Lue keskustelun säännöt.
Leskeksi jäänyt, mikä on sopiva aika uudelle suhteelle?
31.08.2015 |
Puoli vuotta sitten jäin leskeksi yllättäen. Olen ystävystynyt ihanan ihmisen ja ystävyys on muuttunut ihan muuksi nyt. Pelkään ympäristön, sukulaisten kaikkien suhtautumista siihen, jos aloitan uuden suhteen. Olemme miettineet asiaa tämän uuden tuttavuuden kanssa ja päätimme, että ei "julkisteta" asiaa vielä. Mutta minua ahdistaa tuo salassa oleminen. Pelkään koko ajan, jos liikumme jossain, että jäämme kiinni. Kun tuntuu, että en kykene kohtaamaan pois menneen sukulaisia ja ystäviä. Toisaalta mietin, että harvoin tapaa ihmistä, jonka kanssa tuntee syvää yhteyttä..
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lapset liittyvät asiaan miten? Jos siis mietitään aikuisten välisiä tunnesiteitä ja suhteita? Jos leskellä on lapsia, tarkoittaako se sitä, että suhteeseen ei voi alkaa tai olla valmis?
Kaipa se vähän osoittaa, jos ei sure, vaan etsii äkkiä panokumppanin ja alkaa uuteen suhteeseen, ettei kuollut kovin tärkeä ollut. Mutta sellaisiahan suurin osa avioliitoista on. Ollaan tavan vuoksi yhdessä, kun ei voi erota asuntolainojen yms. takia.
Toista kertaa ei kuitenkaan kannata mennä vihille. Asuu avoliitossa, niin homma on helpompaa
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 15:21"]
Ja lapset liittyvät asiaan miten? Jos siis mietitään aikuisten välisiä tunnesiteitä ja suhteita? Jos leskellä on lapsia, tarkoittaako se sitä, että suhteeseen ei voi alkaa tai olla valmis?
[/quote]
No jos lapset suree isäänsä kovasti, voi heistä toki tuntua pahalta, kun mamma tiputtaa housut uuden jätkän edessä melkein heti, kun isä on haudattu.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:01"]Ystäväni alkoi tapailla uutta miestä jo edellisen ollessa vasta saattohoidossa... -.-
Ei sulla ole mitään hävettävää. Anna mennä vaan! ♡
[/quote]
Huh huh. Mä olen pitänyt itseäni hyvin avarakatseisena ihmisenä, mutta kyllä tämä on jo liian paksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:47"]Silloin,kun itsestä tuntuu. Jokainen meistä on erilainen. Komppaan tuota ylempää, että en voisi edes kuvitella alkavani puolen vuoden päästä suhteeseen, sen verran paljon rakastan miestäni. Olen nähnyt leskiä, jotka ovat eläneet pitkään suhteessa ensimäisen vuoden vain yrittävän selvitä ja toisena vuonna ovat pystyneet elämään ilman, että suru kalvaa koko ajan. Jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa ja ei ole suurta rakkautta, niin silloin varmaan alkaa katselemana uutta kumppania aika pikaisesti.
[/quote]
Se suruaika ei välttämättä ala siitä kun puoliso kuolee, sitä surua on voinut kestää kuukausia, jopa vuosia kun puoliso on kuihtunut hiljalleen pois ja lopputulos on ollut selvä. Aika paksua mennä sanomaan että et rakastanut tarpeeksi kun et surru tarpeeksi kauan!
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:47"]Silloin,kun itsestä tuntuu. Jokainen meistä on erilainen. Komppaan tuota ylempää, että en voisi edes kuvitella alkavani puolen vuoden päästä suhteeseen, sen verran paljon rakastan miestäni. Olen nähnyt leskiä, jotka ovat eläneet pitkään suhteessa ensimäisen vuoden vain yrittävän selvitä ja toisena vuonna ovat pystyneet elämään ilman, että suru kalvaa koko ajan. Jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa ja ei ole suurta rakkautta, niin silloin varmaan alkaa katselemana uutta kumppania aika pikaisesti.
