Lue keskustelun säännöt.
Oman lapsen muistaminen syntymäpäivänä, missä vaiheessa lopetitte?
21.03.2022 |
Missä ikävaiheessa mielestänne on normaalia, ettei omaa lasta muista tämän syntymäpäivänä mitenkään muuten kuin ehkä onnittelutekstarilla? Ei lahjaa, synttärilounasta tai mitään muutakaan sen ihmeellisempää. Siis jos välit ovat ihan kunnossa kuitenkin. Tuntuu olevan aika monenlaista käytäntöä.
Kommentit (117)
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhesiteiden hajottaminen on osa identiteetti politiikkaa ja feminististä unelmaa.
Oma lapseni on +30v ja muistan joka syntymäpäivä, yleensä joko vien syömään tai teen itse ruokaa ja annan rahaa ja halauksen. Aion jatkaa edelleen.
Omia synttäreitä ei vietetty koskaan lapsuudessa eli onnittelut sain, mutta ei ollut juhlia eikä lahjoja. Vanhemmat vetosivat rahattomuuteen ja joulun läheisyyteen (olen syntynyt marraskuun alussa). Olen ollut itsekin pienituloinen yh, mutta oon pitänyt tärkeänä lapsen juhlia, edes pienimuotoisena.
Mulla narsistivanhempi muistaa avokätisesti suosikkilastaan (on ostettu synttäriksi auto, uokomaanmatka, tontti, iso summa rahaa jne). Kahta muuta lasta - minä olen se syntipukki, veli se näkymätön lapsi - ei muisteta mitenkään, siis ei edes postikorttia tai tekstiviestiä.
Yllättäen testamentillakin varmistettu että kaikki menee suosikkklapselle. Lakiosan kai saan jos riitautan.
Kaikki vanhemmat ei ole hyviä vanhempia.
En mie oo ees aikont lopettaa muistamissii.
Lahjoi ei ennää keski-ikäset tarvii, mut tokha sitä lapsiaa onnittellee. Tahon tarjota ruuvat, vien ulos syömää ku en ennää koton kokkaile.
T.vanha äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48-vuotias mies, ja kyllä tulisi paha mieli, jos omat vanhemmat eivät muistaisi minua syntymäpäivänäni!
Vierailija kirjoitti:
Olen 48-vuotias mies, ja kyllä tulisi paha mieli, jos omat vanhemmat eivät muistaisi minua syntymäpäivänäni!
Siihen tottuu. T. Vanhemmat ei ole pitäneet yhteyttä 20 vuoteen - eivät ole myös koskaan tavanneet lapsenlapsiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhemmat lopettivat onnittelun ja ne tekstaritkin kun olin noin 20-v. Appivanhemmat eivät onnitelleet enää sen jälkeen, kun menimme naimisiin vastoin heidän tahtoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.Kuulostaapa ikävältä. Mahdoit olla hankala lapsi?
Olin kiltti, ahkera, meillytin.m, autoin, hoidin aikuistenkin vastuut. Sulla ei ole kokemusta narsistivanhemmista selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kai tyypillisestä köyhästä perheestä, sillä omat vanhemmat lopettivat muistamisen silloin kun kun täytin 13 eli 12v synttärit jäivät viimeiseksi. Omien lasten kohdalla yritin olla parempi ja muistaa niin pitkään kuin mahdollista, mutta oman taloudellisen tilanteeni takia jouduin luovuttamaan ja antamaan periksi. Nykyisin onnittelemme toisiamme enää vain tekstiviestillä.
Peilin paikka. Kukaan ei ole Suomessa noin köyhä. Tuo on vain itse keksimäsi tekosyy, kuvitteellinen este, sille että sinun ei tarvitse välittää lapsistasi pätkääkään niin että voitsit olla se tunteeton, kylmä, raaka ja julma oma itsesi joka olet. Myötistä sille.
Köyhyys on Suomessa todellista. On ihmisiä, jotka eivät voi hankkia välttämätöntä lääkitystä tai näkevät nälkää. Ja on turha sanoa mitään tukijärjestelmästä.
Peiliin kannattaa katsoa kommentin kirjoittajan
Muistaminen ei vaadi rahaa. Minä tein viimeksi virkatut peitot kokonaan ilmaiseksi. Keräsin jämälankoja sieltä ja täältä ja purin villapaitoja jne. Nyt ole kokoamassa keittokirjaa vanhaan valokuva-albumiin. Kortin voi tehdä itse ja kukatkin saa luonnosta.
Minäkin olen virkannut peitot, mutta ostin langan kaupasta. Ja keittokirja on yhden lapsen kanssa suunnitteilla. Mutta kommentoin sitä, että lainaamani kommentoija piti oikeutenaan haukkua kylmyydestä ja julmuudesta, kun toinen kertoi, ettei taloudellisten syiden takia varaa muistaa muuten kuin tekstarilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.Kuulostaapa ikävältä. Mahdoit olla hankala lapsi?
Ihmiset on typeriä kun syyttävät lasta hulluista vanhemmista. Mulla on myös tuollaiset vanhemmat. Voin sanoa että olin unelmalapsi, kiltti kympin tyttö - ja silti sain vain vihaa ja kaltoinkohtelua. Se syy on niissä vanhemmissa eikä siinä millainen lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti saattaa soittaa viikkoa aiemmin että "kai teillä on ihanat kakkukahvit perheen kesken?" ja kun kerron että ei juhlita, tokaisee että jaa. Syntymäpäivänä ei tule tekstaria tai muuta. Pyrin pitämään välit ja soitan pari viikon välein, kerran tämä osui syntymäpäivälleni, ei vastannut puhelimeen. Narsisti, kaikki on jotenkin että häntä syrjitään kun ei kutsuta syntymäpäiville ( olen 45 v, en koskaan juhlinut aikuisena). Sitten itse itkee että häneen ei pidetä yhteyttä.
