Te epäselvästi puhuvat

Jostain syystä alle parikymppisenä pojat puhuvat usein niin, että ääni kyllä tulee kurkusta, mutta huulia ei liikuteta, joten sanojen muodostus jää vaillinaiseksi. Tämä on aika yleistä.

Mulla on ainakin ihan paska itsetunto ja nielen monesti lauseiden loput, koska alan epäillä sanomisieni järkevyyttä. En todellakaan rakasta omaa ääntäni, toisin kuin monet näistä "räväköistä naisista", jotka puhuu selän takana ilkeyksiä toisten puhetavoista eivätkä voi sietää erilaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kaveri, jonka puheesta en saa kerta kaikkiaan mitään selvää.

Yleensä vaan toistelen "nii" ja hymähtelen hänen jutuilleen, yksittäisiä sanoja saatan erottaa silloin tällöin joukosta.

Eilen tämä kaveri oli kylässä useamman tunnin ja oli kuin vierasta kieltä olisin kuunnellut.

Ei hajuakaan mitä hän sen parin tunnin aikana jutteli.

Huvitavimmat tilanteet näissä on, kun ei kehtaa koko ajan kysyä että mitä, niin sitten tosiaan vain nyökyttelee. Sitten toinen jääkin katsomaan sinua ja tajuat, että se olikin esittänyt sinulle kysymyksen 😆

Joo sen takia en yleensä puhukaan, ellei ole ihan pakko. Siis muualla kuin kotona. Kirjoittaa voin kyllä, mutta jätän puhumatta. Jos joku kysyy jotain, sanon helposti että en tiedä, vaikka tietäisin.

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä alle parikymppisenä pojat puhuvat usein niin, että ääni kyllä tulee kurkusta, mutta huulia ei liikuteta, joten sanojen muodostus jää vaillinaiseksi. Tämä on aika yleistä.

Et sä buumeri hiffaa, et se on cuulii?!

Kävin katsomassa asuntoa, ja minulla oli muutama kysymys kysyttäväksi kiinteistövälittäjältä. Hän puhui kuitenkin niin käsittämättömän epäselvästi, että en saanut vastauksista minkäänlaista tolkkua. Pari kertaa kehtasin kysyä, että mitä, mutta sen jälkeen vain nyökyttelin ja jätin kaksi viimeistä kysymystä kysymättä. Miten noin epäselvästi puhuva ihminen voi olla tuollaisessa ammatissa?

Aha, no sori. Mulla nyt vain sattuu olemaan dysfasia. En oikein voi kaikesta puheterapiasta huolimatta sille mitään, että puheeni on välillä hieman epäselvää. Ja kyllä tiedostan sen välillä, kun oikein tulee mokattua, mutta sen kanssa pitää vain elää. Ei me kaikki ihmiset olla samanlaisia.

Niin, että mikseivät kaikki voisi olla kauniita, reippaita, omalla työllään toimeen tulevia, sosiaalisia, hyvän tuoksuisia, hyvin käyttäytyviä ja selkeästi kommuniovia..arjalaisia..

Niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi kaveri, jonka puheesta en saa kerta kaikkiaan mitään selvää.

Yleensä vaan toistelen "nii" ja hymähtelen hänen jutuilleen, yksittäisiä sanoja saatan erottaa silloin tällöin joukosta.

Eilen tämä kaveri oli kylässä useamman tunnin ja oli kuin vierasta kieltä olisin kuunnellut.

Ei hajuakaan mitä hän sen parin tunnin aikana jutteli.

Jäin miettimään miten teistä on tullut kavereita, jos ette pysty kommunikoimaan.

Mulla on niin paksut huulet, että puhe puuroutuu, ennen kuin ehtii ulos suusta.

Putsaukkakaa korvanne. Sama juttu minulla, jos korvat täynnä vaikkua.

Oma mies on tuollainen, ettei aina saa selvää. Haukkuu kuuloani huonoksi, koska toisessa korvassa kuulo ON huonompi, mutta saan silti useimmista muista kahden kesken keskustellessa hyvin selvää, mutta mies vaan mumisee. Hermostuu sitten, kun sanoin mumisijaksi.

Eri asia sitten, jos ympärillä on paljon hälyä, enkä saa sen takia selvää, mitä minulle puhutaan, mutta jos kahden kesken saan valtaosasta ihmisistä selvää ihan hyvin, mutta mies vain mumisee, niin väitän, että vika ei silloin ole minun kuulossani. Kun osaa se mieskin puhua selvästi, mutta joskus tosiaan vain kuuluu matalaa muminaa.

