Leskeksi jäänyt, mikä on sopiva aika uudelle suhteelle?

Ei nykyään enää ole mitään suruaikaa.

ennen sopivana suruaikana pidettiin vuotta.

nykyään on kai niin, että sitten kun pystyy uuten ihmiseen kiintymään, on aika uudelle suhteelle. Itseään ei kuitenkaan kannata repiä laastarisuhteilla, niistä irrottautuminen on kuitenkin edessä ja se satuttaa vaan lisää.

Ystäväni alkoi tapailla uutta miestä jo edellisen ollessa vasta saattohoidossa... -.-

Ei sulla ole mitään hävettävää. Anna mennä vaan! ♡

Sinä itse teet asiasta ongelman! Ei ole olemassa mitään selkeää aikarajaa. Jonkun sukulaisen mielestä viidenkin vuoden päästä olisi liian pian. Pää pystyyn, kohtaa ihmiset hyvillä mielin! Älä nolostele onneasi vaan ole kiitollinen uudesta onnesta.

Mistähän sen erottaisi, että on kyse laastarisuhteesta vai ihan aidosta, oikeasta suhteesta?

Varmaan sitten kun itsestä siltä tuntuu.

Mä löysin pari viikkoa ennen entisen mieheni kuolemaa nykyisen mieheni. Tosin tapasin hänet livenä vasta kun entinen mieheni oli kuollut. Vain eräs pariskunta valitti että olisi pitänyut pitää vuoden suruaika. Tsemppiä, voi hyvällä omallatunnolla aloittaa jo uuden suhteen.t.ammattivalittaja

Entä jos kyse on kuolleen miehen kaveripiiriin kuuluneesta henkilöstä? Nimeltä olen tiennyt ja pari kertaa tavannut mieheni elossa ollessa. Hautajaisten kautta tutustuimme ja asiat johti sitten tähän pisteeseen. Tunnen syyllisyyttä siitä ja yksi tuttava on jo toiselle selän takana päivitellyt, että varmasti meillä oli suhde jo aikaisemmin. Tämä loukkaa minua..

Äitini aloitti uuden suhteen vuoden isän kuoleman jälkeen. Hän oli kauhean huolissaan siitä mitä muut ajattelisivat, erityisesti sukulaiset. Me olimme helpottuneita että hän oli löytänyt jonkun ihmisen rinnalleen, koska tiesimme kuinka paljon hän isää rakasti, ja kuinka yksin hän oli sen jälkeen. Niille jotka välittävät sinusta, se voi olla helpotus, ja muillahan ei ole mitään väliä.

Lapsillehan on kautta aikain selostettu kuolema niin, että se kuollut istuu pilven reunalla ja katsoo alas. Ja seuraa jälkeen jääneitä. Tämä mielikuva on vielä aikuisenkin alitajunnassa. Aloita siinä sitten uusi suhde, kun entinen vahtaa :)

En osaa kuvitella että toipuisin puolessa vuodessa tarpeeksi alkaakseni uuteen suhteeseen jos oma mieheni kuolisi yllättäen. Mutta jos susta tuntuu siltä niin en näe ongelmaa. Pääasia kuitenkin on juuri se miten on itse toipunut. Aina on joku sukulainen joka ei hyväksy toisen valintoja missä tahansa asiassa mutta onko niillä niin väliä kun itsensä näköistä elämää täällä ollaan toteuttamassa.

"Et osaa kuvitella..." Nii-in, vaan kun et voi ikinä tietää, miten asiat menee kun omalle kohdalle sattuu. Enpä minkäkään, ap, olisi ensinnäkään osannut kuvitellakaan että elämän parhaita aikoja eläessä, mies kuolee. Muusta puhumattakaan..

Sehän riippuu siitä kauanko sitä on ehtinyt työstää ja surra. Jos mies on ollut hyvin sairas jo vuosia, ja ehkä sairaalassakin, niin sitä asiaa on ehtinyt surra jo monta vuotta ennen kuin se sitten tapahtuu. Ehkä se puolisokaan ei ole ollut oma itsensä enää pitkään aikaan, niin että sitä on alkanut pala palalta päästää irti ja luopua yhteisestä elämästä jo aikaa sitten.

Samahan on avioerossa. Muille asia konkretisoituu vasta kun se tapahtuu. Eroavilla on kuitenkin ne loppukamppailut olleet päällä jo usean vuoden ennen kuin todetaan väistämätön.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:13"]

Entä jos kyse on kuolleen miehen kaveripiiriin kuuluneesta henkilöstä? Nimeltä olen tiennyt ja pari kertaa tavannut mieheni elossa ollessa. Hautajaisten kautta tutustuimme ja asiat johti sitten tähän pisteeseen. Tunnen syyllisyyttä siitä ja yksi tuttava on jo toiselle selän takana päivitellyt, että varmasti meillä oli suhde jo aikaisemmin. Tämä loukkaa minua..

[/quote]

Aina löytyy ilkeitä. Minä tapasin uuden miehen vuoden eroni jälkeen. Ex-mies ensimmäisenä syyttämään, että aha, teilläkö on ollut suhde koko ajan. No ei ole. Yksi ystävättäristäni sanoi että noin pianko löysit sitten uuden. Aina löytyy joku joka ei ymmärrä, mutta koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.