Miehen vanhemmat onnittelee AINA :) Minä aioin muistaa lapsia kuolemaani asti.
Vierailija kirjoitti:
Perhesiteiden hajottaminen on osa identiteetti politiikkaa ja feminististä unelmaa.
Miehethän voivat yhteistuumin ottaa koko suvun merkkipäivien muistamisen kontolleen, jos naisista ei siihen ole. Varmaan sinullakin on jo suunnitelma, miten muistat appivanhempiesi hääpäivää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani muistavat meitä lapsia aina synttäreinä. Kaikki ollaan yli 30, toiset aika laillakin yli... :D
Monissa suvuissa on ns vihamielinen kulttuuri jossa omaa lasta vihataan ja sille toivotaan pahaa, koska koetaan se kilpailijana. Oma suku on tällainen. Ihan hirveä. Ja se on kamalaa miten aikuisikin lapsia kohdellaan julmasti - fyysinen väkivalta vaihtuu vain henkiseen.
Ja joo uskon että joku pitää trollina mutta tää on totisinta totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole lapsia, mutta jos olisi niin tahtoisin muuttaa oman perheeni tavat. Meillä en saanut edes lapsena yleensä vanhemmilta lahjaa. Tosin sain sitten ystäviltä ja synttärit pidettiin. Sitten siinä 10-vuoden iässä ei pidetty enää synttäreitä ja ei ollut ystäviä enää kuin pari niin en saanut lahjoja.
Tästä myöhemmin en ole saanut enää oikein mitään lahjaa. Joskus jotain pientä, mutta monena vuonna en mitään. Kaiken tämän jälkeen se, että äiti muistaa syntymäpäivän ja jaksaa kerran sanoa onnittelut ja isä ei edes sitä. On aika ikävää minusta. En kaipaa mitään ihmeellistä, mutta syntymäpäivä on tärkeä ja erityinen päivä jota pitäisi minusta juhlistaa jotenkin. Yksinäinen ihminen kuten minä ajattelee helposti ettei ole juhlan arvoinen ja kukaan ei välitä edes syntymäpäivänä. En pidä enää tuosta päivästä kaiken tämän jälkeen. Sori valitus.
Linkkaapa sitten lähde ja anna meille jokin syy ja todiste uskoa väitettäsi.
Mitä ihmeen lähdettä kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat lopetti kun täytin 18, sen jälkeen ei edes onnittelutekstaria. Ei mitään lahjoja tuon jälkeen, esim joulu/synttäri. Ilmoittivat että heidän vastuu loppu nyt. Sen jälkeen kun muutin kotoa en saanut edes jouluna mennä kotiin.
Omia lapsia aion muistaa koko elämäni ja kaikilla tavoin pyrin toimimaan toisin kuin omat sysipaskat vanhempani.Kuulostaapa ikävältä. Mahdoit olla hankala lapsi?
Olin kiltti, ahkera, meillytin.m, autoin, hoidin aikuistenkin vastuut. Sulla ei ole kokemusta narsistivanhemmista selvästi.
Ei onneksi olekaan. Anteeksi kun kirjoitin tökerösti, alkoi suorastaan itkettää puolestasi. Vaikuttaa siltä, että olet kaikesta huolimatta saanut elämäsi oikeille urille. Hieno juttu, tsemppiä tulevaisuuteenkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kai tyypillisestä köyhästä perheestä, sillä omat vanhemmat lopettivat muistamisen silloin kun kun täytin 13 eli 12v synttärit jäivät viimeiseksi. Omien lasten kohdalla yritin olla parempi ja muistaa niin pitkään kuin mahdollista, mutta oman taloudellisen tilanteeni takia jouduin luovuttamaan ja antamaan periksi. Nykyisin onnittelemme toisiamme enää vain tekstiviestillä.
Peilin paikka. Kukaan ei ole Suomessa noin köyhä. Tuo on vain itse keksimäsi tekosyy, kuvitteellinen este, sille että sinun ei tarvitse välittää lapsistasi pätkääkään niin että voitsit olla se tunteeton, kylmä, raaka ja julma oma itsesi joka olet. Myötistä sille.
Ai, että turhanpäiväisen krääsän ostaminen aikuiselle lahjaksi on jokin kiintymyksen mitta ja osoitus ikuisesta rakkaudesta? Minä ja jo hyvin aikuiset lapseni tapaamme usein ja soittelemme toisillemme mutta lahjojen vaihtamiset olemme lopettaneet ajat sitten. Emme harrasta sitä edes jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhesiteiden hajottaminen on osa identiteetti politiikkaa ja feminististä unelmaa.
Miehethän voivat yhteistuumin ottaa koko suvun merkkipäivien muistamisen kontolleen, jos naisista ei siihen ole. Varmaan sinullakin on jo suunnitelma, miten muistat appivanhempiesi hääpäivää?
No ei sitä nyt pahemmin tarvitse suunnitella. Yleensä laitan kortin, pyöreinä vuosina panen kukkalähetyksen menemään.
t. mies, joka hoitaa perheen merkkipäivien muistamiset.
Muistaminen ei vaadi rahaa. Minä tein viimeksi virkatut peitot kokonaan ilmaiseksi. Keräsin jämälankoja sieltä ja täältä ja purin villapaitoja jne. Nyt ole kokoamassa keittokirjaa vanhaan valokuva-albumiin. Kortin voi tehdä itse ja kukatkin saa luonnosta.