[/quote]
Se suruaika ei välttämättä ala siitä kun puoliso kuolee, sitä surua on voinut kestää kuukausia, jopa vuosia kun puoliso on kuihtunut hiljalleen pois ja lopputulos on ollut selvä. Aika paksua mennä sanomaan että et rakastanut tarpeeksi kun et surru tarpeeksi kauan!
[/quote]
Niin ja tosiaan se puoliso ei välttämättä ole ollut enää se tuttu, rakas puoliso sairauden loppuaikoina (pitkäänkin aikaan sairaudesta riippuen), voi olla että henkisesti se puoliso on menetetty jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi hyvänen aika. Emme olleet naimisissa, mutta 24 vuotta yhdessä. Eikä mitenkään tavan vuoksi, vaan rakkauden. Ja en ole mitään housuja tiputellut heti, kun mies on haudattu. Itse asiassa emme ole suhteessa vielä edenneet edes intiimille tasolle. Suudeltu vain.
Tällaista kommentointia ja suhtautumista asiohin pelkäänkin, tosi paljon. Minua ahdistaa se, että ihmisillä on tuollaisia mielipiteitä toisista. Vaikka ei tiedetä asioiden oikeaa laitaa. Ja vielä vähemmän on omaa kokemusta asioista, mutta tosiaan niitä omia "oikeita mielipiteitä" kyllä riittää..
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 15:22"]
Kaipa se vähän osoittaa, jos ei sure, vaan etsii äkkiä panokumppanin ja alkaa uuteen suhteeseen, ettei kuollut kovin tärkeä ollut. Mutta sellaisiahan suurin osa avioliitoista on. Ollaan tavan vuoksi yhdessä, kun ei voi erota asuntolainojen yms. takia.
Toista kertaa ei kuitenkaan kannata mennä vihille. Asuu avoliitossa, niin homma on helpompaa
[/quote]
Et voi ikinä kontrolloida sitä mitä joku ilkeä puhuu. Jos et anna aihetta, sitä keksitään. Jos nyt annat vallan sille mitä kaikki muut ajattelevat, saatat loukata sitä joka on tärkein, se sinun lopun elämän kumppani siinä odottamassa. Kauanko ajattelit piilotella häntä? Tunteet ne on hänelläkin.
Mieti kenen mielipide on sinulle tärkein. Lasten? Istu alas heidän kanssa ja kerro, että mitäs te olisitte mieltä jos minä vielä löytäisin kaverin tähän rinnalle. Kun he halaavat sinua ja sanovat että pääasia että sinulla on hyvä, niin huomaat että muilla ei juuri ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani jos loukkasin ap:n tunteita. En missään nimessä tarkoittanut väheksyä suruasi vaan tarkoitin olevani sen tyyppinen ihminen joka nuolee haavojaan pitkään. Sanavalintani olisi voinut olla erilainen. Toivon että luit kuitenkin eteenpäin kommenttiani ja tartut onneen. -12
Elä omaa elämääsi välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat!
Mittaako se suruajan pituus rakkauden määrää? Vähän tuntuu, että tässä sanotaan, että ei ole suuresta rakkaudesta ap:n kohdalla ollut kyse..
[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:47"]
Silloin,kun itsestä tuntuu. Jokainen meistä on erilainen. Komppaan tuota ylempää, että en voisi edes kuvitella alkavani puolen vuoden päästä suhteeseen, sen verran paljon rakastan miestäni. Olen nähnyt leskiä, jotka ovat eläneet pitkään suhteessa ensimäisen vuoden vain yrittävän selvitä ja toisena vuonna ovat pystyneet elämään ilman, että suru kalvaa koko ajan. Jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa ja ei ole suurta rakkautta, niin silloin varmaan alkaa katselemana uutta kumppania aika pikaisesti.
[/quote]