Miten osaatte olla katsomatta uutisia ja elää normaalisti ahdistumatta sodasta?

En yksinkertaisesti katso uutisia. Niistä tulee huono olo, joten miksi ruokkisin itseäni sellaisella. Keskityn perheeseen, auringonpaisteeseen, lintujen lauluun jne. Meillä on kaikki hyvin tällä hetkellä, emme ole sodassa. Ja jos joudumme, se on sen ajan murhe. Nykyhetkeä ei pidä pilata sillä että pelkää koko ajan jotain, mitä ei ole olemassa.

Tulin juuri 4 tunnin ulkoilulta ihanan aurinkoisesta kevätsäästä. Suosittelen sinuakin sulkemaan koneet ja laitteet ja lähtemään ulos. Alkaa tuo ahdistuskin helpottaa ja samalla saat hyvän alun digipaastolle. Ja tietysti ihanan virkeän mielen ja raitista ilmaa :)

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen millaisessa pumpulissa ihmiset on kasvaneet, kun kaikki tuntuu aiheuttavan ahdistusta.

Tämä. Sotia ja kärsimystä on ollut niin kauan kuin on ollut ihmisiä. Käsittämätöntä, että vasta nyt osa on siihen havahtunut ja ahdistuu, kun maailma ei ollutkaan ihana pumpulinen lintukoto. 

Suomi on joka tapauksessa jo mukana kybersodassa, enkä voi tietää oletko sinä esim venäläinen trolli ja pyrit lisäämään paniikkia AV:lla??? Miten todistat sen meille, että olet oikeasti ahdistunut Suomessa? Palveleeko aloituksesi sodan käsittelya asiallisesti ja järkevästi? Auttaako ahdistus ratkaisemaan sotatilanteen? Mitä enemmän sinulle vastataan aihe pysyy suosikeissa ja lopulta olet ehkä venäläisenä trollina päässyt tavoitteeseen, että huraa, saimme muutamia suomalaisia pelkäämään Venäjän hyökkäystä ja sen voimaa

 

Ajattelen, että tulee jos on tullakseen ja ihmettelen, että miten ihmiset on vielä näin pöllöjä vuonna 2022. En ymmärrä, että miksi ei vaan voida olla sovussa ja nauttia yhdessä siitä mitä maapallolla on meille tarjota? Miksi osa ihmisistä pitää olla pahoja? Niin paljon ajatuksia ettei jää tilaa ahdistukselle.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on joka tapauksessa jo mukana kybersodassa, enkä voi tietää oletko sinä esim venäläinen trolli ja pyrit lisäämään paniikkia AV:lla??? Miten todistat sen meille, että olet oikeasti ahdistunut Suomessa? Palveleeko aloituksesi sodan käsittelya asiallisesti ja järkevästi? Auttaako ahdistus ratkaisemaan sotatilanteen? Mitä enemmän sinulle vastataan aihe pysyy suosikeissa ja lopulta olet ehkä venäläisenä trollina päässyt tavoitteeseen, että huraa, saimme muutamia suomalaisia pelkäämään Venäjän hyökkäystä ja sen voimaa

 

Ymmärrän ajatuksesi, mutta en varmasti ole trolli vaan ihan oikeasti haluan keskustella tästä aiheesta. En tietenkään voi mitenkään todistaa sitä, mutta sille en voi mitään.

-Ap

Miten osaa olla seuraamatta uutisia sodasta? No tässä pari pro-tason vinkkiä:

1. En roiku av:lla joka päivä 7-23

2. En mene uutissivusoille kuin kerran päivässä ja silloinkaan en avaa sotajuttuja

3. En ole somessa

Ala-asteella käsiteltiin afrikan nälänhätää niin että jätettiin osa ruuasta syömättä ja viskattiin jäteastiaan, jotta afrikan nee​kerien ei tarvitse mennä nukkumaan maha tyhjänä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen millaisessa pumpulissa ihmiset on kasvaneet, kun kaikki tuntuu aiheuttavan ahdistusta.

