Oman lapsen muistaminen syntymäpäivänä, missä vaiheessa lopetitte?
Missä ikävaiheessa mielestänne on normaalia, ettei omaa lasta muista tämän syntymäpäivänä mitenkään muuten kuin ehkä onnittelutekstarilla? Ei lahjaa, synttärilounasta tai mitään muutakaan sen ihmeellisempää. Siis jos välit ovat ihan kunnossa kuitenkin. Tuntuu olevan aika monenlaista käytäntöä.
Kommentit (117)
Meidän esikoinen on yli kolmekymppinen ja kyllä me vielä laitetaan hänen tilille vähän synttärirahaa. Uskon, että se ilahduttaa sekä meitä lahjan antajaa että lahjan saajaa. Ihan saman lahjan saa nuorempi lapsikin syntymäpäivänään.
Kyllä mun äidinäiti muisti äitiäni syntymäpäivälahjoilla ihan viimeiseen asti.
Isänäiti taisi vaan soittaa onnittelut.
Isoisät eivät muistaneet mitenkään, ei minunkaan isäni kyllä, äitini hoitaa kaikki muistamiset.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan lopeta.
En minäkään!
Täh? Oman lapsen synttärinä muistaminenko pitäisi lopettaa? Ei ole tullut mieleenikään. Oli "käytäntöjä" sitten millaisia tahansa.
En ole koskaan ollut lahjaihminen joten muistan muilla tavoilla. Soitan, vien herkkuja, leivon kakun. Laulan supernolosti paljon onnea ja halaan lämpimästi.
Yleensä ei ole mitään toiveita tai ideoita mitä haluaisi ja kun en osta turhaa vaan koska "jotain pitää ostaa!!" niin näillä on menty. Joskus käytiin keilaamassa tai uimassa mutta nykyään ei halua lähteä kun kavereiden kanssa keskenään.. sillon kuskataan ja maksetaan.
Aion muistaa aina. Niin minuakin muistettiin. Äiti laittoi 50€ minulle joka synttäri kun eli. Sitä ennen summa oli 200mk.
Lopetan sitten, kun en enää muista, milloin on lapseni syntymäpäivä tai että mulla edes on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…
Täysin sama tilanne meillä! Ja kyllä todellakin: miksi en haluaisi myös jo nuorta aikuista lastani ilahduttaa hänen syntymäpäivänään? Eihän sen välttämättä tarvitse mitään kallista lahjaa tarkoittaa vaan jotain, joka osoittaa, että ajattelen ja rakastan häntä ja että hänen syntymäpäivänsä on itsellenikin (ja isälle toki myös) tärkeä päivä. Esimerkiksi yhteinen hieman juhlavampi lounas on minusta mukava tapa.
Omia lapsia muistan synttärinä ja jouluna niin kauan kuin elän. Tämä on itsestäänselvää.
Osa jo aikuisia ja osa teinejä, suunnilleen samanarvoisen lahjan ostan kaikille.
Ostan tyttärelleni aina syntymäpäivälahjan. Nyt täyttää 34v ja olen juuri katsellut hänelle netistä lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ollut lahjaihminen joten muistan muilla tavoilla. Soitan, vien herkkuja, leivon kakun. Laulan supernolosti paljon onnea ja halaan lämpimästi.
Yleensä ei ole mitään toiveita tai ideoita mitä haluaisi ja kun en osta turhaa vaan koska "jotain pitää ostaa!!" niin näillä on menty. Joskus käytiin keilaamassa tai uimassa mutta nykyään ei halua lähteä kun kavereiden kanssa keskenään.. sillon kuskataan ja maksetaan.
Muistat kuitenkin, aloituksessa taisi olla juuri siitä kyse, ei varsinaisesta tavaran ostamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…
Sama täällä, mun isä ei halua ostaa mitään kellekään ja lakkasi esim. antamasta lahjoja mun aikuisille lapsille kokonaan, siihen asti saattoi jotain joskus ostaa. Itse kyllä odottaa saavansa lahjoja, parhaimmillaan pyytää itse jotain tiettyä.
Itse olen kai tyypillisestä köyhästä perheestä, sillä omat vanhemmat lopettivat muistamisen silloin kun kun täytin 13 eli 12v synttärit jäivät viimeiseksi. Omien lasten kohdalla yritin olla parempi ja muistaa niin pitkään kuin mahdollista, mutta oman taloudellisen tilanteeni takia jouduin luovuttamaan ja antamaan periksi. Nykyisin onnittelemme toisiamme enää vain tekstiviestillä.
Mun anoppi ja appi olettaa että me eli minä muistan ja huomioin kaikki heidän ja sukulaistensa merkkipäivät.
He ei ole 20 vuoteen suvainneet opetella edes minun syntymävuottani. Poikaansa eivät onnittele.
Ja heille siis ei riitå edes kortti tai puhelu, vaan lahja pitää olla. Joka hääpäivänä, synttärinä, nimipäivänä jne.
Mutta he ei huomioi itse meitä
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitäisi lopettaa??
Eihän missään sanottu että pitäisi lopettaa vaan kysyttiin että muistatteko lapsia. Ja kyllä jotkut lopettaa ja jotkut ei ole omia lapsiaan koskaan muistaneetkaan.
Muistan ja huomioin niin kauan kuin elän.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi ja appi olettaa että me eli minä muistan ja huomioin kaikki heidän ja sukulaistensa merkkipäivät.
He ei ole 20 vuoteen suvainneet opetella edes minun syntymävuottani. Poikaansa eivät onnittele.
Ja heille siis ei riitå edes kortti tai puhelu, vaan lahja pitää olla. Joka hääpäivänä, synttärinä, nimipäivänä jne.
Mutta he ei huomioi itse meitä
Jättäisin kyllä lahjat tuollaisille ostamatta.
Aion muistaa niin kauan kuin henki pihisee.
Minulla ja miehellä molemmilla tunnekylmät paskat vanhemmat. Jotka kyllä odottaa että heitä muistetaan…