Joudun aika usein puhumaan henkilölle, joka ei saa minusta selvää. Mutta näitä henkilöitä on siis tasan yksi.

Olen miettinyt, että onko juuri minun ääneni juuri sellainen, että hän ei sitä kuule - voiko eri ihmisten äänissä olla jotain taajuustasoja, jotka jäävät joiltain ihmisiltä erottumatta tai kuulematta? Voisin kuvitella, että jos hän jokaisen kohdalla joutuu kysymään monta kertaa "Mitä???" (kuten minulta), niin epäilisi ensin omaa kuuloa. Tuntuu, että on todella rasittavat keskustelut niin puolin kuin toisinkin, kun en vaan osaa artikuloida niin selvästi ja kovaa, että hän kuulisi kunnolla. Minulla ei tosiaan ole kenenkään muun kanssa samaa ongelmaa, tapaan kuitenkin päivittäin kymmeniä asiakkaita ja työkavereita, en joudu toistelemaan juuri koskaan kenellekään muulle sanomisiani. Noin 50-v. naisia ollaan kumpikin.

Puhelimessa tuo epäselvä puhe on kaikkein kamalinta. Minulle soitti joku nainen, joka mumisi niin pahasti, että pitkän aikaa kuului vain ÖMMÖN MÖMMÖN MÖMMÖN MÖÖ, ja luulin jo pilasoitoksi ja aioin katkaista puhelun, kun erotin ömmönmöön seasta sanan asunto ja tajusin, että hän halusi tulla katsomaan asuntoa, josta olin muuttamassa pois. Aika monta kertaa sain pyytää häntä toistamaan sanomansa, ennen kuin saatiin aika sovittua.

Puhun nopeasti ja helposti jää ensimmäinen ja toinen kirjain sanoista pois. Tämä ollut koko ikäni. Olen kyllä kuullut että puhun nopeasti tutuilta. En voi asialle mitään. Tiedostan kyllä asian. Mies viisikymppinen

Nostan keskustelua

Julkisesti esiintyvien epäselvä puhe ärsyttää eniten. Laura Birnin nopea, liian hiljainen ja epäselvä artikulointi, kuten esim. Helene elokuvassa, ihmetyttää aina. Lauseiden loput häviävät jonnekin. Samoin tv:n Jälkiviisaissa Maryam Abdulkarim (tai nimi sinnepäin)

puhuu liian nopeasti ilman pisteitä ja pilkkuja eli mitään taukoja lauseissa. On petrannut jonkin verran, mutta vieläkin nopea puhetapa vie tehoa sanoman sisällöstä. Kannattaisi puhua lyhyesti ja hitaammin, jotta tärkeä asia menisi paremmin perille. Entäs tämä yksi meteorologi, jonka puhe on niin puuromaista, että sitä on vaikea kuunnella. Jos puhuminen on osa ammattia, pitäisi siihen saada jo työnantajaltakin tukea. Sitä voi parantaa ja kouluttaa asiantuntijan avulla.

Opiskelin ranskan alkeita, jota puhuttaessa sidotaan sanoja äänteillä yhteen. Kieli tuntui helpolta. Ymmärsin, että puhun suomeakin samalla tavalla sitoen, mistä johtuu, että kaikki eivät saa puheestani selvää.

Itä-suomalaiset saavat puheestani selvää. Tauot sanojen välissä vain vievät aikaa, joten ne ovat monesti tarpeettomia. Intonaatio korvaa sanavälit.

Tyttäreni puhuu ihan mahdottoman nopeasti ja lausuu varsinkin s-äänteet hieman sössöttäen, myös l tulee usein jotenkin oudosti. Lisäksi hän käyttää puheessaan teinille ominaisia ilmaisuja. Välillä tuntuu kuin yrittäisin kommunikoida alienin kanssa.

Mies taas sotkee sanoja (varsinkin vierasperäisiä ja sivistyssanoja) keskenään, käyttää niitä epäloogisesti vähän sinne päin tai keksii omia uudissanoja. Usein joudun toteamaan, että "hän puhuu taas kielillä" tai pyytämään suomennosta.

Mun mies on mumisija. Mumisee usein ne lauseen viimeiset sanat. Sitten kysyn että mitä ja tuo aloittaa koko lauseen alusta. Ja sitten sanon että ei, vaan ne viimeiset sanat. Mitä sanoit? Olen välillä sanonut että älä mutise vaan sano niin että saan selvää. Se on vaan se toisen puhetyyli sellainen, että ne viimeiset sanat nielaistaan.