Riittää että tiedostaa median vaikuttamiskeinot, vastaanottavaiset lannistuu, kovempiluonteiset kestää paremmin. 

Toivon, että sota Ukrainassa loppuisi jo pian. Siksi seuraan uutisia ja tilannetta, että onko merkkejä minkäännäköisestä rauhasta? Ja sitten, kun ei ole niin mieliala laskee ja saatan ahdistua (niiden Ukrainalaisten hätää kärsivien vuoksi)

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella käsiteltiin afrikan nälänhätää niin että jätettiin osa ruuasta syömättä ja viskattiin jäteastiaan, jotta afrikan nee​kerien ei tarvitse mennä nukkumaan maha tyhjänä.

Tätä muuten mietin yks päivä että onko nälänhätä siellä hävinnyt kokonaan, kun ei ole mainoksia näkyny. 80-luvulla piti täällä lasten potea huonoa omaatuntoa siitä että meillä oli ruokaa mitä syödä. Sairasta.

Olen aikuinen ihminen ja minulla on oma tahto. Siten osaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.

Kirjoitit tosi kivasti ja tuli hyvä fiilis tuosta. Saan tuosta inspiraatiota yrittää samaa, vaikka tuskin ihan samaan pystynkään.

-Ap

Hei tosi kiva kuulla! Kokeilen kertoa miten alotin koko homman, vaikka en tiiä miten ymmärrettävästi tämän saa sanoiksi puettua :D Aloin seuraan omia ajatuksia, niinkö kuuntelin niitä. Havainnoin vaan sitä mitä pään sisällä liikkuu, enkä tuominnu outoja tai "huonoja" ajatuksia. Ne kaikki on vaan ajatuksia. Tuolla tavalla aloin erottaan jotenkin paremmin sitä päänsisäistä maailmaa. Tavallaan huomaa, että en ole yhtä kuin mun ajatukset, vaan mulla on ajatuksia. Oon niinkö se joka on kokemassa niitä. Tälleen sain ehkä paremmin kontaktia ajatusten kanssa, joten niihin pysty alkaa vaikuttamaankin helpommin. Vaikeinta mulla oli (ja on vieläki) muistaa se, että voin vaikuttaa niihin sillon ku se olis hyödyllistä. Samaan ku minä ei tarvi tai voi pystyä, mutta samaa juttua voi kokeilla siinä omassa elämässä ja kattoa mihin se siellä johtaa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole osaamiskysymys, koska kenenkään ei edes pitäisi tehdä noin tässä tilanteessa. Nyt on aika huolestua ja ahdistua, sekä sen myötä varautua. Ne jotka laittavat päänsä puskaan, tulevat täydellä varmuudella kärsimään sitten kun tilanne on päällä. Ja se tulee olemaan päällä. 

Sulla on pointtis, mutta miksi pelätä ja kärsiä jo ennen kun se tilanne on päällä? Monesti huolestuminen ja ahdistuminen jää vain siihen, ei tapahdu sitä varautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.

Kirjoitit tosi kivasti ja tuli hyvä fiilis tuosta. Saan tuosta inspiraatiota yrittää samaa, vaikka tuskin ihan samaan pystynkään.

-Ap

Hei tosi kiva kuulla! Kokeilen kertoa miten alotin koko homman, vaikka en tiiä miten ymmärrettävästi tämän saa sanoiksi puettua :D Aloin seuraan omia ajatuksia, niinkö kuuntelin niitä. Havainnoin vaan sitä mitä pään sisällä liikkuu, enkä tuominnu outoja tai "huonoja" ajatuksia. Ne kaikki on vaan ajatuksia. Tuolla tavalla aloin erottaan jotenkin paremmin sitä päänsisäistä maailmaa. Tavallaan huomaa, että en ole yhtä kuin mun ajatukset, vaan mulla on ajatuksia. Oon niinkö se joka on kokemassa niitä. Tälleen sain ehkä paremmin kontaktia ajatusten kanssa, joten niihin pysty alkaa vaikuttamaankin helpommin. Vaikeinta mulla oli (ja on vieläki) muistaa se, että voin vaikuttaa niihin sillon ku se olis hyödyllistä. Samaan ku minä ei tarvi tai voi pystyä, mutta samaa juttua voi kokeilla siinä omassa elämässä ja kattoa mihin se siellä johtaa!