Silloin,kun itsestä tuntuu. Jokainen meistä on erilainen. Komppaan tuota ylempää, että en voisi edes kuvitella alkavani puolen vuoden päästä suhteeseen, sen verran paljon rakastan miestäni.  Olen nähnyt leskiä, jotka ovat eläneet pitkään suhteessa ensimäisen vuoden vain yrittävän selvitä ja toisena vuonna ovat pystyneet elämään ilman, että suru kalvaa koko ajan. Jos on ollut vain vähän aikaa naimisissa ja ei ole suurta rakkautta, niin silloin varmaan alkaa katselemana uutta kumppania aika pikaisesti.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:01"]Ystäväni alkoi tapailla uutta miestä jo edellisen ollessa vasta saattohoidossa... -.-

Ei sulla ole mitään hävettävää. Anna mennä vaan! ♡
[/quote]

Uusi mies, kun edellinen saattohoidossa... Siis ihan oikeasti, eikö olisi voinut odottaa kuolemaan asti? Saattohoito ei nyt kauhean pitkään kestä. Haluaisitko itse, että miehesi etsisi uuden siinä vaiheessa kun olet mennyt saattohoitoon? Vai haluaisitko että hän epäitsekkäästi olisi rinnallasi kuolemaasi asti?

Ap:n kysymykseen: Sitten kun olet itse siihen valmis. Jotkut käsittelevät kuoleman nopeammin kuin toiset. Ei voi sanoa tarkkoja aikoja, toiselle se on muutama kuukausi, toinen suree vielä parin vuoden kuluttua eikä henkisesti kykene uuteen suhteeseen. Jos liian pitkään jää roikkumaan kuolleessa kumppaniaan, se on tosi haitallista ja eroa kannattaisi työstää ammattilaisen kanssa.

Mitä luulet haluaisiko edesmennyt kumppanisi sinun surevan hänen poismenoaan vuosia vai haluaisiko hän sinun olevan onnellinen ja jatkavan elämää?
Säilytä rakkaat muistot sydämessäsi ja nauti uudesta rakkaudesta täysillä.
Elämme täällä vain kerran ja elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi suremiselle. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä sinusta äläkä mieti mitä muut on asioista mieltä.

Ensimmäinen ns. laastarisuhde minulla oli 8kk mieheni kuoleman jälkeen mutta se ei ollut millään lailla julkinen. Vakituisen seurustelun aloitin noin 1,5 vuotta leskeksi jäämisestä mutta en kertonut siitä edesmenneen mieheni suvulle kuin vasta melkein vuoden päästä seurustelun aloittamisesta. Sitähän ei tietysti otettu vastaan kovin hyvin. Jälkeenpäin asia harmittaa koska kyseessä oli kuitenkin minun oma elämäni ja edesmenneen sukulaisilla ei pitäisi olla mitään sanomista asiaan. Ole rohkea ja elä omaa elämääsi. Sinun ei tarvitse roikkua vanhassa ja elää niinkuin joku muu sanoo. Tee mikä tuntuu hyvältä ja niinkuin sydän sanoo.

Vittuako se kuolleen miehen sukulaisille kuuluu, jos leski alkaa seurustelemaan vaikka heti hautajaisten jälkeen. Elämä menee eteen päin ja vanhassa ei kannata roikkua

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:49"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 14:01"]Ystäväni alkoi tapailla uutta miestä jo edellisen ollessa vasta saattohoidossa... -.- Ei sulla ole mitään hävettävää. Anna mennä vaan! ♡ [/quote] Uusi mies, kun edellinen saattohoidossa... Siis ihan oikeasti, eikö olisi voinut odottaa kuolemaan asti? Saattohoito ei nyt kauhean pitkään kestä. Haluaisitko itse, että miehesi etsisi uuden siinä vaiheessa kun olet mennyt saattohoitoon? Vai haluaisitko että hän epäitsekkäästi olisi rinnallasi kuolemaasi asti? Ap:n kysymykseen: Sitten kun olet itse siihen valmis. Jotkut käsittelevät kuoleman nopeammin kuin toiset. Ei voi sanoa tarkkoja aikoja, toiselle se on muutama kuukausi, toinen suree vielä parin vuoden kuluttua eikä henkisesti kykene uuteen suhteeseen. Jos liian pitkään jää roikkumaan kuolleessa kumppaniaan, se on tosi haitallista ja eroa kannattaisi työstää ammattilaisen kanssa.

[/quote]

Mikä sinä olet arvostelemaan toisen elämää? Saattohoidettu on voinut olla hirveä tyranni terveenä ollessaan ja vain ajan kysymys, milloin vaimo ottaa eron. Sitten miehen sairastuttua ei vain ole hennonut häntä jättää.

Minä olen miehelleni sanonut, että jos joudun loppuiäkseni laitokseen (minulla on ollut yksi aivoinfarkti, josta toivuin ennalleen), hänen PITÄÄ etsiä uusi kumppani rinnalleen ja elää elämäänsä. Ei se ole minulta pois. Päinvastoin, hyvinvoiva mies jaksaa paremmin sairasta puolisoaankin käydä katsomassa.

Tässä elämässä on paljon muutakin kuin se oma pikku ympyrä. Älä ikinä tuomitse muita, kun et mistään tiedä.