan asiat sellaisina kuin ne on, ja seuraan informaatiota monipuolisesti ja monesta mediasta.