Kiitos paljon ♥️

Tästä juuri oli apua! Tallensin tuon kirjoittamasi, että voin lukea ja ehkä ”oppia” siitä. Ainakin myötätuntoinen asenteesi toi hyvää mieltä. Kaikkea hyvää sinulle!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se tulee jotenki automaattisesti. Eikä mua ahdista esim kerran viikkoon käyä vilkasemassa, mutta sen enempää ei kiinnosta. Aika kauan oon harjoittanu uutispaastoa, mutta nyt ukrainauutisten alettua se alko tuleen jotenkin helpommin. Läsnäolo ja nykyhetkessä eläminen on iso osa sitä. En minä nää minkäänlaista sotaa ympärilläni, kaikki on oikeastaan aika kivasti kun aurinko paistaa ja kaikki tarvitsemani on tässä lähelläni. Se, että ajattelisin asiaa, ei muuttais itse asiaa mitenkään, joten se asia ei kaipaa mun seuraamista. Sillä mihin ajatuksiaan käyttää on iso merkitys kokonaiaolotilan kannalta, joten oon nyt muutaman vuoden tietoisesti harjoittanu niiden kohdistamista itselle mieluisiin asioihin. Toki epämieluisia asioita kuuluu kans ajatella, mutta ei mahottomiin jäädä niissä kierimään, vaan tunnistaa millon riittää ja "vaihtaa kanavaa". Sekin on asia mitä voi opetella ja opeteltavaa riittää kyllä varmaan loputtomiin.

Kirjoitit tosi kivasti ja tuli hyvä fiilis tuosta. Saan tuosta inspiraatiota yrittää samaa, vaikka tuskin ihan samaan pystynkään.

-Ap

Hei tosi kiva kuulla! Kokeilen kertoa miten alotin koko homman, vaikka en tiiä miten ymmärrettävästi tämän saa sanoiksi puettua :D Aloin seuraan omia ajatuksia, niinkö kuuntelin niitä. Havainnoin vaan sitä mitä pään sisällä liikkuu, enkä tuominnu outoja tai "huonoja" ajatuksia. Ne kaikki on vaan ajatuksia. Tuolla tavalla aloin erottaan jotenkin paremmin sitä päänsisäistä maailmaa. Tavallaan huomaa, että en ole yhtä kuin mun ajatukset, vaan mulla on ajatuksia. Oon niinkö se joka on kokemassa niitä. Tälleen sain ehkä paremmin kontaktia ajatusten kanssa, joten niihin pysty alkaa vaikuttamaankin helpommin. Vaikeinta mulla oli (ja on vieläki) muistaa se, että voin vaikuttaa niihin sillon ku se olis hyödyllistä. Samaan ku minä ei tarvi tai voi pystyä, mutta samaa juttua voi kokeilla siinä omassa elämässä ja kattoa mihin se siellä johtaa!

Kiitos paljon ♥️

Tästä juuri oli apua! Tallensin tuon kirjoittamasi, että voin lukea ja ehkä ”oppia” siitä. Ainakin myötätuntoinen asenteesi toi hyvää mieltä. Kaikkea hyvää sinulle!

-Ap

Oi sitä samaa sulle! Tuli kiva fiilis ku sai olla hyödyksi :)

Vierailija kirjoitti:

Ei ole osaamiskysymys, koska kenenkään ei edes pitäisi tehdä noin tässä tilanteessa. Nyt on aika huolestua ja ahdistua, sekä sen myötä varautua. Ne jotka laittavat päänsä puskaan, tulevat täydellä varmuudella kärsimään sitten kun tilanne on päällä. Ja se tulee olemaan päällä. 

Älä sitten kauheasti pety, kun mitään ei tapahdu.

