Lue keskustelun säännöt.
Oman lapsen muistaminen syntymäpäivänä, missä vaiheessa lopetitte?
21.03.2022 |
Missä ikävaiheessa mielestänne on normaalia, ettei omaa lasta muista tämän syntymäpäivänä mitenkään muuten kuin ehkä onnittelutekstarilla? Ei lahjaa, synttärilounasta tai mitään muutakaan sen ihmeellisempää. Siis jos välit ovat ihan kunnossa kuitenkin. Tuntuu olevan aika monenlaista käytäntöä.
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kylmää muistaa vain tekstarilla. :(
Olisin ikionnellinen edes tekstarista, mua ei ole muistettu mitenkään 20 vuoteen.
Onpas sinulle suotu paskat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh no toivottavasti omat vanhemmat ei lopeta koskaan. Lahjan saan joskus ja joskus en, mutta kyllä soittavat onnittelupuhelun joka vuosi.
Muistan niin kauan kuin muisti pelaa, lahjan tai vähintään kukat saavat kumpikin edelleen. 38 ja 30-vuotiaat. Muistavat syntymäpäiväni. T. Yksinhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi kylmää muistaa vain tekstarilla. :(
Olisin ikionnellinen edes tekstarista, mua ei ole muistettu mitenkään 20 vuoteen.
Onpas sinulle suotu paskat vanhemmat.
Kyllä. Se vaan on asia mihin ei itse voi vaikuttaa. Viaton vauva syntyy mihin syntyy, se on tuuria. Osa syntyy narsisteille, psykoille, narkeille, juopoille, hulluille, rikollisille, kiihkolahkolaisille… näitä riittää
Vierailija kirjoitti:
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…
Kyllähän ap ilmoitti myös muistavansa tekstarilla, mutta viettekö myös 40v lapsenne syömään hänen syntymäpäivänään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla ihmisistä on hyvät vanhemmat, osalla keskinkertaiset, osalla sysipaskat.
Ikävä kyllä omani kuuluvat viimeiseen ryhmään. Ei mitään muistamista 28 vuoteen. Ei edes kihlajaisten, häiden, lasten syntymän johdosta. Siis edes onnittelutekstaria.
Mitä ihmettä? Tietysti muistan lapsien syntymäpäivät, olivat he minkä ikäisiä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…
Kyllähän ap ilmoitti myös muistavansa tekstarilla, mutta viettekö myös 40v lapsenne syömään hänen syntymäpäivänään?
Viemme jos hän haluaa. Tai tarjoamme aterian kotona tai häne luonaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.
Sama täällä, paitsi se loppui kun täytin 17, eli kun lapsilisät loppui. En ole tervetullut jouluna, juhannuksena tai minään juhla- tai hautajaispäivänä.
Omia lapsiani aion muistaa kunnes muisti pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lopeta.
En minäkään!
Enkä minä. Kuten ei äitini ja anoppikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.Sama täällä, paitsi se loppui kun täytin 17, eli kun lapsilisät loppui. En ole tervetullut jouluna, juhannuksena tai minään juhla- tai hautajaispäivänä.
Omia lapsiani aion muistaa kunnes muisti pettää.
Osanottoni, olen siis tuo kohtalotoveri. Kyllähän se tuntuu pahalta. Siis mun tapauksessa vielä tiedän että se ei ole mikään unohdus vaan tietoinen valinta. Ja tietoinen päätös (taas kerran) kohdella omaa lastaan välinpitämättömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…
Kyllähän ap ilmoitti myös muistavansa tekstarilla, mutta viettekö myös 40v lapsenne syömään hänen syntymäpäivänään?
Meillä nelikymppisiä juhlitaan isosti - me emme anna lahjaa välivuosina, mutta pyöreinä vuosina isompi lahja. Ja sankari järjestää juhlat niin suvulle kuin ystäville.
Aion muistaa läheisteni syntymäpäivät niin kauan kuin elän! Vaikka olen köyhä, kortti, pieni lahja, viesti tms. ei niin paljoa maksa, se on lähinnä asenne- ja suunnittelukysymys.
Minusta on yli viiskymppisenä ihana sekä saada että antaa synttärilahjoja. Arkea on ihan tarpeeksi meidän jokaisen elämässä, joten ripaus huomiota ja hemmottelua tekee aina terää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hä? Täytän nyt 49 ja yhä edelleen vanhempani muistavat syntymäpäiväni ja samoin minä heidän. Samalla tavalla aion muistaa lapsiani niin kauan kuin minussa henki pihisee. Läheisten ihmisten synttäreiden juhliminen on kivaa!
Tytär on 24 ja edelleen ostan synttärilahjoja. Kuka unohtaa oman lapsensa???????
Vierailija kirjoitti:
Tytär on 24 ja edelleen ostan synttärilahjoja. Kuka unohtaa oman lapsensa???????
No ihan hemmetin moni unohtaa. Paitsi ettei se ole unohdus vaan ”unohdus”.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ja appi olettaa että me eli minä muistan ja huomioin kaikki heidän ja sukulaistensa merkkipäivät.
He ei ole 20 vuoteen suvainneet opetella edes minun syntymävuottani. Poikaansa eivät onnittele.
Ja heille siis ei riitå edes kortti tai puhelu, vaan lahja pitää olla. Joka hääpäivänä, synttärinä, nimipäivänä jne.
Mutta he ei huomioi itse meitä
Täällä on sama! En ole ikinä saanut minkäänlaista huomionosoitusta synttäreinä, valmistumispäivänä tai jouluna. Joululahja on aina siis miehelle johon sutataan nimeni (esim kuoharia - en juo ikinä, tai lahjakortti miesten vaateliikkeeseen..). Itse vien aina lahjan.
Mietin pitkään että on varmasti normaalia ettei näin aikuisena muistella, mutta. Ei se kyllä ole :D ollaan miehen kanssa kuitenkin oltu pitkään yhdessä ja olen aina esim äitienpäivänjuhlissa tai muissa merkkitapahtumissa.
Hyvien perheiden lasten on vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta tajuta millaisia vanhempia joillain voi olla. Se vanhemmuuden kirjo on laaja, sieltä hyvästä surkeaan. Kaikilla ei todellakaan ole hyvät rakastavat vanhemmat.
Olen yli neljäkymppinen ja minulle riittää onnitteluviestit. Lahjoja en tarvitse ja rahaa en halua heidän pienistä eläkkeistä. Ei meillä koskaan ole isosti juhlittukaan äitienpäivää, isänpäivää tai synttäreitä. Kaikilla on jo kaikkea eikä meistä kukaan muutenkaan nauti juhlimisesta.
Lapset 25 ja 28. Aina muistan vähintään viestillä tai soitolla ja lahjaksi laitetaan tilille rahaa.
Myös omat vanhempani onnittelevat edelleen merkkipäivästä. Samoin miehen vanhemmat.