50 vuoden aikana on sotauutisia ehtinyt olla mediassa aika moneen kertaan. Ei tämä ole sen kummempaa kuin edellisetkään. Aina yhtä turhaa, sotiminen. Ei siitä seuraa koskaan kellekään mitään hyvää. Ihmiskunta ei vaan opi. Seuraan lähinnä otsikoita ja ihmettelen miten jotkut aikuiset ahdistuu.

Itse seurasin uutisia aika pitkään ja monta vuotta. Mutta jonkinlainen väsyminen ja kyllästyminen on alkanut niihin tulla, noin 37 vuoden jälkeen. Omaa ikääni en nyt tässä ala kertoa. Johtuneenko sitten niistä jo kahden vuoden ajan kestäneistä joka päivä toistuvista koronauutisoinneista ja nyt sitten tästä Ukrainassa syttyneestä sodasta. Mutta ei vain enää jaksa nähdä pommituksia, ja sota( kauhu) kuvia.

Tein jonkin aikaa sellaista työtä, jossa uutisten seuraaminen ja tiedon saaminen oli tärkeätä ja lähes välttämätöntä. Mutta kuten sanoin, en enää voi katsoa tv: sta uutisia, jotka ovat sisällöltään vain enemmän pelkoa ja ahdistusta lisääviä, ja/tai liian negatiivisia.

Kun sota syttyi Ukrainassa, tai oikeammin Venäjä hyökkäsi täyden suverentiteetin ja itsemäärtäämisoikeuden omaavaan valtioon, ajattelin, että voi ei, tämä ei voi olla totta. Jos on lähes koko elämänsä saanut, tai joutunut näkemään ja todistamaan milloin mitäkin puhjennutta sotaa, niin liika on jo liikaa. 

Yötä päivää mietin, mihin tämä kaikki voi johtaa. Joitakin eri medioiden välittämiä uutiskuvia ja artikkeleita toki vilkaisin. Ja päädyin varsin synkkään loppupäätelmään. Eli siihen, että tämä kaikki voi edetä laajempaan eskalaatioon ja jopa 3. maailmansotaan asti. Koska idän ja lännen välit ovat huonoimmat taas vuosikymmeniin. Venäjästä on tullut arvaamaton, mitään keinoja kaihtamaton ja hyvin aggressiivinen.

Ahdistuin ja masennuin niin paljon, että tartuin jopa pulloon ja aloin käyttää alkoholia lievittääkseni ahdistusta. 

Nyt en enää seuraa niin paljon uutisia. En vain jaksa ja pysty siihen. On parempi niin. Se on totta, että liika uutistulva, väkivaltaa sisältävien kuvien ja uutisten ja niiden seuraaminen vaikuttaa joko alitajuisesti, tai suoraan. Herkempien, nk. minun on parempi keskittyä enemmän omaan elämään, kuin maailmassa oleviin konflikteihin ja kaikkeen maailman pahuuteen.

Toivon toki todella, koko sydämestäni ja sielustani, että tämä maailma, ja joidenkin valtioiden järjettömät johtajat ja diktaattorit järkiintyisivät. Eivätkä tapattaisi viattomia ihmisiä ja siviilejä. Ja altistaisi koko maailmaa tuhon partaalle. Ja että sodat loppuisivat. 

Ihminen pitää itseään tämän planeetan älykkäimpänä ja viisaimpana lajina. Miksi se ei enää näy konkreettisesti tekoina, ekonomian tasaisena kasvattamisena, rauhan ja vakauden ylläpitämisenä? Ja kulttuurin eteenpäin kehittämisenä ja edistämisenä?

Vierailija kirjoitti:

50 vuoden aikana on sotauutisia ehtinyt olla mediassa aika moneen kertaan. Ei tämä ole sen kummempaa kuin edellisetkään. Aina yhtä turhaa, sotiminen. Ei siitä seuraa koskaan kellekään mitään hyvää. Ihmiskunta ei vaan opi. Seuraan lähinnä otsikoita ja ihmettelen miten jotkut aikuiset ahdistuu.

Ei ole ennen ne sodat uhanneet levitä Suomeen, ehkä siksi.